Sairaalan henkilökunta ja vainajan hyvästely, kokemuksia?
Hei, minkälaisia kokemuksia teillä, joilla omainen on kuollut sairaalassa Suomessa, on ollut liittyen menehtyneen hyvästelyyn ja henkilökunnan käyttäytymiseen?
Olin ihan typertynyt kun lähiomaisemme kuoli Peijaksessa sisätautielinten osastolla. Halusimme käydä hyvästelemässä vainajan, olimme tulossa siis vierailuajalla käymään ja valmistelemassa lähtöä sairaalaan, kun lääkäri soitti että hän oli kuollut tunti sitten. Kysimme voimmeko silti tulla jättämään vainajalle hyvästit. Lääkäri sanoi että hänet siirretään 2 hengen huoneesta yksityisempään tilaan jotta voimme jättää hyvästit.
Kun tulimme paikalle, hoitaja vei meidät tyhjään huoneeseen joka oli täynnä tyhjiä sänkyjä, laitteistoa jne ja sanoi että hoitaja tulee pian ja lähti ripeästi pois paikalta. Yhdellä sängyllä oli peiteltynä omaisemme. Odotettiin 5-10 minuuttia, ketään ei tullut. Itse piti arvailla että kumpi pää on pääpuoli ja nostaa lakanaa pois kasvoilta. Jätimme hyväiset, kun n. 40 minuuttia oli kulunut eikä hoitajaa näkynyt, peittelimme omaisemme ja poistuimme itse huoneesta.
Siinä sitten seisottiin tyhminä toimiston ovella, kukaan ei tehnyt elettäkään puhuakseen kanssamme, me ei edes tietty kuka hoitaa meidän omaisen asiaa. Kun kysyin mitä tapahtuu seuraavaksi ei osattu sanoa mitään. Onneksi sitten yksi hoitaja otti ohjat käsiinsä ja ehdotti että kahdeksankymppinen äitini voisi ehkä istua odotusaulan puolelle ja kysyi vielä tarvitseeko lasin vettä. Ei mitään pahoitteluja että ei kukaan ei kerinnyt tulla katsomaan miten meillä menee jne. Tuotiin omaisen tavarat kassissa. Piti itse kysyä mihin vainaja viedään seuraavaksi jne. Lykkäsivät jonkun omaisen muistilistan käteen, siinä se.
Kun isäni kuoli hoivakodissa oli ihan eri meininki: hoitaja tuli kertomaan osanottonsa ja selitti mitä seuraavaksi tapahtuu, saimme sitten jättää rauhassa jäähyväiset. Hoitaja sanoi että jos on vaan mitään kysymyksiä saa tulla kysymään häneltä jne. Tarjosivat jopa kahvit meille.
En siis tietenkään odota kahvitarjoiluja sairaalassa, mutta olisi se hoitaja voinut edes lakanan siirtää pois vainajan kasvoilta kun saattoi meidät huoneeseen?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Kuolema on karu. Otan osaa! Ei tuo ole hoitohenkilökunnan moka. Itse kävin poliisilaitoksen tai jossain kuolemansyyntutkijanlaitoksella tunnistamassa ja jättämässä hyväiset. Jossain vanhusten talossa on tietysti joku huone kuolleita varten, mutta sairaaloissa kuolee monia ihmisiä joka päivä eikä siellä voida pitää huoneita kuolleita varten. Jos olisitte odottaneet, vainaja olisi siirretty sitä varten rakennettuun tilaan.
Ei saa aina valittaa kaikesta.
Vanhainkodissa hyvästely oli liinavaatekomerossa tai sen tapaisessa. Saattohoito-osastolla sairaalahuoneessa, koska siellä ei ollut muita potilaita.
Eivät tuon hyvästelyn ulkoiset puitteet olleet mitenkään tärkeitä. Oli ihan hyvä, että pääsi käymään, jos ei sattunut olemaan paikalla juuri kuoleman hetkellä. Jos oli ollut koko ajan muutenkin paikalla, niin hyvästely oli merkityksetön.
Tärkeintä on vainajan saattohoito ja että kuolema olisi arvokas ja mahdollisimman helppo. Vaikea kuolema tai huono saattohoito jää ikuisesti mieleen. Sitä ei voi koskaan enää korvata.
En myös pitänyt, että kälättävä hoitaja seisoi huoneessa kuoleman hetkellä. Kuolema on merkittävä hetki. Kuka seisoisi kälättämässä joutavia esimerkiksi toisten vihkimishetkellä ja kieltäytyisi poistumasta? Kun taas olin kahdestaan omaisen kanssa, niin se oli arvokas vaikka riipaiseva tapahtuma.
