MIKSI minuun ei pidetä yhteyttä??????
Ehn ymmärrä ja olen hirveän pahoilla mielin, varsinkin nyt kun mieli muutenkin herkillä.
Laitoin viestin sitten 1 tai 2vrk tai 1vko aiemmin niin ei vastausta, keltään.
Lasten läheisin kaveri ja naapuri muutti 1kk sitten tuohon parin km päähän ja eipä sekään äiti enää vastaa viesteihin.
Ja lapsemme sentään tunteneet vauvasta asti ja olivat 1-luokankin samalla luokalla, nyt kun 2-luokka alkaa niin kys lapsi vaihtoi koulua tuon muuton takia.
Eräs toinen lapsen kaveri, tai siis äitinsä, vastailee viesteihin noin viikon viiveellä ja ikinä ne tapaamiset ei sitten tapahdukaan, hän unohtaa ne tai tullut jotakin muuta jne.
Sitten on siskoni jonka olen nähnyt viimeksi 1v2kk sitten hänen lakkiaisissaan ja jos ei niitä olisi ollut niin sitten tapaamista ei olisi ollut silloinkaan:(
Hän kovasti aina puhuu näkemisesta ja viimeksi päästiin jopa treffipäivään asti kunnes pari tuntia ennen peruikin koko jutun.
Ei ole vastannut soittoihini koko kesänä tapaamiskyselyihini.
No, kohta alkaakin taa sopiskeukiireet niin sittenhän voi vedota niihin.
Sisko asuu tuossa 8km päässä.
En vaan ymmärrä mikä mättää, jokaisella:´(
Tällaisiakin on aikaa päässään pyöritellä kun on työttömänä kotona ja seinät alkaa kaatua päälle, viim kun lapset pala akouluun minä sekoan täällä.
Kommentit (13)
En harrasta viestejä. Harvemmin ehdin heti lukea ja sitten unohdan ne.
Mä olen surkea vastaamaan tekstareihin. Tulevat yleensä kesken työpäivän, kauppareissun tms. vaikka luen niin saatan viikon päästä muistaa (ehkä) vasta siihen. Soita rohkeasti, jos huono hetki puhua niin ei vastaa.
olen taas yöllä valvonut ja murehtinut enemmän kuin nukkunut joten ei oikein skulaa tämä kirjottelu.
Jos niihin viesteihin on mahdoton vasta niin miksei sitten tuo ilmi etteä ei tykkää niistä? tai soita itse? jään aina ikäänkuin lehdelle heilumaan ja ihmettelen mikä on homman nimi ja mikä mättää.
Tulee fiilis ettei viitsi soittaa kun ei vastata mitään tai jos vastataan niin ties milloin.
Ehkäpä on aika vaan tajuta ettei heitä kiinnosta kuin max päällisin puolin ja pintakohteliaisuuden vuoksi tämä meidän meno.
ap
Siskolle olen yrittänyt soittaa tänä kesänä 3x ja 1x laittanut viestin. Paitsi kun suunniteltiin sitä tapaamista ja kun ilmoitin ulkomaanmatkastamme.
Siihen sentään vastasi.
Ja tuon lapsen kaverien äideille, varsinkin toiselle, taisi olla tämän kesän toinen txt-viesti.
Eli en todellakaan mitenkään ahdistele tms.
ap
Tulevat kyllä kun kutsun, mutta olisi joskus kiva itsekin saada kutsu vaikka kahville. Ja jos minä järkkään illanvieton tms niin sinne kyllä tullaan, mutta kukaan ei koskaan itse järjestä mitään. Paras kaverini asuu 8km päässä ja meille kyllä tulevat grillaamaan, syömään jne mutta kertaakaan ei olla heille kutsua saatu, ovat asuneet lähistöllä 7v.
Tulevat kyllä kun kutsun, mutta olisi joskus kiva itsekin saada kutsu vaikka kahville. Ja jos minä järkkään illanvieton tms niin sinne kyllä tullaan, mutta kukaan ei koskaan itse järjestä mitään. Paras kaverini asuu 8km päässä ja meille kyllä tulevat grillaamaan, syömään jne mutta kertaakaan ei olla heille kutsua saatu, ovat asuneet lähistöllä 7v.
Verkkoyhteisöjen käyttö on kaventanut sosiaalista vuorovaikutusta. Sen sijaan, että keskustelisitte ystvävienne kanssa, haetta vastasta verkosta.
