Lue keskustelun säännöt.
Sairaalan henkilökunta ja vainajan hyvästely, kokemuksia?
12.10.2025 |
Hei, minkälaisia kokemuksia teillä, joilla omainen on kuollut sairaalassa Suomessa, on ollut liittyen menehtyneen hyvästelyyn ja henkilökunnan käyttäytymiseen?
Olin ihan typertynyt kun lähiomaisemme kuoli Peijaksessa sisätautielinten osastolla. Halusimme käydä hyvästelemässä vainajan, olimme tulossa siis vierailuajalla käymään ja valmistelemassa lähtöä sairaalaan, kun lääkäri soitti että hän oli kuollut tunti sitten. Kysimme voimmeko silti tulla jättämään vainajalle hyvästit. Lääkäri sanoi että hänet siirretään 2 hengen huoneesta yksityisempään tilaan jotta voimme jättää hyvästit.
Kun tulimme paikalle, hoitaja vei meidät tyhjään huoneeseen joka oli täynnä tyhjiä sänkyjä, laitteistoa jne ja sanoi että hoitaja tulee pian ja lähti ripeästi pois paikalta. Yhdellä sängyllä oli peiteltynä omaisemme. Odotettiin 5-10 minuuttia, ketään ei tullut. Itse piti arvailla että kumpi pää on pääpuoli ja nostaa lakanaa pois kasvoilta. Jätimme hyväiset, kun n. 40 minuuttia oli kulunut eikä hoitajaa näkynyt, peittelimme omaisemme ja poistuimme itse huoneesta.
Siinä sitten seisottiin tyhminä toimiston ovella, kukaan ei tehnyt elettäkään puhuakseen kanssamme, me ei edes tietty kuka hoitaa meidän omaisen asiaa. Kun kysyin mitä tapahtuu seuraavaksi ei osattu sanoa mitään. Onneksi sitten yksi hoitaja otti ohjat käsiinsä ja ehdotti että kahdeksankymppinen äitini voisi ehkä istua odotusaulan puolelle ja kysyi vielä tarvitseeko lasin vettä. Ei mitään pahoitteluja että ei kukaan ei kerinnyt tulla katsomaan miten meillä menee jne. Tuotiin omaisen tavarat kassissa. Piti itse kysyä mihin vainaja viedään seuraavaksi jne. Lykkäsivät jonkun omaisen muistilistan käteen, siinä se.
Kun isäni kuoli hoivakodissa oli ihan eri meininki: hoitaja tuli kertomaan osanottonsa ja selitti mitä seuraavaksi tapahtuu, saimme sitten jättää rauhassa jäähyväiset. Hoitaja sanoi että jos on vaan mitään kysymyksiä saa tulla kysymään häneltä jne. Tarjosivat jopa kahvit meille.
En siis tietenkään odota kahvitarjoiluja sairaalassa, mutta olisi se hoitaja voinut edes lakanan siirtää pois vainajan kasvoilta kun saattoi meidät huoneeseen?
Kommentit (64)
No voi harmi, kyllä nyt on vaikeaa. Että ihan sairaalassa ei ole hoitajilla aikaa pitää teitä kädestä ja kertoa että vainaja menee sitten kylmiöön odottamaan että saatte arkut ja hautajaiset järjestettyä. Mokomat hoitavat elävien asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolema on karu. Otan osaa! Ei tuo ole hoitohenkilökunnan moka. Itse kävin poliisilaitoksen tai jossain kuolemansyyntutkijanlaitoksella tunnistamassa ja jättämässä hyväiset. Jossain vanhusten talossa on tietysti joku huone kuolleita varten, mutta sairaaloissa kuolee monia ihmisiä joka päivä eikä siellä voida pitää huoneita kuolleita varten. Jos olisitte odottaneet, vainaja olisi siirretty sitä varten rakennettuun tilaan.
Ei saa aina valittaa kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
No voi harmi, kyllä nyt on vaikeaa. Että ihan sairaalassa ei ole hoitajilla aikaa pitää teitä kädestä ja kertoa että vainaja menee sitten kylmiöön odottamaan että saatte arkut ja hautajaiset järjestettyä. Mokomat hoitavat elävien asioita.
