Kaverin kummallinen parisuhde
Ovat olleet nyt 8 vuotta kimpassa miehensä kanssa, yhteinen asunto ja lapsiakin mietitty kuulemma.
Se mitä jaksan ihmetellä on että eivät aidosti tunnu pitävän toisistaan lainkaan. Aina kun ovat yhdessä vaikka jossain illanistujaisissa nälvivät toisiaan. Yhteisiä mielenkiinnon kohteita ei ole, taloudet pitävät kokonaan erillään, lomat ja vapaa-ajan ovat omien kavereiden kanssa.
Ei tietysti minulle kuulu mutta miksi joku haluaa olla suhteessa jos ei pidä toisesta? Eikö olisi parempi olla yksin tai etsiä joku jonka kanssa viihtyy?
Kommentit (29)
Miten joku viitsii elää tuollaisessa stressitilassa koko ikänsä
Vierailija kirjoitti:
Miten joku viitsii elää tuollaisessa stressitilassa koko ikänsä
Vätys viitsii. Sattunut kaksi samanlaista tapaamaan toisensa.
Mä ymmärrän ehkä jotenkin huonossa suhteessa notkumisen jos on pieniä lapsia, ja ikään kuin sanaton sopimus siitä että odotetaan että lapset on isompia että erotaan. Mutta lapsettoman parin kohdalla en kyllä ymmärrä mikä saa pysymään suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
helppo sun on puhua... asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia eikä se ole muiden asia.
Mä en oo ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka vetävät herneet nenään muiden suhteista. Mitä se teidän persettä kutittaa?
Mä kirjoitin työkaverista. Mun käy todella paljon lapsia sääliksi. Hienon parisuhde mallin saavat kotoaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku viitsii elää tuollaisessa stressitilassa koko ikänsä
Joillekin se ajatus yksinäisyydestä on niin iso mörkö että mieluummin on huonossa suhteessa. Tai sitten se on statuskysymys.
Mua ainakin ahdistaisi ihan älyttömästi elää tyypin kanssa josta en pidä ja jonka kanssa en tulisi toimeen.
Vierailija kirjoitti:
helppo sun on puhua... asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia eikä se ole muiden asia.
Mä en oo ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka vetävät herneet nenään muiden suhteista. Mitä se teidän persettä kutittaa?
Tulipa raju puolustusreaktio kaikilla alatyylin kliseillä. Kyllä sitä saa asioita ja ihmisiä hiljaa mielessään ja anonyymisti vaikka täällä pohtia, ei ole onneksi vielä ajatuspoliisia.
Jotkut tykkää sellaisesta. Ei ole tasaista ja herättää tunteita!!
He elävät omalla tavallaan, näköjään toimii.
Jos he pitävät tuollaisesta. On joku jonka kanssa riidellä ja joku joka riitelee sinun kanssasi. Kaksi draamasielua ovat löytäneet toisensa.
Mun tuttavapariskunta ei ikinä vietä esimerkiksi joulua yhdessä. Toinen menee lapsuudenperheen luo jouluksi ja toinen yksin tai kavereineen ulkomaille. Puhuvat toisilleen ihan älyttömän rumasti! Eivät koskaan huomioi toisiaan mitenkään kivasti, edes sellaista arjen huomiointia että kysyisi että haluaako toinenkin ruokaa jos tilaa Woltista tms. Ja silti jatkavat yhdessä. Mysteeri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku viitsii elää tuollaisessa stressitilassa koko ikänsä
Joillekin se ajatus yksinäisyydestä on niin iso mörkö että mieluummin on huonossa suhteessa. Tai sitten se on statuskysymys.
Mua ainakin ahdistaisi ihan älyttömästi elää tyypin kanssa josta en pidä ja jonka kanssa en tulisi toimeen.
Mitä te tiedätte aloituksen mainitsemasta pariskunnasta? Ehkä he ovat onnellisia omalla tavallaan. Ihmettelevät kuinka joku jaksaa tasaista tylsää parisuhdetta jossa ei koskaan riidellä eikä ole draamaa. Ihmiset ovat erilaisia.
uskispiireissä näitä pariskuntia näkee paljon, kun avioero on syntiä.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tykkää sellaisesta. Ei ole tasaista ja herättää tunteita!!
Ei tuo vaikuta miltään espanjalaistyyliseltä suhteelta jossa välillä lentää tavarat ja sitten rakastellaan tulisesti? Jos kerta ei vietetä edes aikaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku viitsii elää tuollaisessa stressitilassa koko ikänsä
Joillekin se ajatus yksinäisyydestä on niin iso mörkö että mieluummin on huonossa suhteessa. Tai sitten se on statuskysymys.
Mua ainakin ahdistaisi ihan älyttömästi elää tyypin kanssa josta en pidä ja jonka kanssa en tulisi toimeen.
Mitä te tiedätte aloituksen mainitsemasta pariskunnasta? Ehkä he ovat onnellisia omalla tavallaan. Ihmettelevät kuinka joku jaksaa tasaista tylsää parisuhdetta jossa ei koskaan riidellä eikä ole draamaa. Ihmiset ovat erilaisia.
No eihän tuo ole lapsillekaan terve malli.
Vierailija kirjoitti:
Jos he pitävät tuollaisesta. On joku jonka kanssa riidellä ja joku joka riitelee sinun kanssasi. Kaksi draamasielua ovat löytäneet toisensa.
Mun ex sai jotain ihme kiksejä riitelemisestä, en koskaan tajunnut sitä. Suorastaan yllytti ja haastamalla haastoi riitaa joskus, ja oli silmin nähden turhautunut kun ei saanut riitaa aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku viitsii elää tuollaisessa stressitilassa koko ikänsä
Joillekin se ajatus yksinäisyydestä on niin iso mörkö että mieluummin on huonossa suhteessa. Tai sitten se on statuskysymys.
Mua ainakin ahdistaisi ihan älyttömästi elää tyypin kanssa josta en pidä ja jonka kanssa en tulisi toimeen.
Mua ahdistaisi myös. Suhteessa pitää olla sitä jotain tunnetta mukana. Muuten ei tule mitään. Ei mitään sisko-veli suhdetta vaan romantiikkaa.
Mun isovanhemmilla oli tuollainen suhde. Vanhan kansan ihmisiä joille ajatus erosta oli täysi tabu. Olivat sitten yhdessä loppuun asti vaikka vihasivat toisiaan ja molemmat mollasi toisiaan kilpaa jokaiselle joka jaksoi kuunnella.
Mun appi ja anoppi on tuollaisia. Jatkuvasti riitelivät ja haukkuivat toisiaan mitä rumimmilla tavoilla. Mahtava parisuhdemalli! Anoppi nyt edesmennyt jo. Muille esitettiin niin onnellisia olevinaan. Onneksi mun mies ei oo ottanut mallia vanhemmistaan eikä meidän lapset oo saaneet tuollaista mallia parisuhteesta kotonaan. Minulla oli ihan erilaiset vanhemmat ja koti-ilmapiiri, jossa vanhempieni välinen rakkaus näkyi teoilla ja sanoilla.
Työkaverilla vastaava. Olleet 20v yhdessä pari lasta. Jokaikinen päivä hirveää huutoa puhelimessa puolin jos toisin. Tuntuu että molemmat vaan ärsyttää toista tahallaan.