Lue keskustelun säännöt.
Puuhakkaan miehen kanssa eläminen
07.11.2025 |
Kertokaas millaista on asua puuhamiehen kanssa? Oma mies on vastakohta, lähinnä tekee pakosta eikä nykyään enää sitäkään. Katsoo ruutua ja juo kaljaa. Joskus käy golfaamassa. Mietin kun seurattiin latelan ohjelmaa teeveestä, että millaistakohan olisi elää miehen kanssa kuka puuhastelisi kaikkea. Ajattelen, että olisi kivaa mutta kertokaas kenellä kokemusta on?
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Olen myös miettinyt tätä epäpuuhakkaan miehen vaimona! En tosin ole itsekään kovin puuhakas, joten ehkä en sopisi yhteen sellaisen kanssa.
Kovin puuhakas mies voi alkaa puuhailemaan naapurin rouvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on työtön mutta tekee kaikenlaista kuten kalastaa todella usein. Tekee kotitöitäkin kiitettävästi. Joskus ostaa jonkun vanhan huonekalun ja entisöin sen ja myy sitten. Viimeksi osti sohvan 50 eurolla ja myi sen tuunauksen jälkeen 400 eurolla.
Puuhamies on niin puuhakas että se vie sinunkin vapaa-ajan. Hänellä vain on niin monta rautaa tulessa yhtäaikaa. Lapsen hoito saattaa jäädä sinulle yksin.
Se että pariskunta on tässä adiassa hyvin eriparinen toimii ehkä paremmin niin päin että mies on puuhakas, nainen ei niinkään. Mutta jos nainen on puuhakas mies ei, niin siitä koituu taatusti suurella todennäköisyydellä ongelmia.
Tunsin aikoinaan yhden pariskunnan jolla oli lapsiakin (yllätys, eivät ole enää pariskunta) jossa nainen oli se ikiliikkuja puuhastelija, ehkä jopa suorittajapersoona joka teki itse ihan kokoajan jotain niin sisällöä kuin ulkona. Hänelle miehen huilailu, verkkaisempi etenemistajti ja vaan oleilu oli kuin punainen vaate härälle. Se ärsytti häntä kaikkein eniten (ja kokoajan,). Jos hän oli joskus itse kipeä ja puolikuntoinen niin häntä ärsytti siinäkin eniten se että kun ei saa mitään aikaiseksi ja listasi 7 työtä mikä pitäisi just nyt tehdä tai olla jo tehtynä. No, siinähän kävi kuten arvata saattaa, dominoiva perfektionisti persoona uuvuttaa itsensä ja ympärillän olevat jatkuvilla vaatimuksillaan ja täydellisyyden tavoittelulla, koska ei siedä sitä että joku on vähän sinne päin tehty tai etenee hitaasti. Mies pakeni ensin lasten harrastuksiin, sitten joko omaan tai naapurin autotalliin muka puuhaamaan jotain tärkeää (ikinä sieltä ei syntynyt mitään, samaa ruohonleikkuria rassasi vuositolkulla). Usein sieltä autotallista puuttui juuri sellainen mutteri tai työkalu mitä tarvittiin ja sitä piti lähteä asioikseen hakemaan rautakaupasta ja se reissu kesti vähintään 2 tuntia vaikka oli 2 km päässä. Eli mies alkoi etsiä kaiken mahdollisin keinoin jotain muuta tekemistä kun olla kotona koska siellä vaatimuslista kasvoi kasvamistaan eikä vaimo ollut koskaan tyytyväinen. Erohan siitä tuli.
Vierailija kirjoitti:
Se että pariskunta on tässä adiassa hyvin eriparinen toimii ehkä paremmin niin päin että mies on puuhakas, nainen ei niinkään. Mutta jos nainen on puuhakas mies ei, niin siitä koituu taatusti suurella todennäköisyydellä ongelmia.
Tunsin aikoinaan yhden pariskunnan jolla oli lapsiakin (yllätys, eivät ole enää pariskunta) jossa nainen oli se ikiliikkuja puuhastelija, ehkä jopa suorittajapersoona joka teki itse ihan kokoajan jotain niin sisällöä kuin ulkona. Hänelle miehen huilailu, verkkaisempi etenemistajti ja vaan oleilu oli kuin punainen vaate härälle. Se ärsytti häntä kaikkein eniten (ja kokoajan,). Jos hän oli joskus itse kipeä ja puolikuntoinen niin häntä ärsytti siinäkin eniten se että kun ei saa mitään aikaiseksi ja listasi 7 työtä mikä pitäisi just nyt tehdä tai olla jo tehtynä. No, siinähän kävi kuten arvata saattaa, dominoiva perfektionisti persoona uuvuttaa itsensä ja ympärillän olevat jatkuvilla vaatimuksillaa
Olet mielestäni oikeassa. Oma mieheni siis on se puuhakas, mutta hän ei koskaan ole puuttunut "laiskotteluuni". Olen siis meistä se normaalilla tavalla puuhakas, lisäksi mieheni ei koskaan ole tehnyt kotona yhtään mitään (minun toiveestani) eli meillä on selkeät omat reviirit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tykätään kumpikin harrastaa, mutta mies on ehdottomasti sellainen harrastuspuuhailija, eikä haluaisi keskittyä ikinä kotihommiin, eli ei ole siinä mielessä puuhailija. Asumme kerrostaloasunnossa, joten eipä kotona ole kovin paljon tekemistä.
