Lue keskustelun säännöt.
Apua arvon rouvat, vaimoni on perfektionisti!
20.08.2011 |
En tiiä enää mitä teen, meillä on neljän kuukauden ikäinen vauva, ite olen töissä ja vaimo on kotona. Meillä asuu suurimman osan ajasta mun aikaisemman suhteen lapset, lähemmäs kymmenen vuotiaita.
En vaan jaksa enää. Vaimosta on lapsen myötä tullut nalkuttava päällepäsmäri, jolle ei kelpaa mikään. Ymmärrän kyllä että se on väsynyt, mutta toisaalta se sanoi raskaana ollessaan että minä saan keskittyä töihin ja hän hoitaa vauvan. Tiuskii kun ehdotan että herään yöllä, että hän herää kuitenkin, ihan turhaa.
Mitään mitä teen ei mene oikein, vaimo "joutuu" aina paikkailemaan mun jälkiä. En edes enää halua yrittää. Haluan olla vaan rauhassa. Minusta ei tällä hetkellä ole tärkeää se, kuinka siistiä meillä on tai se, syömmekö pelkästään kotonatehtyä ruokaa tai se että on pakko poimia marjoja talveksi.
Miksi en nähnyt etukäteen miten lapsi muuttaa vaimoani?? Miten rennosta ja iloisesta ihmisestä tuli tuollainen päällepäsmäri ja inhottava? Vaimo jo väläytteli eroa kun en tee mitään ja itseasiassa se olisi aika iso helpotus...
Kommentit (8)
Itsellänikin ensimmäisen vauvan syntymä sai aikaan hillittömän pesänrakennusvietin tai mitä lie - yhtäkkiä piti siivota, kokata ja säilöä kuin paraskin muumimamma. Valitettavasti vain tuo kaikki-pitää-tehdä-itse- ja-mies-ei-kelpaa-mihinkään -asenne kostautua väsymisenä ja siinä, että mies turhautui kun mikään ei kelvannut.
Onneksi huomasin tarkistaa asenteitani joskus vauvan ollessa puolivuotias, osittain kai siksi että mieskin pystyi siitä alkaen osallistumaan ruokintaan.
Toivotaan, että on teilläkin ohimenevää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsellinen. Kuuleppa on ihan normaalia että äiti on kireä ja ilkeä kun lapsi on vielä noin pieni varsinkin jos heräilee joka yö imettämään jne. Jos nyt jo luovutat etkä näe tilannettanne niin taidat itse olla perfektionisti kun et siedä vaimosi väsymystä. Kuule, se menee kyllä ennenpitkää ohi. Mutta ehkä olet mennyt liian pian suhteeseen etkä ymmärrä että ei se elämä ole ruusuilla tanssimista koko ajan vaan kummankin on tehtävä asioiden eteen. onko vaimosi lapsesta päävastuussa koko ajan. heitätkö jalat sohvalle kun tulet kotiin ja odotat että ruoka on pöydässä. kokeile itse hoitaa yötä päivää vauvaa ja tule sitten tänne vikisemään. Luulen että luonteellasi soittaisit äitisi apuun jo parin tunnin päästä. Et ole onnistunut aiemmassakaan liitossasi niin katsohan peiliin ja koita tällä kertaa itse ratkaista ongelmasi äläkä syyttele täällä vain vaimoasi.
Voi tsiisus, miten katkeria ihmisiä täällä onkaan.
t. ei ap
Mielestäni en ole tyhmä. Mielestäni voisimme elää jonkun aikaa tai ainakin joinakin päivinä esim. eineksillä tai vaikka keitetyillä perunoilla. Tekisin ruokaa, mutta vaimo haluaa tehdä itse yrttisuolatkin ja mun tekeleet eivät kelpaa. Haluaa opettaa vanhemmat lapset syömään kaikkea ja on ottanut tästä oikein elämäntehtävän. Samalla haukkuu lasten äitiä ja se tuntuu musta tosi pahalta.
Näen kyllä että vaimo on väsynyt, mutta mitä voisin tehdä? Vaikka olen kuinka sanonut, että voisi ottaa rennommin, on joka paikan kiillettävä puhtauttaan. Vaihtoehtona olisi tietysti lyödä hänet tajuttomaksi, mutta sekään ei ole vaihtoehto.
Todellakin heitän nykyään jalat sohvalle enkä tee enää mitään. Pöytääkään en voi ilman valitusta pyyhkiä.
