Sairaalan henkilökunta ja vainajan hyvästely, kokemuksia?
Hei, minkälaisia kokemuksia teillä, joilla omainen on kuollut sairaalassa Suomessa, on ollut liittyen menehtyneen hyvästelyyn ja henkilökunnan käyttäytymiseen?
Olin ihan typertynyt kun lähiomaisemme kuoli Peijaksessa sisätautielinten osastolla. Halusimme käydä hyvästelemässä vainajan, olimme tulossa siis vierailuajalla käymään ja valmistelemassa lähtöä sairaalaan, kun lääkäri soitti että hän oli kuollut tunti sitten. Kysimme voimmeko silti tulla jättämään vainajalle hyvästit. Lääkäri sanoi että hänet siirretään 2 hengen huoneesta yksityisempään tilaan jotta voimme jättää hyvästit.
Kun tulimme paikalle, hoitaja vei meidät tyhjään huoneeseen joka oli täynnä tyhjiä sänkyjä, laitteistoa jne ja sanoi että hoitaja tulee pian ja lähti ripeästi pois paikalta. Yhdellä sängyllä oli peiteltynä omaisemme. Odotettiin 5-10 minuuttia, ketään ei tullut. Itse piti arvailla että kumpi pää on pääpuoli ja nostaa lakanaa pois kasvoilta. Jätimme hyväiset, kun n. 40 minuuttia oli kulunut eikä hoitajaa näkynyt, peittelimme omaisemme ja poistuimme itse huoneesta.
Siinä sitten seisottiin tyhminä toimiston ovella, kukaan ei tehnyt elettäkään puhuakseen kanssamme, me ei edes tietty kuka hoitaa meidän omaisen asiaa. Kun kysyin mitä tapahtuu seuraavaksi ei osattu sanoa mitään. Onneksi sitten yksi hoitaja otti ohjat käsiinsä ja ehdotti että kahdeksankymppinen äitini voisi ehkä istua odotusaulan puolelle ja kysyi vielä tarvitseeko lasin vettä. Ei mitään pahoitteluja että ei kukaan ei kerinnyt tulla katsomaan miten meillä menee jne. Tuotiin omaisen tavarat kassissa. Piti itse kysyä mihin vainaja viedään seuraavaksi jne. Lykkäsivät jonkun omaisen muistilistan käteen, siinä se.
Kun isäni kuoli hoivakodissa oli ihan eri meininki: hoitaja tuli kertomaan osanottonsa ja selitti mitä seuraavaksi tapahtuu, saimme sitten jättää rauhassa jäähyväiset. Hoitaja sanoi että jos on vaan mitään kysymyksiä saa tulla kysymään häneltä jne. Tarjosivat jopa kahvit meille.
En siis tietenkään odota kahvitarjoiluja sairaalassa, mutta olisi se hoitaja voinut edes lakanan siirtää pois vainajan kasvoilta kun saattoi meidät huoneeseen?
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
No voi harmi, kyllä nyt on vaikeaa. Että ihan sairaalassa ei ole hoitajilla aikaa pitää teitä kädestä ja kertoa että vainaja menee sitten kylmiöön odottamaan että saatte arkut ja hautajaiset järjestettyä. Mokomat hoitavat elävien asioita.
Ymmärsit väärin. Ei tässä odotettu hoitajaa kädestä pitämään vaan nostamaan lakanaa sen verran, että olisi tiennyt, kumpi on pää- ja kumpi jalkapuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisätautielinten osasto?
Kyllä. T. Ap
Eihän tuollaista osatoa ole!! Sisätautien osasto kyllä, elimet ei kuulu osaston nimeen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi harmi, kyllä nyt on vaikeaa. Että ihan sairaalassa ei ole hoitajilla aikaa pitää teitä kädestä ja kertoa että vainaja menee sitten kylmiöön odottamaan että saatte arkut ja hautajaiset järjestettyä. Mokomat hoitavat elävien asioita.
