Mitä jos äitisi olisi pitänyt sinusta blogia, kun olit lapsi?
Siis jos netti olisi ollut olemassa silloin?
Eli siis oletetaan, että olet nyt n. 30 vuotias, mutta netissä olisi edelleen kymmeniä/satoja kuvia sinusta lapsena erilaisissa vaatteissa. Äitisi olisi kertonut elämästäsi: uhmaiästäsi, allergioistasi, ihottumistasi, muista sairauksista, päiväkotiin ja kouluun menosta. Juttuja ja kuvia olisi myös koti-illoista leipomisineen ja puuhista/riidoista sisarusten kanssa. Äitisi olisi saattanut kertoa myös paljon omasta elämästään, esim. raskaaksi yrittämisestä ja omasta mustasukkaisuudestaan.
Ihan tavallista elämää siis, mutta haluaisitko, että sinusta ja perheestäsi olisi kaikki tämä tieto kuvineen laitettu nettiin koko maailman luettavaks kun olit lapsi?
Kommentit (49)
vielä ehkä jotenki hyväksyisin (, jos ne olisivat laadukkaita kuvia, siis taiten otettuja ja tyylikkään näköisiä). Mutta jos itsestäni olisi runsaasti kuvia myös yli 11-vuotiaana, niin tuntuisi kylllä kiusalliselta. Samoin oman äidin julkiset tilitykset elämänsä ongelmista olisivat varmaan kiusallisia.
sellaisia äitejä, jotka vaikka kirjoittavat kirjoihin, elämäkertoihinsa, kasvatusoppaisiin yms. painettuihin teoksiin omia tuntemuksiaan ja ongelmiaan. Saahan niitä lehdistäkin lukea.
Mutta itse kysymykseen. Kyllä, ei minusta näin yli 3-kymppisenä tuntuisi pahalta, jos olisi kuvia omasta lapsuudestani kaikkien nähtävillä. Nyt niitä on vain huonokuntoisina valokuvina albumeissa. Enemmän musta olisi kamalaa, jos ei olisi yhtään kuvaa missään, niin kuin mieheni lapsuudesta ei ole yhtää kuvaa.
Teininä mikä tahansa, mitä oma äitini teki olisi ollut, ja oli, kiusallista.
Kyllä me blogistitkin osataan ajatella asioita moneltakin eri puolelta ja miettii, mitä kirjoittaa julkisesti.
Varmaa on, että joku sanomisista ymmärretään väärin. Sekin riksi on otettava. Itse kirjoitan sellaisia asioita, joita ei saisi ääneen sanoakaan, mutta luulen (ja tiedän), että siitä on vain hyötyä muille naisille ja äideille, että joitakin asioita ei tarvitse salailla, esim. se, että joka päivä ei tarvitse olla, tai edes yrittää olla, maailman tehokkain äiti.
vielä ehkä jotenki hyväksyisin (, jos ne olisivat laadukkaita kuvia, siis taiten otettuja ja tyylikkään näköisiä). Mutta jos itsestäni olisi runsaasti kuvia myös yli 11-vuotiaana, niin tuntuisi kylllä kiusalliselta. Samoin oman äidin julkiset tilitykset elämänsä ongelmista olisivat varmaan kiusallisia.
sellaisia äitejä, jotka vaikka kirjoittavat kirjoihin, elämäkertoihinsa, kasvatusoppaisiin yms. painettuihin teoksiin omia tuntemuksiaan ja ongelmiaan. Saahan niitä lehdistäkin lukea.
Mutta itse kysymykseen. Kyllä, ei minusta näin yli 3-kymppisenä tuntuisi pahalta, jos olisi kuvia omasta lapsuudestani kaikkien nähtävillä. Nyt niitä on vain huonokuntoisina valokuvina albumeissa. Enemmän musta olisi kamalaa, jos ei olisi yhtään kuvaa missään, niin kuin mieheni lapsuudesta ei ole yhtää kuvaa.
Teininä mikä tahansa, mitä oma äitini teki olisi ollut, ja oli, kiusallista.Kyllä me blogistitkin osataan ajatella asioita moneltakin eri puolelta ja miettii, mitä kirjoittaa julkisesti.
Varmaa on, että joku sanomisista ymmärretään väärin. Sekin riksi on otettava. Itse kirjoitan sellaisia asioita, joita ei saisi ääneen sanoakaan, mutta luulen (ja tiedän), että siitä on vain hyötyä muille naisille ja äideille, että joitakin asioita ei tarvitse salailla, esim. se, että joka päivä ei tarvitse olla, tai edes yrittää olla, maailman tehokkain äiti.