Ostin muuten kaupasta tuttelia (ilman että vaimo käski) ja sanoin, että annan sitä vauvalle yöllä tai silloin vaikka viikonloppuina jos vaimo haluaa nukkua päiväunet. Ei käy kuulemma, kun hän herää jokatapauksessa.
kun kotona on asiat kohdillaan. Marjat pakkasessa, siistiä, hyvää ruokaa. Vaimosi on kyllä mielestäni vähän liian joustamaton. Mitä siisteyteen tulee niin senki mies voi opetella. Tai kannattaa. Omasta kokemuksesta voin sanoa et oon onnellinen kun mieheni on vihdoin myös tajunnut ylläpitää siisteyttä. Kehotan teitä molempia tulemaan vastaan. Hienosti ap yrität ratkaista ongelmaa.
kun kotona on asiat kohdillaan. Marjat pakkasessa, siistiä, hyvää ruokaa. Vaimosi on kyllä mielestäni vähän liian joustamaton. Mitä siisteyteen tulee niin senki mies voi opetella. Tai kannattaa. Omasta kokemuksesta voin sanoa et oon onnellinen kun mieheni on vihdoin myös tajunnut ylläpitää siisteyttä. Kehotan teitä molempia tulemaan vastaan. Hienosti ap yrität ratkaista ongelmaa.
että haluaa tehdä tiettyjä asioita. Mutta sitä en ymmärrä, että niitä pitää saada väkisin tehtyä perheemme ilmapiirin tai vaimon oman mielenterveyden kustannuksella! Haluaisin että vaimo tulisi viereeni sohvalle vauvan kanssa tai olisi siinä itse, kun teen ruokaa isommille tai siivoaisin omalla tavallani.
En kuitenkaan ole niin peukalo keskellä kämmentä kotihommissan kuin miehet yleensä. Mulla on vaan omat tapani niinkuin on vaimollakin.
Ja olen sannonut jo tämän kaiken hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaisi vähän siltä, että vaimolla on vähän pää sekaisin hormoneista ja pitää yrittää olla täydellinen äiti. Oleminen ja eläminen on pelkkää suorittamista.
Itse asiassa mun mies ajattelee musta samaan tapaan kuin sinä ap vaimostasi. Meillä vaan sillä erotuksella, että miehen mielestä tiskit voi neljän hengen taloudessa hoitaa kerran viikossa, muina päivinä haiseva tiskivuori mätänevine ruuantähteineen voi ihan hyvin olla lavuaarissa (+ tiskipöydällä + pöydillä + lattioilla). Ihmettelee myös miten sillä muka voi olla kenellekään mitään merkitystä, jos lattialle kaatuu lasillinen maitoa, senhän voi pyyhkiä pois sitten joskus kun sattuu huvittamaan. Sama tietysti jatkuu muuallakin, esim. mun mielestä puhtaat vaatteet kuuluvat kaappiin, mutta miehen mielestä niitä kuten kaikkea muutakin roinaa voi levitellä ympäriinsä kaikki mahdolliset pöydät, tuolit ja lattiat täyteen. Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut olevani siivousneurootikko, jonka pitäisi "relata vähän".
En kyllä mitenkään voi suositella jatkamaan tuota jalat pöydälle enkä tee mitään -linjaa. Kannattaisikohan ottaa asiat puheeksi vaimon kanssa?
olis vielä hiomista. Luulis että vaimo alkaa opetella asiassa maailmanmestariksi, sitten sinäkin hyödyt.
lapsellinen. Kuuleppa on ihan normaalia että äiti on kireä ja ilkeä kun lapsi on vielä noin pieni varsinkin jos heräilee joka yö imettämään jne. Jos nyt jo luovutat etkä näe tilannettanne niin taidat itse olla perfektionisti kun et siedä vaimosi väsymystä. Kuule, se menee kyllä ennenpitkää ohi. Mutta ehkä olet mennyt liian pian suhteeseen etkä ymmärrä että ei se elämä ole ruusuilla tanssimista koko ajan vaan kummankin on tehtävä asioiden eteen. onko vaimosi lapsesta päävastuussa koko ajan. heitätkö jalat sohvalle kun tulet kotiin ja odotat että ruoka on pöydässä. kokeile itse hoitaa yötä päivää vauvaa ja tule sitten tänne vikisemään. Luulen että luonteellasi soittaisit äitisi apuun jo parin tunnin päästä.
Et ole onnistunut aiemmassakaan liitossasi niin katsohan peiliin ja koita tällä kertaa itse ratkaista ongelmasi äläkä syyttele täällä vain vaimoasi.