Vierailija kirjoitti:
Meille soitettiin, että omainen kuoli leikkaussalissa leikkaustoimenpiteen jälkeen. Kuolema tuli meille yllätyksenä. Kysyin saammeko hänet vielä nähdä ja lupa annettiin. Joku hoitaja avasi meille jonkun leikkausosaston karun oloisen pesuhuoneen oven muttei tullut kanssamme sisään . Siinä omainen makasi jollakin tasolla ja suussa oli vielä leikkaustilanteen jäljiltä joku kapulakin, vartalo oli muuten peitettynä, mutta kasvoja ei. Niissä karuissa olosuhteissa me sitten hyvästelimme ja vedimme lopuksi itse lakan hänen kasvoilleen.
Ilmeisesti oli menossa avaukseen?
Avaukseen menevistä potilaista ei saa poistaa esimerkiksi intubaatioputkia
Ai osastolla kuoleminen karua? Kotona tai jossain onnettomuudessa kuoleminen se vasta karua on. Ensihoidon jälkeen paikalle tulee poliisit, sitten edelleen hautaustoimiston kuljetusauto mihin kuollut siirretään ja viedään odottamaan avausta.
Vierailija kirjoitti:
Meille soitettiin, että omainen kuoli leikkaussalissa leikkaustoimenpiteen jälkeen. Kuolema tuli meille yllätyksenä. Kysyin saammeko hänet vielä nähdä ja lupa annettiin. Joku hoitaja avasi meille jonkun leikkausosaston karun oloisen pesuhuoneen oven muttei tullut kanssamme sisään . Siinä omainen makasi jollakin tasolla ja suussa oli vielä leikkaustilanteen jäljiltä joku kapulakin, vartalo oli muuten peitettynä, mutta kasvoja ei. Niissä karuissa olosuhteissa me sitten hyvästelimme ja vedimme lopuksi itse lakan hänen kasvoilleen.
Kuolin syy?
Mun isä kuoli kahden viikon sisään sairaalastaottamisee. Siihen asti liikuui aljon. Oli jonpitkälle edennyt syöpä.
Pariksi viimeiseksi päiväksi siirrettiin siivouskomeroon, kun yrititti vielä puhua meiille, vaikka ei voimat riityänyt. Kun kuoli sinne, saatiin roskapusissa lompakko, avaimet ja siviilivaatteet. Näillä pusdeilla sit mentiin kotiin. 90- luku, sisusosasto
Vierailija kirjoitti:
Ai osastolla kuoleminen karua? Kotona tai jossain onnettomuudessa kuoleminen se vasta karua on. Ensihoidon jälkeen paikalle tulee poliisit, sitten edelleen hautaustoimiston kuljetusauto mihin kuollut siirretään ja viedään odottamaan avausta.
Tosin jos potilas on kotona saattohoidossa, ei tule poliiseja eikä ruumiinavausta. Hautaustoimiston kuljetusauto tietenkin tulee, kun ei vainajaa voi kotiinsakaan jättää.
Olen pahoillani ap:n kokemasta, mutta ei kaikilla osastoilla ole mitään omia tiloja vainajille. Jo 1980-luvulla Meilahden sairaalan sisätautiosastolla vainaja siirrettiin osaston varastohuoneeseen odottamaan siirtoa kylmiöön.
MUUMAATAUSTAISTEN voi päättää lähteä aiemmin pois töistä yhtä äkkiä tai lyödä luukun kiinni. Tai riippuen uskonnosta pitää muita saastaisina eikä voi koskea heihin. Tai pitää jonkun taikausko amuletti jutun / rituaalin. Sitten on niitä balsamointia joukkoja kuin elinkauppiaita. Täytyy sanoa että poliisilla olisi töitä paljon enemmän sairaaloissa hoivakodeissa kuin ymmärretään. Osa hoitajista ja lääkäreistä on vasta opiskelijoita tai keikkalaisia. Usein muumaalaisia. Ei olla edes kielitaitoisia kuin meillä oli joskus Puolan ja Saksan kielisiä. Kyseessä ei ole vain potilaan ja omaisten kärsimykset kyllä myös henkilökunta kärsii. Mutta kun on työtehtävä kesken pitää tehdä ylityönä se loppuun. Eikä jättää tehtävää kesken.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai osastolla kuoleminen karua? Kotona tai jossain onnettomuudessa kuoleminen se vasta karua on. Ensihoidon jälkeen paikalle tulee poliisit, sitten edelleen hautaustoimiston kuljetusauto mihin kuollut siirretään ja viedään odottamaan avausta.
