Puuhakkaan miehen kanssa eläminen

Mä olin hetken aikaa puuhamiehen kanssa ja olihan se kivaa, mutta.

Esim ruokansa hotki minuutissa ja lähti jatkamaan puuhiaan, että se siitä yhteisestä ruokailusta. Elokuvien katsominen oli vähän hankalaa kun toinen näytti koko ajan siltä, että pitäs lähteä jotain muuta tekemään.

Mutta toisaalta oli mukavaa, että mulla oli paljon aikaa myös omille jutuille. 

Vierailija kirjoitti:

Exäni. Viikonloppuaamuina koko perheen piti olla jo seiskalta menossa aamutorille/fillaroimaan/golfaamaan jne. Koko ajan olisi pitänyt tehdä jotain. Saunassa kun kehtasin ottaa löylyjä maaten, oli se merkki laiskasta ihmisestä. Kiitos ei enää

Hoho - lähes sama kokemus! Erokriisissä tuo samainen touhuperse hajosi täysin terapiassa. Kävi ilmi, ettei kestä sisäistä tyhjyyttään, vaan projisoi sen narsistisesti myös vaatimuksena läheisiinsä. Ei enää koskaan.

Exä oli sellainen, että aina piti tehdä jotain, olla menossa kavereiden kanssa tai korjata jotain, se että olisi ollut vaan kotona tai nauttinut kiireettömästä olemisesta oli mahdotonta. Aivan järkyttävän rasittavaa ja onneksi ei tarvii sellaisen ihmisen kanssa elää. 

Aviopuolisoni tekee kyllä reippaasti tarvittaessa niin puuhommat kuin kodin korjauksetkin, mutta hänen kanssaan voi myös vaan olla, nauttia kiireettömistä viikonlopuista ja halailla sohvalla. Ihanaa ja arvostan hurjasti sitä, että hän pystyy "vain olemaan" eikä ole ylen puuhakas.

Mulla olisi idearikkaana, mutta peukalo keskellä kämmentä olevana, käyttöä tuollaiselle puuhamiehelle.

Mistä niitä saa tilattua? Tuleeko ylläpito kalliiksi?

Meillä samanlaista. En voisi kuvitellakaan muunlaista elämää. Just täydellistä näin. Olen myös itse todella tekevä ihminen. Oma isäni ja veljeni ovat vastakohtia puolisolleni ja kärsin heidän saamattomuudestaan suuresti lapsuudenperheessäni.

Adhd-puoliso on aika touhukas, tosin viihtyy niin omissa oloissaan ettei me kyllä yhdessä tehdä hirveästi mitään. Että hääräillään "omia" juttujamme melkeimpä päivät, päivällä kahvitellaan yhdessä ja  illalla rauhoitutaan syömään yhdessä ja katsotaan tv:stä jotain sarjaa. 

Mutta ei mun pää kestäis kattella, jos tuo makais sohvalla tai tietokoneella tai jonkun pelikoneen ääressä ja kittais kaljaa... Joskus kun on äänestä kuullut että flunssa tulossa, niin oon koittanut pakottaa sitä sohvalle makaamaan, mutta ei siinä tuntia kauempaa kestä kun kuulen sen ponnahtavan sieltä sohvalta ylös ja sitten haetaan jo työhousuja. On niinkuin painekattila jos pakotetaan oleen paikoillaan ilman että on käsissä esim jotain mekaanista laitetta mitä voi purkaa/korjata samalla.

Ja vkloppuyöthän on ihan loistavaa töidentekoaikaa PÄIVIEN LISÄKSI, ja jos menee aamulla viideltä nukkumaan ja herääkin vasta 11.00 eikä 8.00 niin koko päivä on jo kuulemma pilalla. 

Ihana että on omaa aikaa, mutta kyllä sitä välillä toivois että tuolla olis aikaa lähtee mun kanssa käymään edes ruokakaupoilla, tai "treffeille" johonkin. Mutta kun sillä aikaa ihan hyvin vois alkaa purkaan traktorista asiaa xyz niin onhan se nyt tyhmää lähtee puolison kanssa ruokakauppaan kun nainen voi ihan hyvin mennä yksinkin.. Prkl. 

Ja kun hän puuhastelee vähän niinkun siinä järjestyksessä mikä häntä eniten juuri silloin kiinnostaa, joten ei tämmösen puuhakkaan miehen kanssa oo aina selkeetä sekään, että ne tärkeet asiat tulis hoidettua tai tehtyä omatoimisesti (ilman mun painostusta ja jatkuvaa muistuttelua...)

Mun puuhamies puuhaa vähän liian paljon kodin ulkopuolella. On aina joku homma ja hanke menossa. Olen aika yksin lastemme kanssa. . Rupee nyppimään tämä kun energiaa ei ukolla sitten ole enää meille.

"Jotkut yrittäjät ovat kiireisempiä kuin toimistotyöntekijät, jopa siinä määrin, että heillä ei ole lomia tai lepoa. Toiset yrittäjät voivat kuitenkin pitää itselleen vapaata. Tämä on joustavuutta, joka syntyy, kun valitsee oman työnsä."

