Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos äitisi olisi pitänyt sinusta blogia, kun olit lapsi?
10.08.2011 |
Siis jos netti olisi ollut olemassa silloin?
Eli siis oletetaan, että olet nyt n. 30 vuotias, mutta netissä olisi edelleen kymmeniä/satoja kuvia sinusta lapsena erilaisissa vaatteissa. Äitisi olisi kertonut elämästäsi: uhmaiästäsi, allergioistasi, ihottumistasi, muista sairauksista, päiväkotiin ja kouluun menosta. Juttuja ja kuvia olisi myös koti-illoista leipomisineen ja puuhista/riidoista sisarusten kanssa. Äitisi olisi saattanut kertoa myös paljon omasta elämästään, esim. raskaaksi yrittämisestä ja omasta mustasukkaisuudestaan.
Ihan tavallista elämää siis, mutta haluaisitko, että sinusta ja perheestäsi olisi kaikki tämä tieto kuvineen laitettu nettiin koko maailman luettavaks kun olit lapsi?
Kommentit (49)
enhän nytkään lataisi lapsuuskuviani nettiin kaikkien katsottavaksi...
Noin kysyttynä todella havahduttava asia. Voi vain kuvitella, että asiasta ei ole muutakuin haittaa lapsille tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
bloggailu on tätä päivää.
mutta oletko ajatellut etteivät välttämättä mitenkään hyvään suuntaan??? Jos on niin törppö et haluaa levittää elämänsä nettiin niin siitä vaan, mutta jopa lapsilla on oikeus yksityisyyteen, eli minusta äidin ei todellaan pitäs levitellä lastensa asioita netissä.Minusta omienkin yksityisasioiden levittäminen netissä on tyhmää ja rumaa. Se taas että ihmisellä on yksityisyys on hyvin viehättävää ja kiinnostavaa.
ITseään arvostava ihminen ei jakele itseään netissä. Vain nenäkäin kun on ihmissuhde jossa toimii luottamus ja kunnioitus.
enhän nytkään lataisi lapsuuskuviani nettiin kaikkien katsottavaksi... Noin kysyttynä todella havahduttava asia. Voi vain kuvitella, että asiasta ei ole muutakuin haittaa lapsille tulevaisuudessa.
Voi tulla joillekin yllätyksenä, että kaikki eivät katsele kaikkea, mitä netissä on...
Harvalla suomalaisella blogilla on edes tuhansittain erillisiä lukijoita. Ja nekin yleensä jonkun julkkiksen, poliitikon tai kulttuurivaikuttajan blogeja.
Yleensä on vain pieni piiri, joka säännöllisesti pyörii.
Lapsena olin ruma, pullea, suu auki toljottava, aina jalkaterät sisäänpäin, märisevä ja muutenkin tyhmä pentu. Juu ei.
en ehkä haluais että se olisi yleistä luettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ajoittain mietimme perheessämme, että paljonko haluan kertoa elämästämme blogissani. Toistaiseksi blogissani on kuvia lapsistani ja satunnaisesti itsestäni -pääpaino ei ole lapsissa vaan muissa jutuissa.
Läheisistämme on kiva katsella kuvia ja lueskella juttuja arjestamme ja harrastuksistamme. Ja itse olen siitä tyytyväinen, että olen kirjoittanut asioita muistiin. Saatan jopa itse lueskella, että mitäs teimmekään tähän aikaan vuodesta vuosi sitten.
Tällä hetkellä mielipiteeni on sellainen, että lapseni tuskin kirjoittelustani pahastuvat kolmikymppisinäkään. Ajattelen, että heistäkin voi olla myöhemmin hauska lueskella lapsuuden tapahtumista, vaikka uhmaiästäkin.
Itselläni on ristiriitainen suhtautuminen lasten sairauksista kertomiseen. Toisaalta sairauksissa ei ole mitään hävettävää mikä vaatisi salailua, mutta itseäni pelottaa kuinka julmia lapset voivat toisilleen olla. Tästä syystä yritän vältellä sellaista materiaalia, josta on helppo kiusata. Kiusaajat toki löytävät aina syyn vaikka aidan seipäästä.
