MIKSI lapsiperhearjesta ei kerrota rehellisesti?
Tuntemistani äideistä suurin osa on kyllä aika väsyneitä, riitoja tulee parisuhteessa jne.. hermot on tiukalla, taaperolle tiuskitaan ja valitetaan kun vauva valvoo. Miksi näistä ei puhuta rehellisesti?
Kommentit (67)
en nyt ymmärtänyt sun pointtia....
Jos kerran TIEDÄT, että äidit ovat väsyneitä, on riitoja tms. niin eikö niistä juuri siis ole puhuttu rehellisesti?
Toki joskus väsyttää ja tulee riitoja. En valita kun vauva valvoo, enkä tiuski lapsille, tosin komentamaan joutuu kovaankin ääneen.
Mutta jos nyt jotain todellisuutta lapsiperhearjesta, niin meillä on tosi kova meteli, lähes aina! Tekis mieli saada desibelimittari ja mitata lukemat, kun korvat hajoo. Vaikka nuo penskat nätistikin leikkisivät niin ääniefektit on valtavat! Että jos rauhaa kaipaa, niin ei kannata meille tulla.
minä ainakin kerron ihan rehellisesti miten asiat ovat. Muut äidit saattavat sitten tosin paheksua, että kuinka voin puhua perheonnestani näin. Ehkäpä monilla on pelko, että on ainoa ja ettei saa vertaistukea.
Ylipäätään ihmisillä on tarve näyttää, että hyvin ja lujaa menee.
Itse en meinannut uskaltaa hankkia lapsia lainkaan, kun kuvittelin elämän lasten kanssa olevan lähes helvettiä.
Ei kai kaikki voi valehdella sinun mieliksesi?
kuinka RASKASTA se lapsiperhe-elämä onkaan. Siitä saa toki tehtyä raskaan, todella raskaan. Jos haluaa. mm. tekemällä enemmän lapsia kuin jaksaa hoitaa, hommaamalla joka päivälle jotain ylimääräistä tekemistä esim. jokaiselle jokin harrastus tai useampi jne jne.
Meillä on 1 4vuotias lapsi ja oikein on leppoista =) Ja en usko että elämä muuttuisi ylivoimaisen raskaaksi vaikka tulisi toinenkin. Ei mulla ole mitään syytä olla väsynyt tai kiukkuinen.
kun tuntui ettei neuvolan perhevalmennuksessa muusta puhuttukaan kuin siitä, kuinka raskasta se on ja kuinka KAIKKI tulee muuttumaan. Lähtivät pariskunnat sieltä naama vakavana. Ei siellä hoksittu ees onnittelemaan vauvan saannista.
viimeisilläni raskaana esikoisestani (ja viimeisestäni) ja olen koko raskauden ajan saanut kuulla kamalia tarinoita siitä, kuinka KAMALAA se arki sitten on.
Että "Heihei vaan elämä"!!!
Itse yritän kuitenkin olla realistinen eli ottaa huomioon sen, että raskasta varmaankin on, mutta aion nauttia elämästä myös tulevaisuudessa.
kuinka RASKASTA se lapsiperhe-elämä onkaan. Siitä saa toki tehtyä raskaan, todella raskaan. Jos haluaa. mm. tekemällä enemmän lapsia kuin jaksaa hoitaa, hommaamalla joka päivälle jotain ylimääräistä tekemistä esim. jokaiselle jokin harrastus tai useampi jne jne. Meillä on 1 4vuotias lapsi ja oikein on leppoista =) Ja en usko että elämä muuttuisi ylivoimaisen raskaaksi vaikka tulisi toinenkin. Ei mulla ole mitään syytä olla väsynyt tai kiukkuinen.
