Psykoosilääkkeestä kieltäytyminen?

Jospa kysyisitte lääkäriltä

- voiko olantsapiinia kokeilla uudelleen

- sopisiko klotsapiini läheisellesi 

- tai ketipinor yhdistettynä aripipratsoliin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveyslaki antaa tuossa tilanteessa mahdollisuuden aloittaa mielenterveyslain mukaisen tarkkailun joka on kestoltaan korkeintaan neljä vuorokautta. Tämän aikana potilasta tarkkaillaan ja haastatellaan. Jos lääkärille herää huoli potilaan psyykkisestä tilasta, kirjoittaa hän M2 lausunnon puoltamaan pidettävää hoitopäätöstä. Tuon jälkeen ylilääkäri tai joku muu valtuutettu lääkäri kirjoittaa M3 päätöksen joka on voimassa 3kk.

Olet väärässä. 

Ja mikähän osa siinä mahtaa olla väärin? Ihan vaan rohkeasti mielenterveyslakia tavaamaan. Otan lähes päivittäin potilaita vastaan jotka ovat "vain" jättäneet pitkäaikaisen lääkityksen syömättä ja ovat sitten niin heikossa hapessa että joutuvat osastolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olantsapiini on kokeiltu. Ei soveltunut ollenkaan. Läheiseni ei periaatteesta haluaisi syödä lääkkeitä, koska ne kaikki aiheuttavat tätä kyvyttömyyttä tuntea iloa asioista. Voin sanoa vierestä seuranneena että nuo lääkkeet heikentävät kognitiivista toimintaa, eivät paranna sitä. Itkettää kun ennen älykäs ja herkkä läheiseni on muuttunut apaattiseksi ja masentuneeksi.

Psykoosisairaudet aiheuttaa kognition laskua, apaattisuutta ja depressiota.

Näin. Kognition lasku ei johdu lääkkeistä vaan jokainen sairastettu psykoosi itsessään heikentää kognitiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko pyytää toisen lääkärin mielipidettä ja/tai psykologin tutkimuksia oireiden tarkemman selvittelyn takia? Oireet eivät välttämättä ole psykoottisia, vaan pelko voi esim. olla traumaperäistä (ns. tunnetakaumat). Onko mahdolliset fyysiset aiheuttajat suljettu pois (esim. kilpirauhasen liikatoiminta). Pelkkä lääkitys ei joka tapauksessa vaikuta riittävältä hoidolta. Pitäisi miettiä, että mistä oikeastaan tässä on kyse ja mitä muuta hoitoa/kuntoutusta tarvitaan.

Ja siellä taas joku sosionomi terapeutti suoltaa huuhaata. Kun ihminen sairastuu psykoosiin kaikki elimelliset tekijät suljetaan pois esim. Verikokein. Lääketieteessä kun ollaan diagnoosin kanssa vähän eri tasolla kuin teillä siellä äänimaljojen ja tunnekort

Osastohoidossako ei tehdä ensimmäistä kertaa psykoosiin sairastuneille kokeita teillä ? Vai onko hoidossa pyöriminen jotain muuta; puhutko nyt psykoosista ja osastohoidosta vai menikö taas ohi aiheen.

Ei se lääke aiheuta ilottomuutta, vaan psykoosi. Usko pois. Terveisin, psykoosin läpikäynyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveyslaki antaa tuossa tilanteessa mahdollisuuden aloittaa mielenterveyslain mukaisen tarkkailun joka on kestoltaan korkeintaan neljä vuorokautta. Tämän aikana potilasta tarkkaillaan ja haastatellaan. Jos lääkärille herää huoli potilaan psyykkisestä tilasta, kirjoittaa hän M2 lausunnon puoltamaan pidettävää hoitopäätöstä. Tuon jälkeen ylilääkäri tai joku muu valtuutettu lääkäri kirjoittaa M3 päätöksen joka on voimassa 3kk.

Olet väärässä. 

 

Ja mikähän osa siinä mahtaa olla väärin? Ihan vaan rohkeasti mielenterveyslakia tavaamaan. Otan lähes päivittäin potilaita vastaan jotka ovat "vain" jättäneet pitkäaikaisen lääkityksen syömättä ja ovat sitten niin heikossa hapessa että joutuvat osastolle.

Tavaa sinä kirjoitustani ja kirjoitustani. Psykoosilääkkeen laiminlyöminen ei ole tahdonvastaisen hoidon kriteeri.

Se, että lääkkeiden jättäminen johtaa psykoosiin ja sitä kautta usein osastolle on tosiasia jota kukaan järkevä ei kiellä.

