Puuhakkaan miehen kanssa eläminen

Olen myös miettinyt tätä epäpuuhakkaan miehen vaimona! En tosin ole itsekään kovin puuhakas, joten ehkä en sopisi yhteen sellaisen kanssa.

Kivaahan se on. Mökillä kesäisin verstas aukeaa kymmeneltä ja menee kiinni illan suussa.  Kaataa puita, pätkii, pilkkoo ja hakettaa oksat. ajaa nurmikot ja korjaa vanhaa tai rakentaa uutta, plus siivoaa jälkensä. Koko ajan puuhailee, helteellä käyn viemässä vissyä välillä. Osaa korjata suunnilleen ihan kaiken, mitä kotona ja mökillä tarvitsee, remontoi, nikkaroi ja näprää koneita, talvella rakentaa jotain venettä. Mutta, osaahan se onneksi rentoutuakin, iltaisin lukee ja kuuntelee musiikkia, nautitaan yhdessä hyvästä ruuasta ja viinistä kun työt on tehty.  Ja matkoilla unohdetaan työt. Ollaan molemmat tekeväisiä, pitkäksihän se aika kävisi, jos ei mitään puuhaa keksisi.

Mieheni on todella kova tekemään töitä ja yrittämään. Kaikki mistä hän kiinnostuu, tuntuu myös muuttuvan rahaksi, hänellä on siis todella hyvä bisnesvainu, on riskinottoa ja pitkäjänteisyyttä. Se on tarkoittanut pitkiä päiviä ja matkustamista koko pitkän avioliittomme ajan.

Onneksi olen itsekin todella yrittäjähenkinen enkä ole koskaan pyrkinyt kahlitsemaan hänen työntekoaan ja ideointiaan. Ei ole koskaan ollut mitään syytä olla luottamatta siihen, etteikö hän onnistuisi - avioliiton alkuaikoina myös rahoitin hänen ideoitaan. Tällä hetkellä elän käytännössä hänen työstään eli hän elättää minua. Olen jättänyt työelämän, että saisimme olla enemmän yhdessä, olen siis työmatkoilla aina mukana.

Kotielämässä hän ei niin paljon jaksa puuhastella kuin olisi osaamista. Hän osaa korjata ja rakentaa mitä vain, mutta olemme käyttäneet niihin pääasiassa ammattilaisia. Joskus käy niin, että hän purkaa ammattilaisen työn ja tekee uudestaan, koska emme ole olleet tyytyväisiä. Esimerkiksi hän purki monikulmaisen, todella korkean katon, jota kirvesmies ei osannut tehdä ja teki tarkoitetun monimutkaisen katon niin kuin pyysimme tekemään. Jos joku menee rikki, häntä kiinnostaa se, jos asia on monimutkainen. Mutta jos joku helppo juttu on tekemättä, se jää helposti tekemättä.

Itseäni on palstalla pistänyt silmään, kun olen täältä lukenut yrittäjien puolisojen karmeita valituksia puolison työnteosta. Ja asenne työntekoon on monesti muutenkin palkansaajan. Haluankin kaikkia yrittäjien kanssa avioitumista miettivien miettivät etukäteen: onko  minusta siihen, että mieheni tai vaimoni on yrittäjä? Silloin ei ole lomia ja vapaita viikonloppuja kuten palkansaajilla ja perheestä on otettava enemmän vastuuta. Jos menet yrittäjän kanssa naimisiin, on väärin moittiä häntä työnteosta ja riskien ottamisesta. Se on todella väärin ja todella epäreilua. Yrittäjän puolison tulee aina kannustaa, tukea ja sparrata puolisoaan. Ja yrittäjän itsekin tulee miettiä etukäteen onko tuosta puolisoksi? Vai ryhtyykö hän vaatimaan samoja asioita kuin ay-liike kotona. Rahat kyllä kelpaavat, mutta töiden tekeminen ei.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on todella kova tekemään töitä ja yrittämään. Kaikki mistä hän kiinnostuu, tuntuu myös muuttuvan rahaksi, hänellä on siis todella hyvä bisnesvainu, on riskinottoa ja pitkäjänteisyyttä. Se on tarkoittanut pitkiä päiviä ja matkustamista koko pitkän avioliittomme ajan.

Onneksi olen itsekin todella yrittäjähenkinen enkä ole koskaan pyrkinyt kahlitsemaan hänen työntekoaan ja ideointiaan. Ei ole koskaan ollut mitään syytä olla luottamatta siihen, etteikö hän onnistuisi - avioliiton alkuaikoina myös rahoitin hänen ideoitaan. Tällä hetkellä elän käytännössä hänen työstään eli hän elättää minua. Olen jättänyt työelämän, että saisimme olla enemmän yhdessä, olen siis työmatkoilla aina mukana.