Blogien suurkuluttajat, tunnistatteko tyylin? Selvästi ihan fiksu tyyppi, siis hyvä krjoittamaan (toisin kuin Mineat ym), mutta seuraan vain n. kolmea (hyvin kirjoitettua) blogia, joten vertailukohtia ei minulla ole monta.
Tosin ei sillä ehkä kuitenkaan kauheasti olisi vaikutusta arkielämään.
Äiti ompeli kaikki vaatteeni itse kun olin pieni. Siitä olisi ollut helppo blogata, samoin kesämökin rakentamista, sisarusten syntymästä. En osaa kuvitella että äiti olisi repostellut kaikkea jarnamaisesti.
Hei oikeesti sehän olisi ollut ihana juttu, nyt musta on pari hassua valokuvaa eikä oikein mitään muuta konkreettista muistoa lapsuudesta.
"tietojen ja kokemusten vaihto" on keskinäisten kehujen vaihtoa kun teidän siiri-liinalla on uudet kauniit lindexin sukkahousut. Ja alekupongilla vielä!
Nimenomaan ne hymistelevät, ylistävät ja lässyttävät kommenttilaatikot ovat blogien ärsyttävimpiä puolia. Ja se, että ne bloggaajat itse vastaavat henk. koht jokaiseen saamaansa kehuun takaisin hymistelemällä ja lässyttämällä, sydämin ja hymiöin koristeltuna. (Erityisesti ihmettelen, miten Jarna ehtii ja viitsii välittömästi vastata joka ikiseen saamaansa kommenttiin! Sad.)
Se olisi maailmani loppu, minulla on oikeus yksityisyyteen! Ymmärrän, jos asialla ei jollekulle ole niin väliä, mutta en tajua, miten tällaiset ihmiset monesti kuvittelevat, ettei sillä olisi muillekaan väliä. Haluaisin muistuttaa kaikkia siitä, että vaikka sinua ei häiritsisi se, että joku levittää sinun yksityiselämääsi netissä kaikkien näkyville, niin jotakuta muuta voi haitata tai tulla haittaamaan. Sinulla ei ole oikeutta riistää yksityisyyttä yhdeltäkään ihmiseltä.
Olen todella onnellinen siitä, ettei internet ja blogit olleet yleisessä käytössä vielä minun lapsuudessani, sillä äitini olisi varmasti pitänyt kaiken paljastavaa blogia minusta silloin. Eikä sitä tiedä, millaisia kuvia jotkut sukulaisetkaan olisivat omiin blogeihinsa laittaneet..
Olen jo tarpeeksi vihainen siitä, kun ollessani ehkä 11-vuotias, meillä oli mummoni syntymäpäiväjuhlissa "tyttöjen saunailta", johon minut käskettiin mukaan "pitämään hauskaa". Sitten kun siellä ruvettiin ottamaan niitä hömpöttelykuvia. Aikuiset nyt halusivat ottaa hieman hassuja kuvia missä kaikilla on kasvot ihan mutanaamioissa, ja minun oli tultava mukaan alasti. Okei, miksi oli pakko? Koska äidilläni on typerä "älä nyt TAAS kitise pikkujutuista, sinä olet minun lapseni ja minulla on oikeus päättää, otetaanko sinusta valokuvia, et nyt hae mitään pyyhettä kun tyttöjen kesken tässä ollaan, opetteles nyt olemaan ihan luonnollisesti kun kuitenkin ollaan kaikki samaa sukua"-asenne. Eli 11-vuotiaasta minusta otettiin väkisin alastonkuvia. Viitisen vuotta myöhemmin mummoni toisissa juhlissa oli kiva törmätä tähän samaan kuvaan.. Yleisesti esitetyssä powerpointissa! Ja juhlissa oli siis koko isäni puolen suku, sekä mummoni työkavereita joita en ollut koskaan ennen edes tavannut! Mielestäni olisi ollut ok esittää vaikka viisitoista vuotta vanhoja nakukuvia, joissa mummoni olisi esimerkiksi ollut hoitamassa minua, mutta tämä oli aivan liikaa! Olin ja olen tästä tädeilleni erittäin vihainen. Eli onneksi ei ollut niitä blogeja, en voisi kuvitellakaan miten selviäisin samasta tilanteesta isommassa mittakaavassa..
Olis kivaa jos vaikka mummoni äiti olisi kirjoittanut aikoinaan blogia, ja nyt pääsisin katsomaan sen kautta mummoni lapsuuteen. Olisin todella onnellinen, sillä hän on jo edesmennyt ja paljon jäi kysymättä :(
bloggailu on tätä päivää.