Ymmärsit väärin. Ei tässä odotettu hoitajaa kädestä pitämään vaan nostamaan lakanaa sen verran, että olisi tiennyt, kumpi on pää- ja kumpi jalkapuoli.
Miten päin ihmiset noin niinkuin yleensä vuoteissa ovat? Osastolla vainaja hyvästellään siinä sairaalasängyllä ja normaalisti ihmiset hoksaavat, missä ovat jalat ja missä pää. Lisäksi hoitaja ei voi tietää, haluavatko omaiset nähdä vainajan, nykypäivänä monelle riittää ihan se, että ollaan hetki vierellä, mutta kuollutta ei missään nimessä haluta nähdä.
Miksi lakanan alla olevasta ihmisestä ei erota, kumpi on pääpuoli? Aivan pienet lapset ovat poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi lähiomaista kuolleet Peijaksessa- tosin odotetusti.
Ensimmäinen saatettiin jossakin komerossa, koska ei ollut tilaa muualla.
Toinen käytiin katsomassa sairaalaan kappelissa arkussa.
Noudatimme aika lailla sairaalan neuvoja ja suosituksia näissä tilanteissa, joten se helpotti asioiden sujumista.
Nyt viimeksi kuoli äitini, hoivakodissa, ja kyllä minun itse piti vetää lakana pois äidin kasvoilta.Hoitaja seisoi vieressä, mutta päätös haluanko katsoa äitiäni jäi minulle. Pidin ihan selvänä, että vedän lakanan kuin antaisin toisen tehdä.
Olen ymmärtänyt, että näin on yleensä/usein tapanakin, jos vainajan näyttö on vaikka siunauskappelilla. Siis että omaiset itse ottavat kasvoliinan pois, jos haluavat nähdä. Sehän on ihan vapaa valinta. Hautaustoimiston henkilökiunnan kanssa on voitu sopia niinkin, että he järjestävät näytön ja ovat ottaneet kasvoliinan pois. Mutta jos ei sen vertaa kykene, ei ehkä kannata mennä vainajaa katsomaan. Pitää muistoissa sen, miltä hän näytti eläessään.
Vierailija kirjoitti:
No voi harmi, kyllä nyt on vaikeaa. Että ihan sairaalassa ei ole hoitajilla aikaa pitää teitä kädestä ja kertoa että vainaja menee sitten kylmiöön odottamaan että saatte arkut ja hautajaiset järjestettyä. Mokomat hoitavat elävien asioita.
Vähän näyttäis siltä, ettei oikein onnistu sekään.
En ole edes osannut kaivata hoitajaa tällaisissa tilanteissa.
Olin yhden omaisen seurana kun hän kuoli. En muistaakseni jutellut erityisemmin hoitajan kanssa. Pyysin hoitajan paikalle kirjaamaan kuolinajan.
Toista omaista kävin katsomassa aika pian hänen kuoltuaan. Oli nätisti laitettu vuoteeseen ja oli kukkia. Nostin ihan itse lakanaa, en olisi odottanut että joku sen minulle tekee.
Arvostan hoitajien työtä, enkä ajattele että siihen kuuluu kuoleman jälkeen omaisten kanssa seurustelu. Ajattelen, että heillä on riittävästi tekemistä elävien hoitamisessa. Ei jäänyt mitään kysyttävää myöskään. En usko, että hoitajilla olisi jotain ainutlaatuista uutta kerrottavaa kuolleesta. Kumpikaan ei ehtinyt olla sairaalassa pitkään, joten mitään syvällistä hoitosuhdetta ei varmaankaan ollut ehtinyt muodostua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi harmi, kyllä nyt on vaikeaa. Että ihan sairaalassa ei ole hoitajilla aikaa pitää teitä kädestä ja kertoa että vainaja menee sitten kylmiöön odottamaan että saatte arkut ja hautajaiset järjestettyä. Mokomat hoitavat elävien asioita.