Tosin jos potilas on kotona saattohoidossa, ei tule poliiseja eikä ruumiinavausta. Hautaustoimiston kuljetusauto tietenkin tulee, kun ei vainajaa voi kotiinsakaan jättää.
Tämähän onkin täysin eri tilanne olla kotona saattohoidossa, silloin ollaan yleensä kotisairaalan tai jonkun vastaavan tahon asiakkaana, kuolinsyy on tiedossa eikä avausta lain mukaan tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi harmi, kyllä nyt on vaikeaa. Että ihan sairaalassa ei ole hoitajilla aikaa pitää teitä kädestä ja kertoa että vainaja menee sitten kylmiöön odottamaan että saatte arkut ja hautajaiset järjestettyä. Mokomat hoitavat elävien asioita.
ja kaikille naljaileville tiedoksi että kun teiltä rakas omainen kuolee yllättäen, ja lääkäri vielä sanoo että saa tulla hyvästelemään, niin toivon ette joutuisi samaan tilanteeseen.
Vai tosiaan mieluummin sitten tulisit erikseen katsomaan kun se rakas ihminen vedetään kylmiön metallipöydällä eteen jäisenä, häh?
Onko sinulla sydäntä ollenkaan?
Ap pääsi hyvästelemään omaista osastolla, mutta kun heistä ei pidetty huolta, niin paha mieli siitä tuli.
Ainakin minä tunnistan lakanan päältä, missä suunnassa on pää ja missä jalat, joten aika oudonmuotoinen oli ap:n omainen, jos sitä joutuivat arvailemaan. Enkä ymmärrä, mihin sitä hoitajaa hyvästijätössä tarvittiin, omaisille tukea antaa sairaalapastori, olisivat hänet tilanneet paikalle. Hoitajat pitävät huolta elävistä potilaista, ei heillä sairaalassa ole aikaa kuolleiden omaisille ryhtyä selvittämään hautajaisjärjestelyjä ja suosittelemaan hautaustoimistoja.
Kylmäkaapissa ei vainajia pakasteta, sieltä ei vedetä ketään jäisenä esille. Erikseen ovat ne vainajat, joita ei noudeta ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi harmi, kyllä nyt on vaikeaa. Että ihan sairaalassa ei ole hoitajilla aikaa pitää teitä kädestä ja kertoa että vainaja menee sitten kylmiöön odottamaan että saatte arkut ja hautajaiset järjestettyä. Mokomat hoitavat elävien asioita.
ja kaikille naljaileville tiedoksi että kun teiltä rakas omainen kuolee yllättäen, ja lääkäri vielä sanoo että saa tulla hyvästelemään, niin toivon ette joutuisi samaan tilanteeseen.
Vai tosiaan mieluummin sitten tulisit erikseen katsomaan kun se rakas ihminen vedetään kylmiön metallipöydällä eteen jäisenä, häh?
Onko sinulla sydäntä ollenkaan?
Ap pääsi hyvästelemään omaista osastolla, mutta kun heistä ei pidetty huolta, niin paha mieli siitä tuli.
Ainakin minä tunnistan lakanan päältä, missä suunnassa
Paitsi tsunamiuhrit taisi olla kylmäkonteissa
Me veljen kanssa päästiin juttelemaan kuolinhetkellä mukana olleen lääkärin kanssa ja hän kertoi tapahtumista tarkkaan. Isä ei ehtinyt olla sairaalassa kuin muutaman tunnin (sydäninfarkti). Veli sitten kävi lääkärin kanssa yhdessä vielä katsomassa. Minä en kyennyt.
Äidin kuolinhetkellä - äiti kuoli vuosia isää ennen - isä ja veli olivat paikalla, oli ehditty kutsua sinne.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai osastolla kuoleminen karua? Kotona tai jossain onnettomuudessa kuoleminen se vasta karua on. Ensihoidon jälkeen paikalle tulee poliisit, sitten edelleen hautaustoimiston kuljetusauto mihin kuollut siirretään ja viedään odottamaan avausta.
Tosin jos potilas on kotona saattohoidossa, ei tule poliiseja eikä ruumiinavausta. Hautaustoimiston kuljetusauto tietenkin tulee, kun ei vainajaa voi kotiinsakaan jättää.
Tämähän onkin täysin eri tilanne olla kotona saattohoidossa, silloin ollaan yleensä kotisairaalan tai jonkun vastaavan tahon asiakkaana, kuolinsyy on tiedossa eikä avausta lain mukaan tarvita.