Kotielämässä hän ei niin paljon jaksa puuhastella kuin olisi osaamista. Hän osaa korjata ja rakentaa mitä vain, mutta olemme käyttäneet niihin pääasiassa ammattilaisia. Joskus käy niin, että hän purkaa ammatt

Mun mielestä tässä on kyse ihan eri asiasta. Itse käsitän puuhakkaaksi sellaisen, joka esimerkiksi puuhaa kotia, autoa, remonttia, käsitöitä tai vastaavaa eikä juuri loikoile paikallaan. Bisnesvainu kuulostaa enemmän sellaiselta uratykki-ihmiseltä, jonka miellän ihan eri ihmistyypiksi.

Ja kaikki eivät ole yrittäjiä parisuhteen alkaessa, tilanteet muuttuvat! Minulla on tästä ihan omakohtaista kokemusta, pariuduin opiskeluaikana luokkakaverin kanssa ja puoliso oli pitkään palkkatöissä. Yrittäjänä elämä on ihan erilaista, eikä minulta kysytty haluanko pyörittää arjen, kodin ja perheen yksin. Enkä kuvailisi puolisoani puuhakkaaksi millään mittarilla ainakaan kotioloissa, töissä toki. Meidän rempat, autot, pihat ja muut hoidan minä tai ammattilainen.

Minulla myös ihana, puuhakas, aktiivinen mies. Oikea aarre! Työpäivän jälkeen ja lomilla touhuilee kaikkea hyödylllistä maalla omakotitalossamme, liikkuu ja pitää paikat kunnossa. Lempinimeksi olemme hänelle antaneet Duracell tyttäremme kanssa. Ihailen hänen osaamistaan, käden taitojaan ja tietotaitoaan. Itse teen kaikkea sitä, mihin taitoni riittävät ja autan kaikessa, missä voin. Sisäkotityöt teen pääosin minä, koska toinen tekee niin paljon  muuten. Olen aina arvostanut miestäni ja arvostus on vain noussut yli 35 vuoden yhdessäolon aikana. Pojassamme on paljon samaa, utelias ja ahkera. 

Meillä minä olen se puuhakas. Mieheni on sellainen hidas ja itsekseen viihtyvä haaveilija. Ollaan oltu kahdeksan vuotta yhdessä ja meillä on aika erilliset elämät. Itse harrastan, matkustelen ja käyn paljon eri tapahtumissa sekä teen kotona kaikenlaista. Mies aika harvoin lähtee mihinkään mukaan, vaan jää mieluummin yksin kotiin. Kotona ei tehdä asioita yhdessä, vaan hän kuuntelee äänikirjoja, katsoo televisiota tai soittaa kitaraansa. Lapsen harrastukset ja kavereille viemiset hoidan myös minä eikä mies käytännössä edes tunne lapsen kavereita. 

Kahdenkeskistä aikaa meillä ei ihan hirveästi ole ja lähinnä jutellaan nopeasti päivän kuulumiset lapsen mentyä nukkumaan. Jos jotain yhdessä tehdään niin yleensä katsotaan jokin leffa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös ihana, puuhakas, aktiivinen mies. Oikea aarre! Työpäivän jälkeen ja lomilla touhuilee kaikkea hyödylllistä maalla omakotitalossamme, liikkuu ja pitää paikat kunnossa. Lempinimeksi olemme hänelle antaneet Duracell tyttäremme kanssa. Ihailen hänen osaamistaan, käden taitojaan ja tietotaitoaan. Itse teen kaikkea sitä, mihin taitoni riittävät ja autan kaikessa, missä voin. Sisäkotityöt teen pääosin minä, koska toinen tekee niin paljon  muuten. Olen aina arvostanut miestäni ja arvostus on vain noussut yli 35 vuoden yhdessäolon aikana. Pojassamme on paljon samaa, utelias ja ahkera. 

Äijä tekee kaikkensa ettei tarttis osallistua perheen arkeen eli näyttää puuhakkaalta pitkinpoikin tonttia. Samaan aikaan eukko on kahlittuna lieteen tai luutun varteen hinkkaamassa sen ihana puuhapeten jättämiä paskarantuja pöntöstä tai kusiroiskeita lattialta. Ovela äijä kun saa akkansa hoitamaan yksin koko huushollin ja vielä kiittelemään osaansa 🤣🤣 Kerro vielä että maksat "juoksevat kulut" ja kauppalaskun kokonaan.

Sori, kun molemmat ollaan samoissa töissä ja tienataan yhtä paljon ja kaksi aikuista lasta hoidettu yhdessä alusta asti. Ikävä tuottaa sinulle pettymys. T. se puuhakkaan vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on todella kova tekemään töitä ja yrittämään. Kaikki mistä hän kiinnostuu, tuntuu myös muuttuvan rahaksi, hänellä on siis todella hyvä bisnesvainu, on riskinottoa ja pitkäjänteisyyttä. Se on tarkoittanut pitkiä päiviä ja matkustamista koko pitkän avioliittomme ajan.