Mitä tulee siihen, että äiti kertoo hyvin henkilökohtaisista asioistaan, niin nostan hattua niille, jotka uskaltavat kertoa myös elämän nurjista puolista. Itse en olisi millänikään, vaikka omat vanhempani olisivat kirjoittaneet vaikka raskauden yrittämisestä. Teininä olisin luultavasti vaihtanut osoitetta. Mutta silloin pelkästään vanhempien seurassa liikkuminen oli noloa. Minulla on ystäviä, jotka hyvin luontevasti kertovat henkilökohtaisia ja intiimejä asioita. Itse ole huomattavasti varautuneempi, joten en blogissanikaan sellaisilla revittele.
Voisin vielä todeta, että moni laittaa Facebookinsakin hyvin henkilökohtaisia tietoja näkyville. Blogissa monesti asiat ilmaistaan paremmin pureskeltuna.
Lisäksi mielestäni tämä blogistien tietojen leviäminen "kaikkialle" on aika marginaalinen ilmiö. "Tunnettuja" blogisteja on hyvin rajallinen määrä. Me muut olemme suhteellisen suppean piirin tiedossa. Jos jotakuta tuntematonta kiinnostaa lueskella elämästämme, niin ei se oikeastaan liikauta minua mihinkään suuntaan. Minulle bloggauksen sokerina on tietojen ja kokemusten vaihto samanhenkisten ihmisten kanssa jotka harrastavat samoja asioita.
Mä en ainakaan jaksaisi seurataan yhtäkään, puhumattakaan että alkaisin sellaista pitämään. Ihmisillä on vaan ihme tarve saada tuoda itseään esille kaikenmaailman jatkuvilla fb-päivityksillä ja blogeillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"tietojen ja kokemusten vaihto" on keskinäisten kehujen vaihtoa kun teidän siiri-liinalla on uudet kauniit lindexin sukkahousut. Ja alekupongilla vielä!
Aina ajoittain mietimme perheessämme, että paljonko haluan kertoa elämästämme blogissani. Toistaiseksi blogissani on kuvia lapsistani ja satunnaisesti itsestäni -pääpaino ei ole lapsissa vaan muissa jutuissa.
Läheisistämme on kiva katsella kuvia ja lueskella juttuja arjestamme ja harrastuksistamme. Ja itse olen siitä tyytyväinen, että olen kirjoittanut asioita muistiin. Saatan jopa itse lueskella, että mitäs teimmekään tähän aikaan vuodesta vuosi sitten.
Tällä hetkellä mielipiteeni on sellainen, että lapseni tuskin kirjoittelustani pahastuvat kolmikymppisinäkään. Ajattelen, että heistäkin voi olla myöhemmin hauska lueskella lapsuuden tapahtumista, vaikka uhmaiästäkin.
Itselläni on ristiriitainen suhtautuminen lasten sairauksista kertomiseen. Toisaalta sairauksissa ei ole mitään hävettävää mikä vaatisi salailua, mutta itseäni pelottaa kuinka julmia lapset voivat toisilleen olla. Tästä syystä yritän vältellä sellaista materiaalia, josta on helppo kiusata. Kiusaajat toki löytävät aina syyn vaikka aidan seipäästä.
Mitä tulee siihen, että äiti kertoo hyvin henkilökohtaisista asioistaan, niin nostan hattua niille, jotka uskaltavat kertoa myös elämän nurjista puolista. Itse en olisi millänikään, vaikka omat vanhempani olisivat kirjoittaneet vaikka raskauden yrittämisestä. Teininä olisin luultavasti vaihtanut osoitetta. Mutta silloin pelkästään vanhempien seurassa liikkuminen oli noloa. Minulla on ystäviä, jotka hyvin luontevasti kertovat henkilökohtaisia ja intiimejä asioita. Itse ole huomattavasti varautuneempi, joten en blogissanikaan sellaisilla revittele.
Voisin vielä todeta, että moni laittaa Facebookinsakin hyvin henkilökohtaisia tietoja näkyville. Blogissa monesti asiat ilmaistaan paremmin pureskeltuna.
