Kaverin kummallinen parisuhde
Ovat olleet nyt 8 vuotta kimpassa miehensä kanssa, yhteinen asunto ja lapsiakin mietitty kuulemma.
Se mitä jaksan ihmetellä on että eivät aidosti tunnu pitävän toisistaan lainkaan. Aina kun ovat yhdessä vaikka jossain illanistujaisissa nälvivät toisiaan. Yhteisiä mielenkiinnon kohteita ei ole, taloudet pitävät kokonaan erillään, lomat ja vapaa-ajan ovat omien kavereiden kanssa.
Ei tietysti minulle kuulu mutta miksi joku haluaa olla suhteessa jos ei pidä toisesta? Eikö olisi parempi olla yksin tai etsiä joku jonka kanssa viihtyy?
Kommentit (12)
Miten joku viitsii elää tuollaisessa stressitilassa koko ikänsä
Vierailija kirjoitti:
Miten joku viitsii elää tuollaisessa stressitilassa koko ikänsä
Vätys viitsii. Sattunut kaksi samanlaista tapaamaan toisensa.
Mä ymmärrän ehkä jotenkin huonossa suhteessa notkumisen jos on pieniä lapsia, ja ikään kuin sanaton sopimus siitä että odotetaan että lapset on isompia että erotaan. Mutta lapsettoman parin kohdalla en kyllä ymmärrä mikä saa pysymään suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
helppo sun on puhua... asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia eikä se ole muiden asia.
Mä en oo ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka vetävät herneet nenään muiden suhteista. Mitä se teidän persettä kutittaa?
Mä kirjoitin työkaverista. Mun käy todella paljon lapsia sääliksi. Hienon parisuhde mallin saavat kotoaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku viitsii elää tuollaisessa stressitilassa koko ikänsä
Joillekin se ajatus yksinäisyydestä on niin iso mörkö että mieluummin on huonossa suhteessa. Tai sitten se on statuskysymys.
Mua ainakin ahdistaisi ihan älyttömästi elää tyypin kanssa josta en pidä ja jonka kanssa en tulisi toimeen.
Vierailija kirjoitti:
helppo sun on puhua... asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia eikä se ole muiden asia.
Mä en oo ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka vetävät herneet nenään muiden suhteista. Mitä se teidän persettä kutittaa?
Tulipa raju puolustusreaktio kaikilla alatyylin kliseillä. Kyllä sitä saa asioita ja ihmisiä hiljaa mielessään ja anonyymisti vaikka täällä pohtia, ei ole onneksi vielä ajatuspoliisia.
Jotkut tykkää sellaisesta. Ei ole tasaista ja herättää tunteita!!
He elävät omalla tavallaan, näköjään toimii.
Jos he pitävät tuollaisesta. On joku jonka kanssa riidellä ja joku joka riitelee sinun kanssasi. Kaksi draamasielua ovat löytäneet toisensa.
Mun tuttavapariskunta ei ikinä vietä esimerkiksi joulua yhdessä. Toinen menee lapsuudenperheen luo jouluksi ja toinen yksin tai kavereineen ulkomaille. Puhuvat toisilleen ihan älyttömän rumasti! Eivät koskaan huomioi toisiaan mitenkään kivasti, edes sellaista arjen huomiointia että kysyisi että haluaako toinenkin ruokaa jos tilaa Woltista tms. Ja silti jatkavat yhdessä. Mysteeri.
Työkaverilla vastaava. Olleet 20v yhdessä pari lasta. Jokaikinen päivä hirveää huutoa puhelimessa puolin jos toisin. Tuntuu että molemmat vaan ärsyttää toista tahallaan.