Onneksi olen itsekin todella yrittäjähenkinen enkä ole koskaan pyrkinyt kahlitsemaan hänen työntekoaan ja ideointiaan. Ei ole koskaan ollut mitään syytä olla luottamatta siihen, etteikö hän onnistuisi - avioliiton alkuaikoina myös rahoitin hänen ideoitaan. Tällä hetkellä elän käytännössä hänen työstään eli hän elättää minua. Olen jättänyt työelämän, että saisimme olla enemmän yhdessä, olen siis työmatkoilla aina mukana.

Kotielämässä hän ei niin paljon jaksa puuhastella kuin olisi osaamista. Hän osaa korjata ja rakentaa mitä vain, mutta olemme käyttäneet niihin pääasiassa ammattilaisia. Joskus käy niin, että hän purkaa ammatt

Jotkut yrittäjät ovat kiireisempiä kuin toimistotyöntekijät, jopa siinä määrin, että heillä ei ole lomia tai lepoa. Toiset yrittäjät voivat kuitenkin pitää itselleen vapaata. Tämä on joustavuutta, joka syntyy, kun valitsee oman työnsä.

Mä olin suhteessa puuhakkaan miehen kanssa ja se oli kamalaa. En jaksanut sitä jatkuvaa touhuamista ja jatkuvaa piikittelyä, kun itse tykkään välillä pysähtyä ajattelemaan. En ole siis mikään patalaiska, vaan itsekin aika aikaansaava ihminen.

Äijä siivosi minut ulos parisuhteesta. Hyvä varmaan molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on todella kova tekemään töitä ja yrittämään. Kaikki mistä hän kiinnostuu, tuntuu myös muuttuvan rahaksi, hänellä on siis todella hyvä bisnesvainu, on riskinottoa ja pitkäjänteisyyttä. Se on tarkoittanut pitkiä päiviä ja matkustamista koko pitkän avioliittomme ajan.

Onneksi olen itsekin todella yrittäjähenkinen enkä ole koskaan pyrkinyt kahlitsemaan hänen työntekoaan ja ideointiaan. Ei ole koskaan ollut mitään syytä olla luottamatta siihen, etteikö hän onnistuisi - avioliiton alkuaikoina myös rahoitin hänen ideoitaan. Tällä hetkellä elän käytännössä hänen työstään eli hän elättää minua. Olen jättänyt työelämän, että saisimme olla enemmän yhdessä, olen siis työmatkoilla aina mukana.

Kotielämässä hän ei niin paljon jaksa puuhastella kuin olisi osaamista. Hän osaa korjata ja rakentaa mitä vain, mutta olemme käyttäneet niihin pääasiassa ammattilaisia. Joskus käy niin, että hän purkaa ammatt

En kyllä usko että kukaan haukkuu yrittäjäpuolisoaan työnteosta. Kun ne yrittäjän työt on pakko tehdä että yritys pyörii. Huhupuhetta. 

Miesystävä laittaa kaikki työhön ja harrastuksiinsa liittyvät asiat elämänsä tärkeysjärjestyksessä ykköspallille. Sanoo, että yrittäjän on yritettävä eli on aina valmiina töihin, ihan joka asiassa ja heti. Eli jos hänen kanssaan ns suunnitellaan jotain hyvin pientäkin yhteistä tekemistä, hän muistuttaa aina, että jos tulee jotain yllättävää työhön liittyvää, niin se suunnitelma sitten ei onnistu.

Näin tämä suhde on sujunut monta vuotta.

Sama liittyy harrastuksiin, jotka ovat kalliita ja niihin liittyy kaverit. Koska onhan sitä harrastettava, kun on hankkinut kunnon vehkeet ja on niin onnekas, että on hyvät kaverit, joiden kanssa harrastaa. Ja niihinkin lähdetään heti, kun kaveri soittaa, että mitäs äijä, mentäiskö. Kyllä. Hän lähtee heti.

Voithan sä täällä olla ja ootella, sanoo, jos ihmettelen, että uppista, kuinkas tämä näin nopeasti tämä päivän ohjelma muuttui yhdestä puhelinsoitosta..

Emme asu yhdessä. Tapaamme hänen luonaan, koska on maatalous- ja metsätalousyrittäjä. Ymmärrän toki ammattiin liittyvät työasiat ja tärkeiden harrastusten merkityksen.