Lisäksi mielestäni tämä blogistien tietojen leviäminen "kaikkialle" on aika marginaalinen ilmiö. "Tunnettuja" blogisteja on hyvin rajallinen määrä. Me muut olemme suhteellisen suppean piirin tiedossa. Jos jotakuta tuntematonta kiinnostaa lueskella elämästämme, niin ei se oikeastaan liikauta minua mihinkään suuntaan. Minulle bloggauksen sokerina on tietojen ja kokemusten vaihto samanhenkisten ihmisten kanssa jotka harrastavat samoja asioita.
"tietojen ja kokemusten vaihto" on keskinäisten kehujen vaihtoa kun teidän siiri-liinalla on uudet kauniit lindexin sukkahousut. Ja alekupongilla vielä!
Aina ajoittain mietimme perheessämme, että paljonko haluan kertoa elämästämme blogissani. Toistaiseksi blogissani on kuvia lapsistani ja satunnaisesti itsestäni -pääpaino ei ole lapsissa vaan muissa jutuissa.
Läheisistämme on kiva katsella kuvia ja lueskella juttuja arjestamme ja harrastuksistamme. Ja itse olen siitä tyytyväinen, että olen kirjoittanut asioita muistiin. Saatan jopa itse lueskella, että mitäs teimmekään tähän aikaan vuodesta vuosi sitten.
Tällä hetkellä mielipiteeni on sellainen, että lapseni tuskin kirjoittelustani pahastuvat kolmikymppisinäkään. Ajattelen, että heistäkin voi olla myöhemmin hauska lueskella lapsuuden tapahtumista, vaikka uhmaiästäkin.
Itselläni on ristiriitainen suhtautuminen lasten sairauksista kertomiseen. Toisaalta sairauksissa ei ole mitään hävettävää mikä vaatisi salailua, mutta itseäni pelottaa kuinka julmia lapset voivat toisilleen olla. Tästä syystä yritän vältellä sellaista materiaalia, josta on helppo kiusata. Kiusaajat toki löytävät aina syyn vaikka aidan seipäästä.
Mitä tulee siihen, että äiti kertoo hyvin henkilökohtaisista asioistaan, niin nostan hattua niille, jotka uskaltavat kertoa myös elämän nurjista puolista. Itse en olisi millänikään, vaikka omat vanhempani olisivat kirjoittaneet vaikka raskauden yrittämisestä. Teininä olisin luultavasti vaihtanut osoitetta. Mutta silloin pelkästään vanhempien seurassa liikkuminen oli noloa. Minulla on ystäviä, jotka hyvin luontevasti kertovat henkilökohtaisia ja intiimejä asioita. Itse ole huomattavasti varautuneempi, joten en blogissanikaan sellaisilla revittele.
Voisin vielä todeta, että moni laittaa Facebookinsakin hyvin henkilökohtaisia tietoja näkyville. Blogissa monesti asiat ilmaistaan paremmin pureskeltuna.
Lisäksi mielestäni tämä blogistien tietojen leviäminen "kaikkialle" on aika marginaalinen ilmiö. "Tunnettuja" blogisteja on hyvin rajallinen määrä. Me muut olemme suhteellisen suppean piirin tiedossa. Jos jotakuta tuntematonta kiinnostaa lueskella elämästämme, niin ei se oikeastaan liikauta minua mihinkään suuntaan. Minulle bloggauksen sokerina on tietojen ja kokemusten vaihto samanhenkisten ihmisten kanssa jotka harrastavat samoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokainen hänen jälkeensä jättämä sukkakin on rakas. Tästä näkökulmasta musta olisi aivan mielettömän hienoa jos pystyisin lukemaan tuollaista blogia omasta lapsuudestani.
Sen sijaan en todellakaan haluaisi että mieheni pitäisi blogia elämästään minun kanssani.
enkä osaisi antaa anteeksi.
Varsinkin, kun nuo tiedot olisivat esimerkiksi mahdollisten työnantajien löydettävissä.