Häviävä luonnonvara, suurin osa on liian laiskoja, tai täysin avuttomia.
Riittää kun katsoo ihmisten pihoja, tunkio lienee oikea sana. Ja jos sattuu asia nousemaan esille, niin syy on se kuuluisa kiire.
Jos on edes 1 lapsi, niin ei ehdi tekemään mitään, aivan mahdotonta.
Jännä vaan kun osa saa sitten rakennettua okt, pyörittää samalla kahta yritystä ja ehti vielä hoitaa 3 lasta, ja viedä ne harrastuksiin. Ongelmitta.
Harmi sikäli koska osaava ja tekevä säästää aikaa ja rahaa vs. lapamato joka lipittää kaljaa ja käy mäkkärissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun eksäni oli puuhakas. Meillä ei koskaan mikään paikka ollut rempallaan. Oli se vain raskasta, kun ei saanut maata sohvalla, vaan koko ajan piti jotain tehdä. Joka päivä piti mennä johonkin. Olin aika burn out siinä avioliitossa. Hyvä puoli miehessä oli se, että hän kyllä aktivoi lapsiamme.
Nykyinen mieheni ei ole puuhakas. Minulle sopii tämä paremmin. Eli kaipa on aika tärkeää, että molempien aktiivisuuden taso on suht sama.
Lopulta nainen kyllästyy kun puuhamies aamusta iltaan puuhailee ja nainen yksin omissa oloissaan. Ääripäät on aina huono oli sitten ahkera tai laiska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on todella kova tekemään töitä ja yrittämään. Kaikki mistä hän kiinnostuu, tuntuu myös muuttuvan rahaksi, hänellä on siis todella hyvä bisnesvainu, on riskinottoa ja pitkäjänteisyyttä. Se on tarkoittanut pitkiä päiviä ja matkustamista koko pitkän avioliittomme ajan.
Onneksi olen itsekin todella yrittäjähenkinen enkä ole koskaan pyrkinyt kahlitsemaan hänen työntekoaan ja ideointiaan. Ei ole koskaan ollut mitään syytä olla luottamatta siihen, etteikö hän onnistuisi - avioliiton alkuaikoina myös rahoitin hänen ideoitaan. Tällä hetkellä elän käytännössä hänen työstään eli hän elättää minua. Olen jättänyt työelämän, että saisimme olla enemmän yhdessä, olen siis työmatkoilla aina mukana.
Kotielämässä hän ei niin paljon jaksa puuhastella kuin olisi osaamista. Hän osaa korjata ja rakentaa mitä vain, mutta olemme käyttäneet niihin pääasiassa ammattilaisia. Joskus käy niin, että hän purkaa ammatt
Sellainen elättäjämies-fantasia siellä Pertillä.
Ex oli puuhailija, mutta ei kotona tai minun kanssani. Kavereita ja perhettä oli kyllä aina auttamassa jonkun homman kanssa, mutta kotona ei jaksanut laittaa tikkua ristiin. Ei meillä edes ollut mitään pihahommia kun asuttiin kerrostalossa. Mies vielä kehtasi haukkua minua laiskaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sellainen elättäjämies-fantasia siellä Pertillä."
?
Olipas erikoinen kommentti.
Mieluummi tilataan joku tekemään työt ja vietetään sitten aikaa yhdessä. Menis hermot, jos toinen touhuais koko ajan jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös ihana, puuhakas, aktiivinen mies. Oikea aarre! Työpäivän jälkeen ja lomilla touhuilee kaikkea hyödylllistä maalla omakotitalossamme, liikkuu ja pitää paikat kunnossa. Lempinimeksi olemme hänelle antaneet Duracell tyttäremme kanssa. Ihailen hänen osaamistaan, käden taitojaan ja tietotaitoaan. Itse teen kaikkea sitä, mihin taitoni riittävät ja autan kaikessa, missä voin. Sisäkotityöt teen pääosin minä, koska toinen tekee niin paljon muuten. Olen aina arvostanut miestäni ja arvostus on vain noussut yli 35 vuoden yhdessäolon aikana. Pojassamme on paljon samaa, utelias ja ahkera.
Onnittelut hienosta miehestä vaikka yleensä suomalaista miestä haukutaan kaikin puolin saamattomaksi nahjuksiksi. Myös naisilla on omat ominaisuutensa.
Feminismin juuret.