Ymmärrän myös, että olen alkanut muuttua näkymättömäksi itsellenikin. Merkityksettömäksi statistiksi sinne taustalle. Surullista. Ehkä jonakin hämäränä aamuna tosiaan muutun oikeasti näkymättömäksi ja tuuli vie minut mukanaan.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on todella kova tekemään töitä ja yrittämään. Kaikki mistä hän kiinnostuu, tuntuu myös muuttuvan rahaksi, hänellä on siis todella hyvä bisnesvainu, on riskinottoa ja pitkäjänteisyyttä. Se on tarkoittanut pitkiä päiviä ja matkustamista koko pitkän avioliittomme ajan.

Onneksi olen itsekin todella yrittäjähenkinen enkä ole koskaan pyrkinyt kahlitsemaan hänen työntekoaan ja ideointiaan. Ei ole koskaan ollut mitään syytä olla luottamatta siihen, etteikö hän onnistuisi - avioliiton alkuaikoina myös rahoitin hänen ideoitaan. Tällä hetkellä elän käytännössä hänen työstään eli hän elättää minua. Olen jättänyt työelämän, että saisimme olla enemmän yhdessä, olen siis työmatkoilla aina mukana.

Kotielämässä hän ei niin paljon jaksa puuhastella kuin olisi osaamista. Hän osaa korjata ja rakentaa mitä vain, mutta olemme käyttäneet niihin pääasiassa ammattilaisia. Joskus käy niin, että hän purkaa ammatt

Johan tarinan keksit

Kyllä meillä mies hoitaa kokkailun, tiskikoneen täytön ja pyykkäilee, tekee tietokoneella etätöitään, käy kaupassa, hoitaa kukat paremmin kuin minä. 

Itse yritän pysyä vauhdissa mukana. Mitään landetöitä ei ole eikä autonrassausta.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on todella kova tekemään töitä ja yrittämään. Kaikki mistä hän kiinnostuu, tuntuu myös muuttuvan rahaksi, hänellä on siis todella hyvä bisnesvainu, on riskinottoa ja pitkäjänteisyyttä. Se on tarkoittanut pitkiä päiviä ja matkustamista koko pitkän avioliittomme ajan.

Onneksi olen itsekin todella yrittäjähenkinen enkä ole koskaan pyrkinyt kahlitsemaan hänen työntekoaan ja ideointiaan. Ei ole koskaan ollut mitään syytä olla luottamatta siihen, etteikö hän onnistuisi - avioliiton alkuaikoina myös rahoitin hänen ideoitaan. Tällä hetkellä elän käytännössä hänen työstään eli hän elättää minua. Olen jättänyt työelämän, että saisimme olla enemmän yhdessä, olen siis työmatkoilla aina mukana.

Kotielämässä hän ei niin paljon jaksa puuhastella kuin olisi osaamista. Hän osaa korjata ja rakentaa mitä vain, mutta olemme käyttäneet niihin pääasiassa ammattilaisia. Joskus käy niin, että hän purkaa ammatt

Ime nyt tavaraa pyrkyri.

"Mun mielestä tässä on kyse ihan eri asiasta. Itse käsitän puuhakkaaksi sellaisen, joka esimerkiksi puuhaa kotia, autoa, remonttia, käsitöitä tai vastaavaa eikä juuri loikoile paikallaan. Bisnesvainu kuulostaa enemmän sellaiselta uratykki-ihmiseltä, jonka miellän ihan eri ihmistyypiksi."

Ajattelin itsekin, että ap ehkä tarkoitti enemmän kotona puuhaavaa tyyppiä, mutta mieheni on myös sellainen, tekee mm. kolmeen taloon polttopuut niin että hakee ne itse metsästä. Toppuuttelen hänen työntekoaan kotona jonkun verran, että saisi myös levätä. Ja kyllä hän senkin osaa.

Ei ole lainkaan uratykin tyyppinen, enemmän anarkisti😅 Kaikki vain onnistuu kun hän jostain kiinnostuu. Hän haluaa keksiä asioita, rahantulo on sitten vain lopputulos. Meistä kumpikin on siinä samanlainen.

Exäni. Viikonloppuaamuina koko perheen piti olla jo seiskalta menossa aamutorille/fillaroimaan/golfaamaan jne. Koko ajan olisi pitänyt tehdä jotain. Saunassa kun kehtasin ottaa löylyjä maaten, oli se merkki laiskasta ihmisestä. Kiitos ei enää

Vähän rasittavaa. Kun yksi projekti alkaa olla edes jotenkin loppusuoralla, kolme uutta projektia on jo mietittynä ja aloitettuina. Käyttää kaiken rahansa projekteihinsa ja kun omat loppuu niin käyttää mun rahat. 

Täällähän alkaa naisväkeä paljastumaan jotka ei tee osaansa kotitöistä ja mistä miehiä aina palstalla haukutaan

Vierailija kirjoitti:

Täällähän alkaa naisväkeä paljastumaan jotka ei tee osaansa kotitöistä ja mistä miehiä aina palstalla haukutaan

Tässä ei puhuttu varmaan kotitöistä pelkästään