Ei nyt tarvitse olla töykeä. Kiirehän siellä varmaan oli hoitajilla mutta onhan se väärin sanoa, että joku tulee jos ei kerran tiedä, että kuka ja milloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi harmi, kyllä nyt on vaikeaa. Että ihan sairaalassa ei ole hoitajilla aikaa pitää teitä kädestä ja kertoa että vainaja menee sitten kylmiöön odottamaan että saatte arkut ja hautajaiset järjestettyä. Mokomat hoitavat elävien asioita.
Ei nyt tarvitse olla töykeä. Kiirehän siellä varmaan oli hoitajilla mutta onhan se väärin sanoa, että joku tulee jos ei kerran tiedä, että kuka ja milloin.
Jos tulee kiireellinen potilas, jota elvytetään ja tutkitaan, osaston kaikki resurssit menevät hetkeksi siihen. Pakko laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Aina ei voi pitää lupauksia potilaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä voi hoitajilla olla kiire, ettei tule lisää vainajia. Siellä voi olla myös jonkun muun vainajan omaiset odottamassa vuoroa hyvästelemään. Tätä se nyt on terveydenhoitoalla ja voit sitten mietiskellä, mistä kaikesta voi säästää...
Vierailija kirjoitti:
Sisätautielinten osasto?
Kyllä. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voi harmi, kyllä nyt on vaikeaa. Että ihan sairaalassa ei ole hoitajilla aikaa pitää teitä kädestä ja kertoa että vainaja menee sitten kylmiöön odottamaan että saatte arkut ja hautajaiset järjestettyä. Mokomat hoitavat elävien asioita.
ja kaikille naljaileville tiedoksi että kun teiltä rakas omainen kuolee yllättäen, ja lääkäri vielä sanoo että saa tulla hyvästelemään, niin toivon ette joutuisi samaan tilanteeseen.
Vai tosiaan mieluummin sitten tulisit erikseen katsomaan kun se rakas ihminen vedetään kylmiön metallipöydällä eteen jäisenä, häh?
Onko sinulla sydäntä ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
No voi harmi, kyllä nyt on vaikeaa. Että ihan sairaalassa ei ole hoitajilla aikaa pitää teitä kädestä ja kertoa että vainaja menee sitten kylmiöön odottamaan että saatte arkut ja hautajaiset järjestettyä. Mokomat hoitavat elävien asioita.
Olipas typerä kommentti. Sinä et ole ilmeisesti ollut koskaan vastaavassa tilanteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akuutilla osastolla elävät potilaat ovat etusijalla
Vierailija kirjoitti:
No voi harmi, kyllä nyt on vaikeaa. Että ihan sairaalassa ei ole hoitajilla aikaa pitää teitä kädestä ja kertoa että vainaja menee sitten kylmiöön odottamaan että saatte arkut ja hautajaiset järjestettyä. Mokomat hoitavat elävien asioita.
Sujuva käytös ei kyllä ole paljon työajasta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni menehtyi Espoon sairaalan saattohoito-osastolla. Menimme isäni avopuolison kanssa paikalle heti, kun saimme tiedon isäni poismenosta. Ruumis oli jo viety kiireen vilkkaa oikeuslääketieteen laitokselle, koska asbestiepäilyt pitää kuulemma tutkia siellä, eikä tätä edes kysytä omaisilta. Isälläni oli siis todennäköisesti asbestin aiheuttama keuhkosyöpä.
Ruumiin poissaolosta huolimatta tunnelma oli lämmin ja isän entisessä huoneessa paloi sängyn vierellä kynttilä. Meidän lisäksi paikalla oli myös isää hoitaneet naislääkäri ja mieshoitaja, jotka kertoivat meille, miten ruumiinavausprosessi etenee ja mistä voimme saada apua surutyössämme. Lopuksi mieshoitaja lauloi meille "täällä pohjatähden alla", mikä sopi tilanteeseen mielestämme oikein hyvin.
Kun läheiset jättävät jäähyväiset ennen hautaamista, voivat mm. avoimet silmät, auki oleva suu ja ylöspäin osoittava leuka tuntua pelottavalta. Vainajan laitto etenee protokollan mukaisesti ja siinä tehdään arvokkaasti vainajan laitto. Mukana on joko 2 hoitajaa tai 1 hoitaja ja omainen. Hoitaja kertoo, miten toimitaan. Hoitaja tekee kirjaukset.
Vainajan tavarat huolehditaan omaisten tai heidän edustajansa mukaan. Jos omaiset eivät ole paikalla kuoleman tapahtuessa, pidetään tavarat osastolla, kunnes ne haetaan. Vainajan päällä kuollessa olevat vaatteet ja kengät voivat olla tärkeä muisto vainajasta.
