Lue keskustelun säännöt.
MIKSI lapsiperhearjesta ei kerrota rehellisesti?
27.08.2011 |
Tuntemistani äideistä suurin osa on kyllä aika väsyneitä, riitoja tulee parisuhteessa jne.. hermot on tiukalla, taaperolle tiuskitaan ja valitetaan kun vauva valvoo. Miksi näistä ei puhuta rehellisesti?
Kommentit (67)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni siitä rankkuudesta puhutaan nimen omaan liikaa!
En meinannut uskaltaa tehdä lapsia ollenkaan, kun työkaverit oli aina niin loppu tautikierteiden jälkeen ja selitti kuinka työssä on kuin lomalla.
Nyt itselläni on kaksi pientä lasta ja tottakai olen väsynyt ja välillä hermot on riekalaina ja etenkin lasten sairastelut vie itseltäkin kaikki mehut. MUTTA siltikin elän onnellisinta aikaa elämästäni ja se rakkaus mitä lapsiperheessä parhaimmillaan on, on jotain aivan mahtavaa. Enkä ikinä vaihtaisi tätä lapsettomaan (ja helpompaan) elämään!
Vierailija kirjoitti:
Itse en meinannut uskaltaa hankkia lapsia lainkaan, kun kuvittelin elämän lasten kanssa olevan lähes helvettiä.
Mä taas pelkäsin synnytystä. Ei ollutkaan paha. Sain sektion mutta ylipäänsä vain max. päivä elämästä ja kivunlievitys auttaa. En tuntenut lainkaan kipua, niin tehokkaat tropit.
Vierailija kirjoitti:
Päinvastoin, lapsiperhearjesta tuodaan esiin yleensä vain ne huonot ja väsyttävät puolet. Vai milloin olet viimeksi nähnyt jutun jonka pääteema olisi ollut vanhemmuuden ja lapsiperheen elämän ilot?
No ei siinä mitään hyviä puolia edes ole, joten mitä valehtelemaan. Lapsissa on parasta se kun ne on yli 30v, hyvin menestyneitä, terveitä ja super ihmisiä joilta onnistuu kaikki. Muuten niistä ei ole kuin surua ja huolta aikuisenakin.
Minun lapseni tosin ovat jo isoja ja pärjäävät omillaan mutta voisin kyllä rehellisesti kertoa minkälaista meidän arki oli kun olin heidän kanssaan yksin ja he olivat pieniä. Olen nimittäin kahden yh ollut siitä asti kun nuorempi oli 4.
En sitten kyllä tiedä mitä hyötyä kenellekään olisi siitä että kertoisin meidän arjestamme jota en pahana kokenut koskaan. Olen sen verran järkevä jalat maassa ihminen ollut ja olen etten odottanut ruusutarhaa ja purppurapilviä kun heidän kanssaan kolmestaan jäimme. Eipä silti ei se ollut sitä ennen eroakaan, helpotus oli jäädä yksinhuoltajaksi.
Minulle lapset on aina olleet numero yksi ja heidän tarpeensa aina menneet minun tarpeitteni edelle. Totta kai tajusin että kun lapsia tulee ei voi lojua sohvalla ja selata kännykkää tai juhlia ja riekkua yökaudet. On velvollisuuksia kasoittain ja valtava vastuu lapsista. Se pitäisi jokaisen lisääntymään alkavan tajuta, muuten on paras olla lisääntymättä.
Pieni vauva sitoo äidin 24/7. Muuten hän ei selviä elossa. Ei vauva ole mikään suloinen nyytti jota paijataan kun sille tuntuu ja joka tyytyy odottamaan jossain hiljaa että vanhempaa sattuu huvittamaan. Ennen lasten hankintaa on harkittava sata ja vielä tuhat kertaa kenen kanssa heitä hankkii, onko toisesta vanhemmaksi ja vastulliseksi puolisoksi ylipäätään ollenkaan. Itsellä meni pieleen, nuori ja naiivi ja elämää kokematon kun olin.
Lapsen syntymä mullistaa aivan kaiken. Se pitää tajuta ja sisäistää ennenkuin mihinkään alkaa. Lapsiarki on raskasta mutta kun siihen osaa ja haluaa suhtautua niin, että tätä aikansa ja se aika on ihmisen elämässä todella lyhyt. Nykyajan vanhemmille oma mukavuus on on kaikkein tärkeintä. Mikään ei saisi olla hankalaa tai vaikeaa. Kaikki pitäisi olla pumpuliin käärityä ihanuutta. Ei saisi väsyä eikä kyllästyä. Aina pitäisi olla kivaa.
Olin ainoa aikuinen meillä. Lasten isä hävisi kuin pieru Saharaan eikä siitä iloa olisi ollutkaan. Mitään "tukiverkkoja" ei ollut, vanhempani eivät osallistuneet eivätkä hoitaneet. Sisaruksilla omat perheensä. Kävin työssä ja pärjättiin. Lapset sai kaiken tarpeellisen ja vähän ylikin, siitä pidin huolen, ja rakkadesta ja välittämisestä meidän kotonamme ei ollut puutetta. Vieläkin saan kuulla miten olen aina ollut maailman paras äiti niin tyttäreltä kuin pojaltakin vaikka nuoren aikuisen ikää lähenevät. Se lämmittää sydäntä kaikkein eniten.
Ruikuttajie en vain voi ymmärtää. Nykyään on hyvät keinot ehkäistä raskaus. Ihmiselle on järki annettu ja sitä on ihan lupa käyttää. Ennen todellaista aikuiseksi kypsymistä pitäsi olla laissa kielletty lasten hankinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä kokenut pikkulapsiaikaa rankkana. Hyvää aikaa oli ja nautin. Olin tosin kotiäiti kunnes esikoinen lähti eskariin. Pienemmät meni päivähoitoon ja itse, aloitin opinnot.
Päinvastoin, lapsiperhearjesta tuodaan esiin yleensä vain ne huonot ja väsyttävät puolet. Vai milloin olet viimeksi nähnyt jutun jonka pääteema olisi ollut vanhemmuuden ja lapsiperheen elämän ilot?