Mutta ei vielä siitä että jättää lääkkeet ottamatta ja verikokeet käymättä tarkoita, että kukaan sua kotoa hakee hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveyslaki antaa tuossa tilanteessa mahdollisuuden aloittaa mielenterveyslain mukaisen tarkkailun joka on kestoltaan korkeintaan neljä vuorokautta. Tämän aikana potilasta tarkkaillaan ja haastatellaan. Jos lääkärille herää huoli potilaan psyykkisestä tilasta, kirjoittaa hän M2 lausunnon puoltamaan pidettävää hoitopäätöstä. Tuon jälkeen ylilääkäri tai joku muu valtuutettu lääkäri kirjoittaa M3 päätöksen joka on voimassa 3kk.

Olet väärässä. 

 

Ja mikähän osa siinä mahtaa olla väärin? Ihan vaan rohkeasti mielenterveyslakia tavaamaan. Otan lähes päivittäin potilaita vastaan jotka ovat "vain" jättäneet pitkäaikaisen lääkityksen syömättä ja ovat sitten niin heikossa hapessa että joutuvat osastolle.

AP kysyy "Onko mahdollista, että mikäli hän lopettaisi lääkityksen, ja näin ollen verikokeissa käynnin, hänet määrättäisiin jälleen pakkohoitoon? Onko tämä Suomen lain mukaan mahdollista?" Niin vastaus ettei ole. Ellei ole joku Niuvan seurannassa oleva murhaaja. Eli lääkkeet saa jättää ihan ilman mitään lakikirjan avaamista. Täysin typeräähän se on ja johtaa sitten taas ennen pitkää osastolle useimmiten kuten olen AP:lle todennut ensimmäisessä viestissä ja kehoittanut hakeutumaan polin lekuri puheille.

Lääkärillä ei myöskään "herää huoli" vaan hän arvio onko henkilö mielisairas (eli käytännössä psykoosissa, itselleen tai muille vaarallinen ja ovatko muut mt-palvelut riittämättömiä. Sitten alkaa tulla päätöstä.

Ja se on se mihin AP omaisensa ajaa koska ei hyväksy psykoosisairautta ja hoitaa omaa ahdistuneisuuttaan hoitamalla omaistaan. Ja muut urpot lyö pökköä pesään kyseenalaistamalla diagnooseja ja keksimällä lääkitys&diagnoosivaihtoehtoja ihan kuin ne olisi erikoissairaanhoidossa keksitty päästä.

Lääkkeiden pois jättäminen voi aiheuttaa psykoosin tai itsemurhan

Aloittaja on joutunut läheisensä manipuloimaksi. Psykoosisairaalta puuttuu sairaudentunto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveyslaki antaa tuossa tilanteessa mahdollisuuden aloittaa mielenterveyslain mukaisen tarkkailun joka on kestoltaan korkeintaan neljä vuorokautta. Tämän aikana potilasta tarkkaillaan ja haastatellaan. Jos lääkärille herää huoli potilaan psyykkisestä tilasta, kirjoittaa hän M2 lausunnon puoltamaan pidettävää hoitopäätöstä. Tuon jälkeen ylilääkäri tai joku muu valtuutettu lääkäri kirjoittaa M3 päätöksen joka on voimassa 3kk.

Olet väärässä. 

 

Ja mikähän osa siinä mahtaa olla väärin? Ihan vaan rohkeasti mielenterveyslakia tavaamaan. Otan lähes päivittäin potilaita vastaan jotka ovat "vain" jättäneet pitkäaikaisen lääkityksen syömättä ja ovat sitten niin heikossa hapessa että joutuvat osastolle.

Oon ollut 25 vuotta töissä suljetulla psykoosilinjan akuuttiosastolla. En tartte lakikirjaa, sinä tarvitset sisälukutaitoa. Ihan rohkeasti vaan lukemaan kirjallisuutta - mikä tahansa laji lyö, se kehittää lukutaitoa.

No mitäpä jos vain jatkaisi sitä lääkitystä, kyllä nuo pelko tilat aiheuttaa itse tuhoisuutta. 

Hän ei ole koskaan ennen ollut muuten itsetuhoinen. Ainoa syy näille ajatuksille on lääkehaitat, joista hän pelkää joutuvansa kärsimään koko elämänsä, mikäli lääkettä ei saa lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ole koskaan ennen ollut muuten itsetuhoinen. Ainoa syy näille ajatuksille on lääkehaitat, joista hän pelkää joutuvansa kärsimään koko elämänsä, mikäli lääkettä ei saa lopettaa.