Jäähyväisten jättö voi tapahtua potilashuoneessa erityisessä saattohoitohuoneessa, kappelissa, omassa kodissa, patologian tai oikeuslääketieteen laitoksessa. Vainajan luona vietetään kunnioittava hetki, häntä muistellen ja hänet hyvästellen. Vaatii herkkyyttä hoitajalta, milloin hänen on toivottavaa olla mukana jakamassa surua. Vaikka läheisiä ei olisikaan paikalla, on hyvä tapa, että hoitohenkilökunta viettää hiljaisen hetken vainajan luona.
Vainajan laittaminen on viimeinen palvelus kuolleelle. Hoitohenkilökunta viestii vainajan kunnioittamista mm. kiireettömällä käytöksellään. Omaisille ja läheisille annetaan riittävästi aikaa sanoa jäähyväiset.
Vainajaa pidetään muutama tunti normaalilämpöisessä huoneessa ennen ruumishuoneeseen vientiä. Siirron tekee obduktio-osaston henkilökunta ja siirto esim. sängyltä ruumishuoneen paarille sujuu arvokkaasti. Vainajan omaiset voivat hoitaa itse tai antaa hautaustoimistolle tehtäväksi vainajan pukemisen, vainajan laittamisen arkkuun, vainajan siirron ruumishuoneelta kappeliin sekä siunaus- tai muistotilaisuuden järjestämisen. Vainajan luovutus on mahdollista hautausluvan kirjoittamisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sisätautielinten osasto?
Ja lääkäri soitti, että hän on kuollut tunti sitten. Ovatko nämä jotain Peijaksen sairaalan erikoisuuksia?
Molemmat vanhempani menehtyivät palliatiivisessa hoidossa. Hoitajat soittivat vähän ennen kun laitteet kytkettiin pois että haluanko tulla hyvästelemään. Kumpikaan ei ollut enää vuosiin tuntenut minua, olin hoitanut heitä kotona lähes loppuun asti. Olin jättänyt heille jäähyväisiä joka ikinen päivä heidän eläessään, kun en tiennyt mikä tulee olemaan viimeinen päivä. Kävin myöhemmin hakemassa tavarat ja hautausluvan. Kukaan ei ilmaissut osanottoaan.
Ruumiit kävin hakemassa hautausurakoitsijan kanssa kirkon kylmäsäilöön siunaustilaisuutta varten. Kylmää on kyyti.
Vierailija kirjoitti:
Oma isäni menehtyi Espoon sairaalan saattohoito-osastolla. Menimme isäni avopuolison kanssa paikalle heti, kun saimme tiedon isäni poismenosta. Ruumis oli jo viety kiireen vilkkaa oikeuslääketieteen laitokselle, koska asbestiepäilyt pitää kuulemma tutkia siellä, eikä tätä edes kysytä omaisilta. Isälläni oli siis todennäköisesti asbestin aiheuttama keuhkosyöpä.
Ruumiin poissaolosta huolimatta tunnelma oli lämmin ja isän entisessä huoneessa paloi sängyn vierellä kynttilä. Meidän lisäksi paikalla oli myös isää hoitaneet naislääkäri ja mieshoitaja, jotka kertoivat meille, miten ruumiinavausprosessi etenee ja mistä voimme saada apua surutyössämme. Lopuksi mieshoitaja lauloi meille "täällä pohjatähden alla", mikä sopi tilanteeseen mielestämme oikein hyvin.
Tuskin enää saattohoito-osastolta lähdetään oikeuslääketieteelliseen avaukseen. Muutoinkin kertomuksesi menee samaan sarjaan: tuskinpa. Edes villa Glimsissä.
Suomen maailman parasta sairaanhoitoa....ehkä tekee hyvää että osa saa potkut niin ehkä tule emieleen että pitää oosata käyttäytyä kuten normaali ihminen.
Meille soitettiin, että omainen kuoli leikkaussalissa leikkaustoimenpiteen jälkeen. Kuolema tuli meille yllätyksenä. Kysyin saammeko hänet vielä nähdä ja lupa annettiin. Joku hoitaja avasi meille jonkun leikkausosaston karun oloisen pesuhuoneen oven muttei tullut kanssamme sisään . Siinä omainen makasi jollakin tasolla ja suussa oli vielä leikkaustilanteen jäljiltä joku kapulakin, vartalo oli muuten peitettynä, mutta kasvoja ei. Niissä karuissa olosuhteissa me sitten hyvästelimme ja vedimme lopuksi itse lakan hänen kasvoilleen.
