Psykoosilääkkeestä kieltäytyminen?
Hei!
Läheiselläni on takana useita osastojaksoja voimakkaiden pelkotilojen vuoksi. Nämä pelkotilat on diagnosoitu psykoottis-tasoisiksi, ja hänelle on määrätty psykoosilääkitys, jota valvotaan kuukausittaisilla verikokeilla. Läheiseni kokee lääkityksestä vakavia haittavaikutuksia. Hän on kokeillut muutamaa eri lääkettä, mutta kaikilla tuntuu olevan sama vaikutus. Hän kokee elämänlaatunsa heikentyneen lääkitysten takia huomattavasti, ja hänellä on tämän seurauksena jopa itsetuhoisia ajatuksia, joita hänellä ei ennen lääkkeitä koskaan ollut. Onko mahdollista, että mikäli hän lopettaisi lääkityksen, ja näin ollen verikokeissa käynnin, hänet määrättäisiin jälleen pakkohoitoon? Onko tämä Suomen lain mukaan mahdollista?
Kommentit (92)
Kyllä ne lääkkeet pitää syödä, kunto ajautuu ilman niitä niin huonoksi että sinne pakkohoitoon joutuu. Niin on ilmeisesti käynyt ennenkin. Noita lääkkeitä on tärkeää syödä päivittäin ilman taukoja, jolloin niihin tottuu, aloituksessa on yleensä aina haittavaikutuksia, jotka menevät ajan kanssa ohi ja oikean annoksen löytäminen voi kestää. Mielenterveysongelmista kärsivälle on yleistä että oma sairaudentunne on puutteellista ja ei uskota että niitä lääkkeitä edes tarvitsee mihinkään ja kokee ne enemmän haittana. Mutta kun hoito saadaan tasapainoon, niin positiivisen muutoksen näkee.
Kyllä ne lääkkeet nimenomaan vähentää itsetuhoisuutta.
Ei välttämättä pakkohoitoon kuitenkaan riippuen siitä kuinka hyvin läheisesi pystyy pitämään pakkansa kasassa ilman lääkitystä. Eli pakkohoidon kriteeristön on täytyttävä?
Mutta varoituksen sanana haluan sanoa, että lääkityksestä kieltäytyminen saattaa johtaa muihin ongelmiin esim. terapiaan pääsyn suhteen tai kuntoutustuki/työkyvyttömyyseläkeasioissa.
Itselläni diagnosoitu paranoidinen skitsofreenia. En suostunut ollenkaan lääkitykseen, kieltäydyin siitä heti alussa (toki suljetulla ei kysellä haluatko syödä lääkkeitä). Olipa muuten sitten vaikea päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, en tiedä olisiko ollut helpompaa jos olisin ollut yhteistyökykyisempi lääkityksen suhteen. Useamman valituskierroksen jouduin käymään läpi ennen kuin viimeinkin pääsin eläkkeelle.
Alkoholi ei todellakaan helposti pääse, pitää olla todella vaaraksi itselleen tai muille että siihen määrätään.
Haitat eivät ole menneet ohi vaan pahentuneet ajan kanssa. Pelkään että hän tekee itsemurhan jos ei saa lopettaa lääkitystä
No, voisiko vaihtaa lääkkeet? Ei kaikille seisoa kaikki.
Jos löytyis sellaiset, jotka eivät aiheuta noita sivuvaikutuksia.
Mene ystäväsi mukaan lääkäriin.
Osastolle paikkoja on vähän ja ne ovat jatkuvasti täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Haitat eivät ole menneet ohi vaan pahentuneet ajan kanssa. Pelkään että hän tekee itsemurhan jos ei saa lopettaa lääkitystä
Tuli mieleen, että syökö muitakin kuin noita psyyken lääkkeitä?
Itsellä kelrauhashormonia sisältävä kuukautisia siirtävät lääke teki mielestä häilyvän. Se oli kamala tunne.
Ei enää sitä minulle. Sekoitti mielen ja kehon.
Vierailija kirjoitti:
Haitat eivät ole menneet ohi vaan pahentuneet ajan kanssa. Pelkään että hän tekee itsemurhan jos ei saa lopettaa lääkitystä
Kuinka kauan lääkitys on mennyt? Millainen hoitosuhde hänellä on? Näitä lääkkeitä ei yleensä määrätä ilman että siihen liittyisi jotain seurantaa.
Ei kotoa haeta pakkohoitoon ellei uhkaa tehdä itselleen tai varsinkin laajemmin itselleen jotain.