Juuri näin. Kotona voi kuolla yllättäen tai sitten odotetusti.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Olen pahoillani ap:n kokemasta, mutta ei kaikilla osastoilla ole mitään omia tiloja vainajille. Jo 1980-luvulla Meilahden sairaalan sisätautiosastolla vainaja siirrettiin osaston varastohuoneeseen odottamaan siirtoa kylmiöön.
Tai kylppäriin
Homma hoitui ja sillä selvä. Turhat ulinat taas.
Olen pahoillani ikävästä kokemuksesta. Valitettavasti se vaan taitaa olla niin että nuo menehtymiset ja kiire on niin arkea että henkilökunnalle, että homma menee rutiiniksi ja logistiikaksi. Se on kurjaa koska omaiselle läheisen menehtyminen on tietysti todella suuri asia. Olisi kohtuullista saada edes sille viimeiselle hetkelle arvokas muisto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma isäni menehtyi Espoon sairaalan saattohoito-osastolla. Menimme isäni avopuolison kanssa paikalle heti, kun saimme tiedon isäni poismenosta. Ruumis oli jo viety kiireen vilkkaa oikeuslääketieteen laitokselle, koska asbestiepäilyt pitää kuulemma tutkia siellä, eikä tätä edes kysytä omaisilta. Isälläni oli siis todennäköisesti asbestin aiheuttama keuhkosyöpä.
Ruumiin poissaolosta huolimatta tunnelma oli lämmin ja isän entisessä huoneessa paloi sängyn vierellä kynttilä. Meidän lisäksi paikalla oli myös isää hoitaneet naislääkäri ja mieshoitaja, jotka kertoivat meille, miten ruumiinavausprosessi etenee ja mistä voimme saada apua surutyössämme. Lopuksi mieshoitaja lauloi meille "täällä pohjatähden alla", mikä sopi tilanteeseen mielestämme oikein hyvin.
Tuskin enää saattohoito-osastolta lähdetään oikeuslääketieteelliseen avaukseen. Muutoinkin kertomuksesi menee samaan sarjaan: tuskinpa. Edes villa Glimsissä.
Tämä tapahtui elokuussa tänä vuonna. Ammattitautiepäilyt tutkitaan AINA oikeustieteellisellä. Kyseessä oli Villa Bell.
https://tutkimusohjekirja.fimlab.fi/ohjekirja/nayta.tmpl?sivu_id=322&se…
"Kuolemansyyn selvittämiseksi on poliisin suoritettava oikeuslääketieteellinen tutkinta:
1) Kun kuoleman ei tiedetä johtuneen sairaudesta tai kun vainaja ei viimeisen sairautensa aikana ole ollut lääkärin hoidossa
2) Kun kuoleman on aiheuttanut rikos, tapaturma, itsemurha, myrkytys, ammattitauti tai hoitotoimenpide"
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani ikävästä kokemuksesta. Valitettavasti se vaan taitaa olla niin että nuo menehtymiset ja kiire on niin arkea että henkilökunnalle, että homma menee rutiiniksi ja logistiikaksi. Se on kurjaa koska omaiselle läheisen menehtyminen on tietysti todella suuri asia. Olisi kohtuullista saada edes sille viimeiselle hetkelle arvokas muisto.
Nimenomaan arkea
Potilas pidetään osastolla tietyn ajan kuoleman jälkeen usein varasto tai huuhtelu huoneessa . Kun ei ole omaa vainajahuonetta. Lääkäri toteaa kuolin ajan ja muuta kuin hoitajat laittaa vainajan elikkä siistii ja sitoo leuan ettei se putoa alas ja suu pysyy kiinni. Tekohampaat suuhun . Kuollut voi herätä eloon siksi pidetään myös. Tietty kuolinkankeus ja lautumat alkaa näkyä , sitä ennen vuodepotilailla on verenkierto ongelmia painaumia. Hoitajat joutuu siistimään muutenkin potilaiden nesteet ulosteet myös kuolleen. Kirjaamisen voi tehdä myöhemmin ja kirjoittaa mukana olevaan vihkoon ensin mitä kuuluu. Meiltä kaikilta kuolee omaisia myös me kaikki kuolemme. Olemme saman edessä kaikki. Kohdellaan hyvin toisiamme. Eikä ole mitään syytä säästää antibiootteja jos ne pelastaa myrkytyksiltä. Kuin on hyvä tutkia huumeet kuten tiedetään ne voi halvaannuttaa. Elämme ennenkuin kuolemme.
Kuulostaa siltä, että tuossa on tapahtunut jotain odottamatonta, esimerkiksi joku kiireellinen tilanne. Osastoilla on yleensä minimihenkilökunta, ja valitettavasti kaikki ei aina suju kuin on suunniteltu.