Protokolla ainakin aikoinaan oman paikkakunnan osastolla oli että kuolinhetkestä seuraavat kaksi tuntia vainaja on osastolla jotta kuolemasta voidaan ns. varmistua, että syke ei varmasti tunnu enää. Sen jälkeen vainaja laitetaan, puetaan ja siirretään sairaalan kylmiöön jonka yhteydessä on myös kappelitila. Siellä hautausurakoitsija sitten käy arkuttamassa vainajan kirkon kappelin kylmiöön siirtoa varten, ennen siirtoa läheisillä on mahdollisuus jättää siinä sairaalan kappelilla jäähyväiset, mahdollisesti erillisestä pyynnöstä/toivomuksesta auki jätetty arkun kansi suljetaan jäähyväisten jälkeen ja lähdetään kirkon kappelille. Saman protokollan mukaan mentiin myös vanhainkodilla kun olin siellä aikoinaan harjoittelussa, siellä oli kappelitilaa kylmiön yhteydessä.
Kun oma vanhempani kuoli osastolla, olinkahden hoitajan kanssa hänen vieressään ja pidin kädestä kun hän kuoli. Sain istua protokollan mukaiset kaksi tuntia hänen kanssaan ja sen jälkeen hoitajat tulivat laittamaan häntä, kysyivät myös haluanko olla mukana laittamassa mutta kieltäydyin, en kokenut sen olevan enää tarpeellista oman suruprosessini kannalta. Muut omaiset ja läheiset jättivät hänelle jäähyväiset sitten myöhemmin sairaalan kappelilla ennen arkun siirtämistä kirkon kappelin kylmiöön siunausta odottamaan.
Yhden läheisen kohdalla tuli yöllä osastolta soitto heti kun hän oli kuollut, lähdimme sinne samantien jättämään jäähyväiset ja aikarajan puitteissa huoneesta poistuttuamme hoitajat alkoivat laittaa vainajaa ja tapahtumat etenivät jo aiemmin mainitussa järjestyksessä. Muut sukulaiset jättivät hänelle jäähyväiset sitten sairaalan kappelilla ennen kirkon kappeliin kylmiöön siirtämistä.
Toinen läheinen kuoli naapurikunnan vanhainkodissa, kävimme hautausurakoitsijan kanssa hakemassa hänet samassa yhteydessä olevan sairaalan kappelilta. Hautausurakoitsija arkutti hänet ensin, sitten saimme jättää hänelle sairaalan kappelissa jäähyväiset, kansi suljettiin ja pidettiin pieni muistotilaisuus virsineen ja rukouksineen muutaman paikalla olleen, vainajalle läheisimpien vanhainkodin hoitajien kanssa. Sen jälkeen hänet kuljetettiin oman paikkakunnan kappelille odottamaan siunausta, ajoimme saattueena ruumisauton perässä.
Missään muissakaan osalleni osuneissa jäähyväistilanteissa ja -tavoissa ei ole koskaan ollut mitään valittamista hoitohenkilökunnan toiminnan tai käytöksen osalta. Päinvastoin, ovat aina olleet asiallisia ja myötäeläneet tilanteessa suruun osaa ottaen. Koskaan ei ole tullut tunnetta että asioita kiirehdittäisiin tai että omaisista haluttaisiin päästä eroon mahdollisimman pian.
Sen verran vielä että olin keväällä hautajaisissa, joissa arkku odottikin kirkon kappelissa omaisten toivomuksesta kansi vielä auki ja se suljettiin sitten ennen siunaustilaisuuden alkua kun halukkaat olivat jättäneet jäähyväisensä. Tämä oletettavasti johtui siitä että kyseessä oli ison osan elämästään ulkomailla asunut henkilö ja vielä ennen siunaustakin auki oleva arkku lienee sieltä hautajaiskultturista peräisin. Itselleni vierasta, mutta ei kuitenkaan outoa tai pelottavaa.
Työntekijöitä on eri tasoa. Vielä ei olla robotteja. Joku haluaa ohjata tuon tilanteen, toinen antaa aikaa tehdä mitä haluaa. Ja sekaannuksia tulee, kun on monta rautaa tulessa.