Psykoosilääkkeestä kieltäytyminen?

Jos on ollut vain yksi psykoosi, niin eihän niitä lääkkeitä edes pitäisi joutua syömään loppuelämäänsä ellei ole diagnosoitu skitsofreniaa. Ja jos niistä lääkkeistä tulee huono olo, niin lääkkeet vaihtoon tai sitten voi vaan lopettaa ne. Itsellä takana useampi psykoosi ja monesta lääkkeestä tuli sivuoireita ennenkuin löytyi kokeilemalla sopiva. No söin sitä sitten 5 vuotta kunnes lopetin, koska huomasin, että se aiheutti impulssikontrollinhäiriön eli ylensyöntiä ja yletöntä shoppailua. 3 viikkoa oli sitten ihan järkyttävät vieroitusoireet, eikä levottomat jalat ole vieläkään mennyt täysin ohi, lopetuksesta nyt 10 viikkoa. Ymmärrän kyllä, että psykoosi voi tulla takaisin, mutta yhtä hyvin voi myös olla tulematta. Jotenkin sellainen olo kuin taakka olisi pudonnut hartioilta, kun lopetti lääkityksen. Enkä ikinä ole ole ollut hoidossa kuukausikaupalla. Antipsykootit on perseestä, kuka ei niitä ole itse joutunut syömään, ei voi tietää. Kamalia sivuoireita voi tulla. Silloin aluksi niistä oli hyötyä, kun pelkotiloja yms. Mutta ne vie päästä harhat pois ja yleensä kaikki muutkin ajatukset, pää voi olla ihan tyhjä. Sitten kun pääset pakkohoidosta, joutuu käymään juttelemassa hoitajan kanssa, no onpa kiva, kun mikään asia ei enää vaivaa, kun pää kumisee tyhjyyttään. Joka kerta juttelet siellä samaa diipadaapaa. Resurssien tuhlausta tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Tilanteisiin liittyi joka kerta univaje ja sairauksien pelko (OCD). Läheiseni ei ole koskaan käyttänyt päihteitä.

Onko kokeiltu kognitiivista käyttäytymisterapiaa OCD:hen? Niistä peloistako univaje johtui vai jostain muusta? Tarpeeksi kun valvoo, niin kyllähän siitä psykoosiin voi mennä.

Hei, voisitko laittaa, mikä lääke aiheuttaa itsemurha- ajatuksia? 

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko pyytää toisen lääkärin mielipidettä ja/tai psykologin tutkimuksia oireiden tarkemman selvittelyn takia? Oireet eivät välttämättä ole psykoottisia, vaan pelko voi esim. olla traumaperäistä (ns. tunnetakaumat). Onko mahdolliset fyysiset aiheuttajat suljettu pois (esim. kilpirauhasen liikatoiminta). Pelkkä lääkitys ei joka tapauksessa vaikuta riittävältä hoidolta. Pitäisi miettiä, että mistä oikeastaan tässä on kyse ja mitä muuta hoitoa/kuntoutusta tarvitaan.

Nuo tutkitaan aina ennen psykoosilääkityksen aloittamista. Psykoosilääkitystä ei todellakaan määrätä kevyin perustein.

Osa potilaista haluaisi uskoa, että harhaiset pelot johtuvat traumoista tms. koska sitä omaa sairautta on niin vaikea hyväksyä. 

Ehkä niin, mutta moni vaikeasti traumatisoitunut on kieltänyt traumansa, eikä todellakaan näe sitä syynä oireisiinsa. Heillä on ollut omasta mielestään "ihan tavallinen lapsuus" ja kaikki elämässä on "ihan hyvin" jne. Traumaoireet ja psykoottisuus voi olla oikeasti vaikea erottaa toisistaan, joillakin potilailla voi olla molempia. Ketipinoria ainakin määrätään kuin nallekarkkeja yleislääkkeenä lähes vaivaan kuin vaivaan.