Olen itsekin ollut pääosan työurastani yrittäjä, mutta viitisen vuotta ns. toimistotyössä, jossa noudatettiin virka-aikaa - sen työpaikan perusteella ainakaan en vertaisi kiireisyyttä toisiinsa lainkaan. Kotona ei tuossa työssä tarvinnut tehdä mitään töihin liittyvää, ellei itse halunnut. Sekin oli kiireistä työtä silloin kun oli työaika, mutta muu aikahan oli vapaa-aikaaa, oli palkalliset lomat ym. Yrittäjän työ on täysin erilaista. Kaikesta voi päättää itse, mutta lomaillessakin täytyy esim. vastata työpuheluihin ja sähköposteihin. Toki riippunee vähän alastakin. Ehkä kampaaja voi jättää vastaajaan viestin, että palataan viikon kuluttua asiaan, olen lomalla. Tuollaista me emme mieheni kanssa ole koskaan voineet tehdä. Mutta jos kalenterissa on tyhjää, voimme lähteä lomalle tai pitää vapaata päivän milloin itse haluamme.

Koska olemme molemmat samanlaisia eli olemme tavallaan aina töissä ja työ on myös kutsumus, niin työn ja vapaa-ajan sekoittuminen ei haittaa.

"En kyllä usko että kukaan haukkuu yrittäjäpuolisoaan työnteosta. Kun ne yrittäjän työt on pakko tehdä että yritys pyörii. Huhupuhetta. "

En minäkään ole koskaan livenä kuullut. Mutta täällä on ollut useampi ketju aiheesta. Ymmärrän sen hyvin, jos on pieniä lapsia ja kaikki kotityöt kaatuvat päälle, mutta osittain kyse on siitä, että odotukset ovat selvästi olleet epärealistisia. Jos menee yrittäjän kanssa naimisiin, on turha odottaa kuukauden kesälomaa ja aina vapaita viikonloppuja.

Se on sitten kokonaan eri asia, jos sovituista asioista lipsutaan jatkuvasti eikä perheelle ole lainkaan aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä laittaa kaikki työhön ja harrastuksiinsa liittyvät asiat elämänsä tärkeysjärjestyksessä ykköspallille. Sanoo, että yrittäjän on yritettävä eli on aina valmiina töihin, ihan joka asiassa ja heti. Eli jos hänen kanssaan ns suunnitellaan jotain hyvin pientäkin yhteistä tekemistä, hän muistuttaa aina, että jos tulee jotain yllättävää työhön liittyvää, niin se suunnitelma sitten ei onnistu.

Näin tämä suhde on sujunut monta vuotta.

Sama liittyy harrastuksiin, jotka ovat kalliita ja niihin liittyy kaverit. Koska onhan sitä harrastettava, kun on hankkinut kunnon vehkeet ja on niin onnekas, että on hyvät kaverit, joiden kanssa harrastaa. Ja niihinkin lähdetään heti, kun kaveri soittaa, että mitäs äijä, mentäiskö. Kyllä. Hän lähtee heti.

Voithan sä täällä olla ja ootella, sanoo, jos ihmettelen, että uppista, kuinkas tämä näin nopeasti tämä päivän ohjelma muuttui yhdestä puhelinsoitosta..

Tosi ikävältä kuulostaa. Haluaisitko olla jonkun elämässä ykköspallilla? Se että olet näkyvä itsellesi on onneksi omassa hallinnassasi, entä jos miettisit mitkä elämäsi ratkaisut tukevat sitä. 

Vaikka oma mieheni onkin ahkera yrittäjä, ei minulla ole koskaan ollut sellaista tunnetta, että minä tai perhe olisimme kakkospallilla. Se ei minusta kuulosta hyvältä alkuunkaan, mutta lähtisin kuitenkin miettimään sitä kautta, että mitkä ovat tässä elämänvaiheessasi omassa elämässäsi ykköspallilla olevat asiat? Onko se suhde, missä olet ykköspallilla vai onko tämä suhde tarjonnut jotain muuta hyvää, jota olet arvostanut enemmän niin että olet halunnut suhteen jatkuvan?

Kun ette asu yhdessä, niin se on toisentyyppinen suhde kuin avioliitto, jossa on yhteisiä lapsia ja myös velvollisuuksia. Eli miettisin mitä itse toivot ja saat tällä hetkellä. Mitkä asiat tuovat sinulle näkyvyyttä. Ja jos koet, että mies laiminlyö sinua, niin oletteko asiasta keskustelleet? Hänellä voi olla suhteesta erilaiset odotukset kuin sinulla.

Mitä mieltä ap on saamistaan vastauksista. Puuhakkaita miehiä on kovin monenlaisia.

Ap tässä...kuulostaa siltä, että sellainen semipuuhakas mies olisi kaikkein paras 😆 vähän surullista tuokin, ettei joillain puuhamiehillä ole muka aikaa perheelle tai puolisolle. Ehkä pysyn tyytyväisenä tuohon omaan laiskuriini, jos vaihtoehto olisi puoliso, ketä harvoin edes näkisi ja olisi aina kiire menemään ja tekemään. Pitäisi varmaan keksiä jotain porkkanaa tuolle omalle, että saisi sitä hieman aktivoitua hommissa..