Mene hänen mukaansa lääkäriin ja toimi hänen äänenään
Itsetuhoiset ajatukset(/teot) voivat johtua lääkityksestä. Se on erittäin vakava, pahimmillaan hengenvaarallinen, sivuoire! Toki voivat johtua ihan tilanteestakin. Tästä pitäisi kuitenkin puhua hoitavan lääkärin kanssa.
No jos hän menee ilman lääkitystä sellaiseen kuntoon, että pakkohoidon kriteerit täyttyvät, niin silloin saavat viedä osastolle ja lääkitä vaikka väkisin. Mutta jos pakkohoidon kriteerit eivät täyty, niin eivät kai he voi polilla "pakottaa" lääkitystä. Mutta olen silti kuullut, että joillekin potilaille on määrätty pakkoinjektio. Mutta kannattaisi ehkä koittaa kuitenkin keskustella siellä polilla tilanteesta - faktahan on että osalle potilaista on vaikea löytää sopiva lääkitys. On myös olemassa uudemman polven psykoosilääkkeitä esim. Latuda tai Rxulti, nämä voivat käydä jos aiemmat lääkkeet eivät ole käyneet. Kannattaa kysellä.
Ei lääkityksen lopettaminen ole tahdonvastaisen hoidon kriteeri. Lääkityksen käyttöä ei valvota verikokeilla. Esimerkiksi klotsapiinihoito vaatii verikoeseurantaa muista syistä, ei sillä potilasta ole tarkoitus 'vahtia'.
Lääkityksen lopettaminen johtaa psykoottisten pelkotilojen uusiutumiseen ja sitä kautta sitten osastolle, ellei esim. Tapa itseään tms. josta olet sitten vastuussa moraalisella tasolla, mikäli neuvoja lääkityksen lopettamiseen jakelet.
Psykoosijakson jälkeen on toipilas kuukausikaupalla ja elämänlaatu voi tuntua heikolta. Potilas usein syyttää olosta lääkitystä, vaikka kyseessä on psykoosista toipuminen. Tämä kierre näkyy ja maksaa, joka tavalla mitattuna.
Lääkityksen tasaantuminen & osastohoitojaksoon johtaneesta psykoosista toipuminen kestää kuukausia, joten tue läheistäsi ottamaan asia avohoidossa puheeksi mahdollisimman pian.
Käyttäkää hän päihteitä? Ei ne lääkkeet välttämättä ongelma ole...
Ja kannattaa hänen keskustella lääkärin kanssa ja perustella miksi ei halua jotakin lääkettä syödä. Ei niin että keskustelematta lopettaa lääkkeen syönnin.
Kyllä voidaan määrätä pakkohoitoon, jollei potilas pysty huolehtimaan lääkityksestä. Lääkkeet voidaan myös injektoida, jollei tablettilääkitys onnistu..
Myöskään sairausetuuksia ei Kelasta saa, jollei lääkettä halua syödä. Lääkitys on ilmeisesti verikokeista päätellen klotsapiini - sen lopettaminen hallitsemattomasti on hengenvaarallista!
Käsittääkseni nykyisin itsemääräämisoikeus menee ainakin avohoidossa kaiken edelle. Pakkohoidossa ei lääkitystä voi välttää.
Jos lopettaa lääkkeet ja käyttäytyy niin, ettei ole uhaksi itselleen ja/tai ulkopuolisille, ei kukaan voi pakottaa ottamaan lääkkeitä. Nykyään itsemurhan yrittäneitäkin lähetetään jopa samana päivänä ennemmin kotiin kuin osastolle, jonne on nykyisin tosi vaikea päästä, vaikka haluaisikin. Avohoidossa ja ilman mitään hoitoa on nykyään valtava määrä henkilöitä, joiden oikea paikka olisi sairaalassa.
Mielenterveyslaki antaa tuossa tilanteessa mahdollisuuden aloittaa mielenterveyslain mukaisen tarkkailun joka on kestoltaan korkeintaan neljä vuorokautta. Tämän aikana potilasta tarkkaillaan ja haastatellaan. Jos lääkärille herää huoli potilaan psyykkisestä tilasta, kirjoittaa hän M2 lausunnon puoltamaan pidettävää hoitopäätöstä. Tuon jälkeen ylilääkäri tai joku muu valtuutettu lääkäri kirjoittaa M3 päätöksen joka on voimassa 3kk.
En tiedä. Itse syön psykoosilääkkeitä ja ne väsyttävät ja saavat ahmimaan ruokaa.