Onko hän käynyt psykologilla juttelemassa? Terapiakin voi olla vaihtoehto oireiden hoitoon, ei pelkkä lääkitys

Ei huvittaisi veronmaksajana maksaa lääkityksestä kieltäytyjien sairaalahoitoa. Itse pitäisi sairaalahoito maksaa kokonaan, jos lääkkeistä kieltäytyy. Sairaudentunto puuttuu noilta lääkkeistäkieltäytyjiltä, jospa omakustannushintainen sairaalamaksu toisi sairaudentunnon? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko pyytää toisen lääkärin mielipidettä ja/tai psykologin tutkimuksia oireiden tarkemman selvittelyn takia? Oireet eivät välttämättä ole psykoottisia, vaan pelko voi esim. olla traumaperäistä (ns. tunnetakaumat). Onko mahdolliset fyysiset aiheuttajat suljettu pois (esim. kilpirauhasen liikatoiminta). Pelkkä lääkitys ei joka tapauksessa vaikuta riittävältä hoidolta. Pitäisi miettiä, että mistä oikeastaan tässä on kyse ja mitä muuta hoitoa/kuntoutusta tarvitaan.

Ja siellä taas joku sosionomi terapeutti suoltaa huuhaata. Kun ihminen sairastuu psykoosiin kaikki elimelliset tekijät suljetaan pois esim. Verikokein. Lääketieteessä kun ollaan diagnoosin kanssa vähän eri tasolla kuin teillä siellä äänimaljojen ja tunnekorttien äärellä.

Mistä revit äänimaljat ja tunnekortit? Lääkärinarviota,

No eiköhän ne ole tehty siinä vaiheessa kun on useita osastohoitojaksoja takana, kuten aloittaja kertoi.

Jospa kokeilisitte klotsapiinia? Se auttaa tehokkaasti kognitiivisiin oireisiin. 

Väärä lääkitys saattaa jopa pahentaa olotilaa. Sopivan lääkityksen löytäminen voi joskus olla hankalaa. Itse syön Olanzapiinia ja nämä sopivat minun oireisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Olantsapiini on kokeiltu. Ei soveltunut ollenkaan. Läheiseni ei periaatteesta haluaisi syödä lääkkeitä, koska ne kaikki aiheuttavat tätä kyvyttömyyttä tuntea iloa asioista. Voin sanoa vierestä seuranneena että nuo lääkkeet heikentävät kognitiivista toimintaa, eivät paranna sitä. Itkettää kun ennen älykäs ja herkkä läheiseni on muuttunut apaattiseksi ja masentuneeksi.

Psykoosisairaudet aiheuttaa kognition laskua, apaattisuutta ja depressiota.

Käy lisäksi terapiassa, mikä riittäisi mielestäni hänelle hoidoksi

Vierailija kirjoitti:

Olantsapiini on kokeiltu. Ei soveltunut ollenkaan. Läheiseni ei periaatteesta haluaisi syödä lääkkeitä, koska ne kaikki aiheuttavat tätä kyvyttömyyttä tuntea iloa asioista. Voin sanoa vierestä seuranneena että nuo lääkkeet heikentävät kognitiivista toimintaa, eivät paranna sitä. Itkettää kun ennen älykäs ja herkkä läheiseni on muuttunut apaattiseksi ja masentuneeksi.

^Miksi olantsapiini ei sopinut? 

Ainoa oikea osoite kyselyille on polin lekuri.

Sinulle omaisena kehoitan hakemaan itsellesi apua ja hoida hätääsi ja huoltasi rakentavalla tavalla.