Hermot meinasi lapsena ja nuorena puuhakkaan isäni kanssa mennä, kun koko ajan piti olla jotain tekemässä. Veljeni on ollut koko 60-vuotisen elämänsä samanlainen, energiaa ja vuorokaudessa tunteja on enemmän kuin ihmisillä yleensä. Mieheni on ollut koko suhteemme ajan rauhallisempi, mutta nyt kun on hyvässä keski-iässä muuttunut täysin mitään tekemättömäksi vätykseksi, joka vaan istuu sohvalla ja selaa puhelintaan, olen alkanut toivoa, että olisin valinnut puuhakkaan miehen.

Vierailija kirjoitti:

Kivaahan se on. Mökillä kesäisin verstas aukeaa kymmeneltä ja menee kiinni illan suussa.  Kaataa puita, pätkii, pilkkoo ja hakettaa oksat. ajaa nurmikot ja korjaa vanhaa tai rakentaa uutta, plus siivoaa jälkensä. Koko ajan puuhailee, helteellä käyn viemässä vissyä välillä. Osaa korjata suunnilleen ihan kaiken, mitä kotona ja mökillä tarvitsee, remontoi, nikkaroi ja näprää koneita, talvella rakentaa jotain venettä. Mutta, osaahan se onneksi rentoutuakin, iltaisin lukee ja kuuntelee musiikkia, nautitaan yhdessä hyvästä ruuasta ja viinistä kun työt on tehty.  Ja matkoilla unohdetaan työt. Ollaan molemmat tekeväisiä, pitkäksihän se aika kävisi, jos ei mitään puuhaa keksisi.

Sinä sen sanoit, puuhakkuus vaatii muutakin kuin kerrostalokaksion. Siellä ei puuhaa kukaan mitään. Pitää olla mökki, maatila tai vanhempien lääni, jotta voisi jotain touhuta.

Voi, mä olen kotipuuhanainen ja aina välillä tuskastunut sohvavetoiseen mieheen. Ei sillä etteikö se saisi maata, meillä on perhe-elämä jo ohi ja hommat ihan reilusti jaettu. Mulla vaan on kaikenlaisia kokeiluja ja projekteja aina meneillään, ja olisi kivaa, jos toinen olisi samansorttinen. Ymmärrän olevani yhtä raskas, näillä mennään, enkä tämän ketjun luettuani vaihtaisi myöskään aina poissaolevaan puuhamieheen saati työorientoituneeseen puuhaajaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä olen se puuhakas. Mieheni on sellainen hidas ja itsekseen viihtyvä haaveilija. Ollaan oltu kahdeksan vuotta yhdessä ja meillä on aika erilliset elämät. Itse harrastan, matkustelen ja käyn paljon eri tapahtumissa sekä teen kotona kaikenlaista. Mies aika harvoin lähtee mihinkään mukaan, vaan jää mieluummin yksin kotiin. Kotona ei tehdä asioita yhdessä, vaan hän kuuntelee äänikirjoja, katsoo televisiota tai soittaa kitaraansa. Lapsen harrastukset ja kavereille viemiset hoidan myös minä eikä mies käytännössä edes tunne lapsen kavereita. 

Kahdenkeskistä aikaa meillä ei ihan hirveästi ole ja lähinnä jutellaan nopeasti päivän kuulumiset lapsen mentyä nukkumaan. Jos jotain yhdessä tehdään niin yleensä katsotaan jokin leffa. 

Miksi edes olette yhdessä??????

En jaksaisi tuollaista miestä, kun sinulla on. Puuhatäti tarvitsee aina oman puuhapeten.

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä laittaa kaikki työhön ja harrastuksiinsa liittyvät asiat elämänsä tärkeysjärjestyksessä ykköspallille. Sanoo, että yrittäjän on yritettävä eli on aina valmiina töihin, ihan joka asiassa ja heti. Eli jos hänen kanssaan ns suunnitellaan jotain hyvin pientäkin yhteistä tekemistä, hän muistuttaa aina, että jos tulee jotain yllättävää työhön liittyvää, niin se suunnitelma sitten ei onnistu.

Näin tämä suhde on sujunut monta vuotta.

Sama liittyy harrastuksiin, jotka ovat kalliita ja niihin liittyy kaverit. Koska onhan sitä harrastettava, kun on hankkinut kunnon vehkeet ja on niin onnekas, että on hyvät kaverit, joiden kanssa harrastaa. Ja niihinkin lähdetään heti, kun kaveri soittaa, että mitäs äijä, mentäiskö. Kyllä. Hän lähtee heti.

Voithan sä täällä olla ja ootella, sanoo, jos ihmettelen, että uppista, kuinkas tämä näin nopeasti tämä päivän ohjelma muuttui yhdestä puhelinsoitosta..

 

Hän siis tekee kaiken vain itselleen. Ja miksi ihmeessä olet jäänyt sietämään tuollaista?