Feminismi kehitettiin aikoinaan salaamaan naiseuteen liittyviä hirvittäviä vietejä.
Voi herrajumala mikä määrä höyryävää paskaa. T hyvin perinteinen nainen
Minä luulin yhteen mennessämme, että mieheni myös olisi sellainen puuhakas kuin hänen isänsä. Asuimme ensin muutaman vuoden vuokralla kerrostalossa, joten se ei näkynyt mitenkään.
Mutta annas olla kun ostimme vanhan remppakämpän, niin hänen olematon puuhakkuutensa tuli selvästi esiin.
Ensinnäkään ei tee yhtään mitään ellen minä pane sitä alulle, ja sittenkin kuluttaa hyvän aikaa keksimällä vaikka mitä tekosyitä että miksi x ei onnistu. Sitten kuluu aikaa tarvittavan materiaalin hankkimiseen ihan helposti vaikka kuukausitolkulla. Sitten onkin taas syksy, ja ilmat eivät suosi mitään tekemistä. Menee pitkälle kevääseen, ennen kuin taas uskaltaa mainita x:n alullepanosta.
No tää on nyt ollut tätä parikymmentä vuotta, olen jo tottunut siihen että ei kannata edes ehdottaa mitään yhdessä tekemistä, kun se on kuin tervan juomista ja suossa rämpimistä.
Kyllä minä ilostuisin, jos edes yhden kerran huomaisi itse tehdä jonkin parannuksen huushollissa ja myös saisi sen aikaan, eikä minun tarvisi aina yksin tehdä jotain ylimääräistä koska muuten siitä ei tule mitään.
Joo olen vähän kateellinen teille, joiden mies puuhaa jotain oma-aloitteisesti. Mutta ei voi mitään, kun ei sitä lottovoittoa saanut niin täytyy tulla toimeen silti ilman sitä.
Vierailija kirjoitti:
Minä luulin yhteen mennessämme, että mieheni myös olisi sellainen puuhakas kuin hänen isänsä. Asuimme ensin muutaman vuoden vuokralla kerrostalossa, joten se ei näkynyt mitenkään.
Mutta annas olla kun ostimme vanhan remppakämpän, niin hänen olematon puuhakkuutensa tuli selvästi esiin.
Ensinnäkään ei tee yhtään mitään ellen minä pane sitä alulle, ja sittenkin kuluttaa hyvän aikaa keksimällä vaikka mitä tekosyitä että miksi x ei onnistu. Sitten kuluu aikaa tarvittavan materiaalin hankkimiseen ihan helposti vaikka kuukausitolkulla. Sitten onkin taas syksy, ja ilmat eivät suosi mitään tekemistä. Menee pitkälle kevääseen, ennen kuin taas uskaltaa mainita x:n alullepanosta.
No tää on nyt ollut tätä parikymmentä vuotta, olen jo tottunut siihen että ei kannata edes ehdottaa mitään yhdessä tekemistä, kun se on kuin tervan juomista ja suossa rämpimistä.
Kyllä minä ilostu
Kai hänessä on sitten muita hyviä puolia?
Kuten ketjusta käy ilmi, on osassa puuhakkaita miehiä myös huonot puolensa, jos hän ei esim. hyväksy muiden lepäämistä ja erilaista rytmiä. Omassa miehessäni ei ole tuollaista piirrettä lainkaan. Ja kuten kerroin (vaikka minua taas epäiltiin trolliksi), niin vaikka hän onkin puuhakas, niin hän ei kotona saa aikaiseksi välttämättä sitä hommaa, joka on hänen mielestään helppo. Häntä kiinnostavat vaikeat asiat ja niiden ratkaiseminen.
Tuskin on itse yrittäjä, sillä jokaiselle yrittäjälle on selvä asia, että on hyvä olla tavoitettavissa, mistä moni tässä ketjussa kirjoitti ja mikä on eri asia kuin tehdä töitä kellon ympäri. Tai ehkä hän on yrittänyt palkansaajan asenteella eikä ole saanut edes samaa tilille mitä palkansaajat saavat lomineen ja viikonloppuvapaineen - silloinhan yrittämisessä ei ole mitään järkeä.
Monet pakotetaan yrittäjiksi nykyajan työelämässä. Se ei toimi. Nämä ovat kaksi eri ihmistyyppiä, mutta kumpikaan ei ole toista huonompi. Itse en viihtynyt palkansaajana, en, vaikka olinkin esimiesasemassa ja kaikki meni ihan mukavasti. Sen jälkeen sain hyvän tarjouksen isommasta pomon duunista ja torjuin sen, vaikka se olisi ollut taloudellisesti kannattavampaa kuin jatkaa yrittäjänä. Siihen kyllä vaikuttivat muutkin asiat eli oli huono fiilis siitä tarjotusta työyhteisön johtamisen ylemmästä tahosta (olin oikeassa, paljon myöhemmin sain tietää).