Ilottomuus johtunee sairaudesta, ei lääkkeestä

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut vain yksi psykoosi, niin eihän niitä lääkkeitä edes pitäisi joutua syömään loppuelämäänsä ellei ole diagnosoitu skitsofreniaa. Ja jos niistä lääkkeistä tulee huono olo, niin lääkkeet vaihtoon tai sitten voi vaan lopettaa ne. Itsellä takana useampi psykoosi ja monesta lääkkeestä tuli sivuoireita ennenkuin löytyi kokeilemalla sopiva. No söin sitä sitten 5 vuotta kunnes lopetin, koska huomasin, että se aiheutti impulssikontrollinhäiriön eli ylensyöntiä ja yletöntä shoppailua. 3 viikkoa oli sitten ihan järkyttävät vieroitusoireet, eikä levottomat jalat ole vieläkään mennyt täysin ohi, lopetuksesta nyt 10 viikkoa. Ymmärrän kyllä, että psykoosi voi tulla takaisin, mutta yhtä hyvin voi myös olla tulematta. Jotenkin sellainen olo kuin taakka olisi pudonnut hartioilta, kun lopetti lääkityksen. Enkä ikinä ole ole ollut hoidossa kuukausikaupalla. Antipsykootit on perseestä, kuka ei niitä ole itse joutunut syömään, ei voi tiet

USEITA osastohoitojaksoja sanoo AP aloituksessaan.

Ei vitja, nää lääkelopettajat pääsee osastollekin

Seuraavalla kerralla EI OSASTOLLE JOS ITSE AIHEUTTAA PSYKOOSIN LOPETTAMALLA LÄÄKKEET. EI MITÄÄN APUA TOLLASELLE. TAPPAKOON ITSENSÄ. 

Kauanko olatsapiinia kokeiltiin? Voisiko sitä kokeilla uudelleen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko pyytää toisen lääkärin mielipidettä ja/tai psykologin tutkimuksia oireiden tarkemman selvittelyn takia? Oireet eivät välttämättä ole psykoottisia, vaan pelko voi esim. olla traumaperäistä (ns. tunnetakaumat). Onko mahdolliset fyysiset aiheuttajat suljettu pois (esim. kilpirauhasen liikatoiminta). Pelkkä lääkitys ei joka tapauksessa vaikuta riittävältä hoidolta. Pitäisi miettiä, että mistä oikeastaan tässä on kyse ja mitä muuta hoitoa/kuntoutusta tarvitaan.

Ja siellä taas joku sosionomi terapeutti suoltaa huuhaata. Kun ihminen sairastuu psykoosiin kaikki elimelliset tekijät suljetaan pois esim. Verikokein. Lääketieteessä kun ollaan diagnoosin kanssa vähän eri tasolla kuin teillä siellä äänimaljojen ja tunnekorttien äärellä.

Mistä rev

No eiköhän ne ole tehty siinä vaiheessa kun on useita osastohoitojaksoja takana, kuten aloittaja kertoi.

Hoidon taso ilmeisesti vaihtelee paljon eri puolilla Suomea. Täällä on tapana tehdä laajempia tutkimuksia vasta noin kymmenen vuoden hoidossa pyörimisen jälkeen. Jotain masennuskyselyä ja perusverikokeita sitä ennen. Jos määrätään jotain rajumpaa lääkettä saatetaan tarkkailla maksa- ja munuaisarvoja. 

Aloittaja ei kannata uskoa kaikkia läheisesi juttuja. Jos psykoosilääkitys on määrätty, se on tarpeellinen. Lääkäri voi tarvittaessa muuttaa lääkitystä. Esimerkiksi aripipratsoli voidaan ottaa aktivoivana mukaan lääkitykseen. 

Hae itsellesi apua omaisyhdistyksistä. Olet nyt liikaa läheisesi armoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Ilottomuus johtunee sairaudesta, ei lääkkeestä

Voi johtua molemmista. En ymmärrä, miksi psykoosilääkkeitä ei saa kritisoida. Toki niistä on joillekin myös hyötyä, mutta psykoosilääkkeet ovat vahvoja lääkkeitä, joilla tunnetusti on paljon sivoireita, osa hyvinkin vakavia. Psykoosilääkkeet laskevat dopamiinitasoa, joka laskee mielialaa.

AI-yhteenveto

Alhaisen dopamiinitason oireita ovat motivaation puute, väsymys, keskittymisvaikeudet, mielialan lasku, apatia ja vaikeudet kokea mielihyvää. Nämä oireet voivat tehdä päivittäisten tehtävien aloittamisesta vaikeaa ja vähentää kiinnostusta aiemmin nautinnollisiin toimintoihin.