Ymmärsit väärin. Ei tässä odotettu hoitajaa kädestä pitämään vaan nostamaan lakanaa sen verran, että olisi tiennyt, kumpi on pää- ja kumpi jalkapuoli.
No eikö se nyt aika nopeasti selviä nostamalla sitä lakanaa? Vai olisiko jalkojen näkeminen kamala asia?
Yleensä ruumis ja vuode on sillä lailla aseteltu, että on ihan selvää, missä on pää ja jalat.
Joku kommentoija kyseli vainajan pukemisesta.
https://www.hautaustoimistomielonen.fi/artikkelit/miten-vainajan-pukemi…
Missä vaatteissa haluaisit tulla haudatuksi?
Villasukat laitetaan, ettei jaloille tule kylmä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko huisin iso homma nostaa se lakana vainajan kasvoilta?
Ei ne hoitsut ole sun palvelusväkeä.
Eivät ole kenenkään palvelusväkeä, mutta tuollaisessa tilanteessa omaiset saattavat olla melko lukossa, ja yksinkertaisiinkin asioihin konkreettiset ohjeet auttavat. Olisiko mennyt minuutti jos joku olisi käynyt siinä?
Tää ap kuitenkin kykeni lopulta nostamaan lakanaa kun huomasi, ettei palvelusväki tullut tekemään puolesta.
Kauanko meni?
Olen todella pahoillani puolestasi. Kirjoituksesi kertoo että sinulla ei ole kykyä empatiaan etkä todennäköisesti ole menettänyt yllättäen ketään itsellesi rakasta ihmistä kuolemalle. Jospa nyt kuitenkin löytäisit elämääsi muutakin sisältöä kuin täällä ilkkuminen.
Kiitos kaikille jotka ovat täällä ymmärtäneet mitä kävimme läpi. Kyllähän sitä tunnemyrskyssä ja järkytyksessään saattaa taantua vähän itsekkäälle tasolle ja toivoo huomaavaista kohtelua kun vainajaa on hyvästelemässä, vaikka silloinkin pitäisi muistaa että henkilökunnalla on kiire ja monet asiat voivat vaatia huomiota muualla.
Suomessa on kyllä aika tyly suhtautuminen kuolemaan ja suremiseen, vrt esim. etelä-Eurooppa tai monet katolilaiset kulttuurit.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko huisin iso homma nostaa se lakana vainajan kasvoilta?
Ei ne hoitsut ole sun palvelusväkeä.
Eivät ole kenenkään palvelusväkeä, mutta tuollaisessa tilanteessa omaiset saattavat olla melko lukossa, ja yksinkertaisiinkin asioihin konkreettiset ohjeet auttavat. Olisiko mennyt minuutti jos joku olisi käynyt siinä?
Tää ap kuitenkin kykeni lopulta nostamaan lakanaa kun huomasi, ettei palvelusväki tullut tekemään puolesta.
Kauanko meni?
Olen todella pahoillani puolestasi. Kirjoituksesi kertoo että sinulla ei ole kykyä empatiaan etkä todennäköisesti ole menettänyt yllättäen ketään itsellesi rakasta ihmistä kuolemalle. Jospa nyt kuitenkin löytäisit elämääsi muutakin sisältöä kuin täällä il
Ei vaan sinä ole uniikki lumihiutale, joka vänisee tyhjästä.
Meillä on kaksi lähiomaista kuolleet Peijaksessa- tosin odotetusti.
Ensimmäinen saatettiin jossakin komerossa, koska ei ollut tilaa muualla.
Toinen käytiin katsomassa sairaalaan kappelissa arkussa.
Noudatimme aika lailla sairaalan neuvoja ja suosituksia näissä tilanteissa, joten se helpotti asioiden sujumista.
Nyt viimeksi kuoli äitini, hoivakodissa, ja kyllä minun itse piti vetää lakana pois äidin kasvoilta.Hoitaja seisoi vieressä, mutta päätös haluanko katsoa äitiäni jäi minulle. Pidin ihan selvänä, että vedän lakanan kuin antaisin toisen tehdä.