Hän varmasti itse uskoo näin, mutta se ei ole totta. Eikä ne muutkaan asiat ole totta, mitä hän uskoo. 

Vierailija kirjoitti:

Tilanteisiin liittyi joka kerta univaje ja sairauksien pelko (OCD). Läheiseni ei ole koskaan käyttänyt päihteitä.

Mulla on kova sairauksien pelko. Yhessä vaiheessa ravasin lääkärissä ja päivystyksessäkin sen takia. Ei ole koskaan pidetty psykoottisena vaikka itekin joskus mietin että onko oireeni totta vai ei ja olenko hullu

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ole koskaan ennen ollut muuten itsetuhoinen. Ainoa syy näille ajatuksille on lääkehaitat, joista hän pelkää joutuvansa kärsimään koko elämänsä, mikäli lääkettä ei saa lopettaa.

Voisko toi liittyä niihin sairaudenpelkoihin? Mulla on ja sen takia pelkään lääkkeidenkin syömistä, niitä aiheuttamia sivuoireita. Psykoosilääkkeillä voi olla vakavia sivuvaikutuksia, jotka ei edes mene ohi lääkityksen lopetettua. Sen takia en ite uskaltanut aloittaa psykoosilääkettä pienellä annoksella vaikka sitä joskus lääkäri ehdotti

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ole koskaan ennen ollut muuten itsetuhoinen. Ainoa syy näille ajatuksille on lääkehaitat, joista hän pelkää joutuvansa kärsimään koko elämänsä, mikäli lääkettä ei saa lopettaa.

Itsetuhoisuus liittyy sairauteen. Tehokkain lääkitys itsetuhoisuuteen on psykoosilääke

Minun puoliso oli menossa psykoosiin ja määrättiin lääkitys. Hän rupesi ahmimaan ja oli täysin vetelä. Ajoimme lääkityksen alas vähentämällä lääkitystä murunen kerrallaan. Hän onneksi toipui, mutta ei siis ehtinyt täyteen psykoosiinkaan, joten lääkityksestä oli apuakin. Ei varmaankaan olisi saanut lopettaa lääkitystä, mutta ei me sitä tajuttu, ja onneksi kävi hyvin. 

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko pyytää toisen lääkärin mielipidettä ja/tai psykologin tutkimuksia oireiden tarkemman selvittelyn takia? Oireet eivät välttämättä ole psykoottisia, vaan pelko voi esim. olla traumaperäistä (ns. tunnetakaumat). Onko mahdolliset fyysiset aiheuttajat suljettu pois (esim. kilpirauhasen liikatoiminta). Pelkkä lääkitys ei joka tapauksessa vaikuta riittävältä hoidolta. Pitäisi miettiä, että mistä oikeastaan tässä on kyse ja mitä muuta hoitoa/kuntoutusta tarvitaan.

Nuo tutkitaan aina ennen psykoosilääkityksen aloittamista. Psykoosilääkitystä ei todellakaan määrätä kevyin perustein.

Osa potilaista haluaisi uskoa, että harhaiset pelot johtuvat traumoista tms. koska sitä omaa sairautta on niin vaikea hyväksyä. 

Oot väärässä. Mulla ei tutkittu ja 6v väärä diagnoosi. Osastolla oireiden perusteella diagnoosi, traumoja ei edes tutkittu. Toki olin alaikäinen ja anoreksia lisänä. Enkä ole ainut jolla osastolla  annettu vaan oireiden mukaan ja lääkitys. Idea kai avossa tutkia mut eipä ikinä tehty. 6v meni siihen

Vierailija kirjoitti:

Ei huvittaisi veronmaksajana maksaa lääkityksestä kieltäytyjien sairaalahoitoa. Itse pitäisi sairaalahoito maksaa kokonaan, jos lääkkeistä kieltäytyy. Sairaudentunto puuttuu noilta lääkkeistäkieltäytyjiltä, jospa omakustannushintainen sairaalamaksu toisi sairaudentunnon? 

Ja mites ne maksaa jos ei oo rahaa? 

Avossa harvoin suostutaan lopettamaan lääkkeet psykoosin pelossa. Väärä diagnoosi toki mahdollinen aina. Mut noilla spekseillä tuskinpa kukaan tutkii uudelleen jne.

Pakkohoitoon ei joudu pelkällä lopetuksella. Avohan on vapaaehtoista, tosin jos tulee psykoosia yms takaisin niin aika herkällä voi joutua