Toki aikuisena asia ei olisi niin paha, mutta murrosikäiselle varmasti maailmanloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä osaisi antaa anteeksi.
Varsinkin, kun nuo tiedot olisivat esimerkiksi mahdollisten työnantajien löydettävissä.
Toki aikuisena asia ei olisi niin paha, mutta murrosikäiselle varmasti maailmanloppu.
Aika ristiriitainen kommentti; miten se blogi vahingoittaisi työnhakuais etenkin jos sinua haittaisi bloi vain teiniä? Harvat teininä sijoittuvat työelämään.
Plus aika marginaalissa ovat työnantajat, jotka kaivelevat kaikkea mahdollista tietoa työnhakijoista. Etenkin jos blogissa ei olisi edes nimeäni mainittu, aika salapoliisi saisi olla että jotain löytäisi. Ja jos löytäisi niin miten se vahingottaisi?
Kiinnostavaa pohdintaa kyllä :)
mahtavaa. Minulla ei ole kuvia tai muita muistoja juurikaan itsestäni lapsena. Olisi huikeaa katsella aikaa taaksepäin itseäni. Millainen olin, mitä opin milloinkin. Kun saisi oman lapsen, voisi vertailla omaa kehitystä häneen jne.
Toisaalta tuskinpa äiti olisi salaa blogannut, joten olsiin kasvanut siihen. tieteäisin siitä ja olisin aivan sinut sen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äiti olis köyhä yh ja kertois ikea ostoksista ja tunnetiloistaan, olsiin aika nolo.
Jos olisi kivasta tavan perhe-elosta tekstiä ja kuvia, olisin iloinen.
Kyllähän tuollaista joutuisi jotenkin käsittelemään varmaan aikuisiällä.
Olen iän myötä kasvanut yksityisyydestäni tosi tarkaksi elämänkokemusten myötä. Olisi ahdistavaa tietää, että lapsuuteni on välitetty virtuaalisesti koko maailmalle tai ylipäätään kenellekään tuntemattomalle.
olisikin ollut silloin netti, äitini teki minulle itse vaatteet, kengistä hattuihin, olisi ollut ihanaa jos ne kaikki kuvat olisivat tallessa...
Jos äiti olis köyhä yh ja kertois ikea ostoksista ja tunnetiloistaan, olsiin aika nolo. Jos olisi kivasta tavan perhe-elosta tekstiä ja kuvia, olisin iloinen.
kyllä ärsyttää tämä yksi oikea tapa elää -asenne. Kivaa perhe-eloahan ei sitten voi olla yh-äidin kanssa.
mikäli äiti olisi kertonut kaikki erot ja takaisin palaamiset ja harmin aiheet ja keskenmenot, niin kyllä rassais.
jos tarkoitus olisi kerätä mulle muistoksi tietoa ja kuvia tunnelmineen, ne voi tehdä ja tallentaa yksityisesti julkaisematta niitä avoimesti. Niitä tietoja nyt voisi lueskella nekin, joiden tiedän mua halveksivan ja kyyläävät tietojani kuulemma facebookistakin (olen laittanut tiukat yks.asetukset ja jopa joutunut poistamaan eräään kaverin jonka profiilin kautta eräs henkilö "vakoili").
Ja kyllä, käyn itse lukemassa erään naisihmisen blogia, joka tosielämässä ei tiedä että blogiaan lukee koko tämä osuus suvusta, jonka kanssa hän ei halua olla tekemisissä. Siksi että meni tekemään todella likaisen tempauksen. Ei saanut teolleen tukea mistään, joten pitää nyt blogia jossa valehtelee ja kerää sääliä vaikka on itse tilanteensa aiheuttanut. Ja sieltähän niitä selkääntaputtelijoita löytyy, kun eivät tiedä asioiden oikeaa laitaa. Tosin eipä tämä ihminen tiedä että tiedämme hänen yksityisasioitaan. On nimittäin laveasti kertoillut niistä blogissaan, kun "blogit nyt ovat niin pienen piirin juttuja". Hehheh.
Ehkäpä jopa tykkäisin?