Aiemmin kirjoitit siitä, että kukaan ei kysellyt miten matkanne meni. Kirjoituksesi oli hysteerisen kuuloinen. Samasta tyylistä (ja asiasisällöstä) tunnistin tämänkin viestin.
Olet työtön, sinulla on uniongelmia ja varmaan muitakin mielen ongelmia. Ehkäpä näiden asioiden vuoksi viestisi ja puhelusi ihmisille ovat jotenkin outoja, ja siksi he eivät halua olla sinuun päin yhteydessä. Hyvin helposti ajautuu "oudoksi", kun ei ole tekemisissä ihmisten kanssa, eli työttömyys ja yksinäisyys näkyvät nopeasti ihmisen ajatuksissa ja puheissa. Eikä sitä itse huomaa!
Jos et millään saa työtä, koita saada opiskelupaikka tai päästä kuntouttavaan työtoimintaan tai mihin vaan, jottet jää yksin kotiin murehtimaan. Lapset hoitoon ja menoksi! Jos ei onnistu, niin lähde lasten kanssa (jos sinulla on pieniä) joka päivä kerhoihin ja muualle missä näet ihmisiä ja pääset juttelemaan.
Ja koita saada uusia kavereita, niin et ole niin riippuvainen siskosta ja siitä lapsen kaverin äidistä.
en minäkään ota yhteyttä uudelleen ellei vanhaan viestiin vastata tai jos tarpeeksi usein ei kaverille käy.
tosi ystävyyshän on molemmin puolista.
toi on kurjaa, mutta aattele etteivät he ole sun arvoisia ja etsi seurasi muualta.
Meille ei voi ikinä kutsua ketään, koska meillä on remontti kesken (ollut jo useamman vuoden)ja mieheni on niin perfektionisti, että ei kehtaa päästää vieraita näkemään keskeneräistä asuntoa.
Ainoat, jotka saavat tulla kylään ovat mieheni vanhemmat ja ennen heidänkin tuloaan pitää siivota paikkoja hammastikulla (oikeasti!) ainakin viikkon verran. Vaikka ei olisi edes erityisen sotkuista.
Tulevat kyllä kun kutsun, mutta olisi joskus kiva itsekin saada kutsu vaikka kahville. Ja jos minä järkkään illanvieton tms niin sinne kyllä tullaan, mutta kukaan ei koskaan itse järjestä mitään. Paras kaverini asuu 8km päässä ja meille kyllä tulevat grillaamaan, syömään jne mutta kertaakaan ei olla heille kutsua saatu, ovat asuneet lähistöllä 7v.
En nyt jaksanut lukea muita viestejä, mutta viestistäsi päätellen tarvitset jonkun oman aktiviteetin. Mietit ihan liikaa, mitä muut tekevät tai jättävät tekemättä tai ajattelevat tms.
Onko sinulla jotain kiinnostuksen kohteita esim. opiskelu, liikunta, taiteet yms.? Saisit tasapainoa elämääsi. Kun saat omat asiasi normaaleihin mittasuhteisiin niin yleensä ympäristökin saa normaalit mittasuhteet.
jospa kyse onkin siitä ettet ole tarpeeksi aktiivinen... Eli jos oot laittanut tekstarin ja vastaaja on lukenut sen vasta viikon päästä ja tällä välillä ei oo susta kuulunut mitään, niin mulle ainakin tulee helposti ajatus, että viestin lähettäjällä on varmasti kaikenlaista muutakin menoa kun ei ole esim. soittanut tekstaria seuraavana päivänä. Kokeileppa siis laittaa tekstari, jossa ehdotat vaikka lenkkeilyä huomenna ja jos vastausta ei kuulu, niin soitat huomenna ja kysyt " Hei! Saitko viestini? Pääsetkö lähtemään lenkille tänään?"
Mua ihmetyttää myös, että jos siskosi asuu 8 km päässä, etkä oo nähnyt sitä 1,5 vuoteen... Mä ainakin poikkean siskoillani kylässä ihan etukäteen ilmoittamatta. Tältä osin on kyse mun mielestä myös sun omasta saamattomuudesta. Soitat siskolles, että laitas kahveet tippumaan mä tuun pullapussin kanssa vartin päästä.
Ainakin jos minua pommitetaan jatkuvasti, ei enää tee mieli nähdä ollenkaan.
Nyt kesällä syynä voivat olla kesälomamenot. Ja opiskelijat nyt ovat aina menossa. Ei tuollainen parikymppinenkään välttämättä osaa ajatella, että sisko ei välttämättä enää ole jossain vaiheessa olemassa häntä varten. Muut jännittävämmät menot menevät edelle.