Ota tämä talteen! Ehkä elämä muuttuu tai voit jatkaa naureskellen elämän helpoutta edelleen, mikä olisi kyllä hienoa.
minulle tehnyt hyvää tämä perhe-elämä, vaikka tosi raskasta toisinaan onkin. En enää murehdi turhia vaan menen päivän, joskus hetken kerrallaan. Kun lapsi nukkuu, ei voi olla kuin rentoutunut ja tyytyväinen. Ennen oli jotenki tyhjä ja tarkoitukseton olo kokoajan. Ja miten pienistä asioista silloin valittikaan..
ihmettelen myös samaa, jos ei kerran ole puhuttu rehellisesti, niin mistä sinä sitten olet kuullut, että tuntemasi äidit ovat väsyneitä?
aivan varmasti kaikki äidit ja isät ovat joskus väsyneitä ja hermot on tiukalla. Mutta se mielestäni kuuluu asiaan, valittaahan kaikki töistäänkin, kun aamusin väsyttää ja on sitä ja tätä, eikä jaksaisi. Silti kaikki käy töissä, lähestulkoon, koska on vähän niinku pakko. Ja töistä valittaminen on ihan normaalia, lapsiperhearjesta kun ei saisi valittaa...
Ja mitä rehellisyyteen tulee, niin kyllä minä ainakin puhun, että väsyttää ja vituttaa, kun vauva huutaa yöt, eikä päivisinkään pääse nukkumaan, kun päikkärit nukkuvat esikoisen kanssa eri aikaan.
Mutta, aina olen myös muistanut sanoa näille ihmisille, joille aiheesta puhun, että IKINÄ, en koskaan kuuna päivänä, vaihaisi elämääni pois. Koska enemmän päivään mahtuu niitä hyviä, kuin huonoja hetkiä. Vaikka joskus väsyttääkin, niin mitä sitten.
Ja vaikka minulla ei olisi lapsia, ja kävisin töissä, niin todennäköisesti valittaisin (niinkun jokainen) siltikin, niistä töistä siis.
en kuitenkaan ymmärrä, miksi ihmiset automaattisesti ajattelevat, että pikkulasten vanhemmat ovat tosi väsyneitä ja heillä on rankkaa. Eihän se niin mene, lapsethan nukkuvat vuorokaudessa enemmän kuin aikuiset. Eikä kaikki lapset ole hankalia, öisin heräileviä. Toki on heitäkin, joilla varmasti on vaikeampaa...
Minä olen lähestulkoon yh (on kyllä mies, mutta viikossa vain yhden päivän kotona) ja en koe, että tämä "lapsiperheyharki" olisi mitenkään erikoisen rankkaa, enemmänkin ihanaa! Ja nautin siitä, että saan olla lasteni kanssa. Eikä mua nyt jatkuvasti väsytä. :)
kun lapsiperhearjesta puhutaan. Meillä kolme lasta, joista nuorin vauva ja nautin joka hetkestä perheeni kanssa.
ja toivo että siitä lapsesta tulee mega-allerginen joka nukkuu ensimmäiset 1,5-vuotta puolen tunnin pätkissä ja pahimmillaan on viikkoja putkeen että saat nukuttua 4-5 tuntia yössä. Välillä valvot sen yön aikana tunnin putkeen ja sitten saat taas nukahtaa puoleksi tunniksi, sitten taas valvot 15min.
Ja ei, meillä ei todellakaan tehty enempää lapsia kuin jaksaa hoitaa (oli esikoinen), harrastuksia ei ollut (mies sai käytyä töissä vain nukkumalla olkkarissa sohvalla).
On asioita mihin et voi itse vaikuttaa. Lapsestani olen silti iloinen ja onnellinen, joka päivä.
kuinka RASKASTA se lapsiperhe-elämä onkaan. Siitä saa toki tehtyä raskaan, todella raskaan. Jos haluaa. mm. tekemällä enemmän lapsia kuin jaksaa hoitaa, hommaamalla joka päivälle jotain ylimääräistä tekemistä esim. jokaiselle jokin harrastus tai useampi jne jne.
Meillä on 1 4vuotias lapsi ja oikein on leppoista =) Ja en usko että elämä muuttuisi ylivoimaisen raskaaksi vaikka tulisi toinenkin. Ei mulla ole mitään syytä olla väsynyt tai kiukkuinen.
Ainakin siitä syystä, että monet lapsettomat eivät tajua miten rankkaa pikkulapsiperheissä voi olla. Monasti vähätellään äitien ja isien huolia tai toisaalta ollaan liian kärkkäästi tarjoamassa omia neuvoja sen sijaan, että annettaisiin ihan käytännön apua, jonka luulisin moneen vauvaperheeseenkin olevan tervetullutta.
