Lue keskustelun säännöt.
vaikea masennus kera lapsien
08.10.2011 |
Pientä avautumista.
Olen pienen vauvan äiti. Sairastan vaikeaa masennusta, vaikka en itse sen huomaa vaikuttavan arkeen paljoakaan, lukuunottamatta ahdistusta silloin tällöin ja ajoittain lyhyttä pinnaa ja satunnaista surumielisyyttä. Mutta muuten siis koen pärjääväni. Tarjotusta avusta ja lääkkeistä olen kieltäytynyt, onneksi, sillä huomasin nyt olevani raskaana. Olen onnellinen!
Ja kuitenkin nyt mieltä varjostaa ajatus, mitä heikossa hoitikontaktissani tuumataan kun kuulevat raskaudestani. Periaatteessahan asia ei heille kuulu, mutta kun heillä on jo vahva ja perätön epäilys siitä, etten jaksa nykyisenkään lapseni kanssa KOSKA OLEN NIIN KAMALAN MASENTUNUT. Miksi masentunut äiti leimataan aina osaamattomaksi ja jaksamattomaksi? En ymmärrä. Aion pitää raskauteni salassa hoitohenkilöstöltä, muuten en taida päästä heistä ikinä eroon. Odotan kauhulla myös neuvolan suhtautumista asiaan, he eivät raskauttani varmasti tuomitse, mutta painostusta hoitoon sitoutumisen suhteen varmasti ilmenee.
Tälläistä.
Kommentit (3)
voi olla myös hyvä äiti. Riippuu paljon siitä, kuinka hyvin pystyy itse käsittelemään tilannettaan, kyvystä istereflektioon jne.
Hyvä terapiasuhde kannattaa hankkia ja laittaa elämäntavat kuntoon. Lääkkeitä ei tarvita, ne ovat suureksi osaksi tehottomia, eikä vauvaa kannata altistaa niille.
Voimia sinulle, kaikki menee hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInä olin ennen onnellinen , mutta masentuneena en koskaan
Hoidata se masennuksesi parhaan taidon mukaan ja kerro kaikille raskaudestasi. Hae hoitoa ja lääkkeitä. Lapsesi kärsii, jos et saa itseäsi kuntoon. Hei todella HOIDA ITSESI!
Osaa masennuslääkkeistä saa käyttää raskausaikana.
Äitini on vakavasti masentunut. Masentui jo lapsuusaikanani. Se on kuule kauheaa olla masentuneen lapsi. Kävi hän töissä ja ulkopuolisen silmissä ehkä ok, mutta kovin oli sairas ja on vieläkin. Lopulta jäi sairaseläkkeelle.