Mutta joskus, kun oikein ottaa päähän voin katsoa pieniä aarteitani ja silloin kaikki vaikeudet tuntuvat mitättömiltä, mitä ne ovat sen rinnalla, että minulla on suhteellisen terveet, suloiset lapseni, ei kaikilla ole sellaista etua.
Kyllähän se on ihan perheestä ja lapsesta kiinin. Me ollaan esim. matkusteltu ihan entiseen malliin, käyty viikonloppuristeilyillä jne., lapsi on kulkenut mukana. Ei aiemminkaan rymytty missään laivan yökerhoissa, vaan mentiin hyvän illallisen jälkeen nukkumaan ja aamulla ihanalle erikoisaamiaiselle ja maihin tutustumaan paikkoihin. Nyt on itseasiassa helpompaa, kun ostoksia ei tarvi kantaa vaan ne kulkee vaununkopassa ;)
Nyt kun lapsi on 1v niin toki tavarat on hujan hajan ja välillä menee hermot kun sata kertaa kieltää, mutta asia ei siltikään mene perille. En kuitenkaan vaihtaisi tätä enää entiseen, vaikka kahdestaan eläminen olikin toisinaan helpompaa!
mutta ymmärrän miksei jotkut muut halua. Vauvatreffeillä mua katsotaan tosi pahasti ja alentavasti kun kerron että 10kk itki niin pitkään että annoin sille pari nallekarkkia että olisi hiljaa tai kun valvotaan aina 23.00 ja nukutaan aamulla melkeen puoleen päivään. Olemme onnellinen perhe mutta ilmeisesti meidän pitäisi elää juuri niinkuin kaikki muutkin perheet?
kun on niin leppoista. Ja saatkin kaksoset, jotka huutaa ekan vuoden 24/7 ilman mitään järjellistä syytä. Ja sitten vaihtavat päivähuudon jatkuvaksi keskenään tappeluksi (vaikka kuinka kasvatat kaikkien oppikirjojen ja maalaisjärjenkin mukaan) ja yöhuutoja jatkavat lähemmäs viisivuotiaiksi saakka.
Joo. Oli mullakin leppoista sen esikoisen kanssa.
kuinka RASKASTA se lapsiperhe-elämä onkaan. Siitä saa toki tehtyä raskaan, todella raskaan. Jos haluaa. mm. tekemällä enemmän lapsia kuin jaksaa hoitaa, hommaamalla joka päivälle jotain ylimääräistä tekemistä esim. jokaiselle jokin harrastus tai useampi jne jne. Meillä on 1 4vuotias lapsi ja oikein on leppoista =) Ja en usko että elämä muuttuisi ylivoimaisen raskaaksi vaikka tulisi toinenkin. Ei mulla ole mitään syytä olla väsynyt tai kiukkuinen.
Ota tämä talteen! Ehkä elämä muuttuu tai voit jatkaa naureskellen elämän helpoutta edelleen, mikä olisi kyllä hienoa.
Joo, en todellakaan tarkoittanut että kaikki menee aina niin kuin sunnittelee, mutta yleisesti ottaen lapset on kuitenkin "helppoja" eikä jollain lailla erityislapsia. Itse vieroksun juuri näitä kenellä ei oikeasti olisi syytä olla NIIIN väsynyt ja kireä ja aijaivoivoi kun ovat.
Luulenpa, että esimerkissäsi on väsymyskin aivan toista luokkaa kun näillä tavan äitivalittajilla joiden lapset nukkuu kaikki yöt mutta äiti vaan ei jaksa niitä. En todellakaan ikinä tuomitsisi kaltaistasi äitiä, päinvastoin nostan hattua. Silä tuossa on yksi syy miksi en ole toista vielä uskaltanut tehdä. Mitä jos lapsesta tulisikin jollain lailla erityislapsi, valvottaisi vuorokauden ympäri, unet olis vuosiksi eteenpäin mennyttä. en varmaan ikinä uskalla ottaa sitä riskiä..
Eivät he tiedä arjesta yhtänä mitään itsekään.
Missä pussissa sä olet elänyt, jos et tuollaisista ole koskaan kuullut?
Mutta eihän tuo vaihe kestä kuin hyvin pienen aikaa, lapset kasvaa ja elämä helpottuu koko ajan.