Vanhalle äidilleni soittaminen on kerta kerralta sietämättömämpää! En jaksa!
Asun vanhasta äidistä toisella puolella Suomea. Äiti on hyväkuntoinen, perusterve vanhus omassa asunnossaan.
Soitan hänelle ehkä noin kerran-kaksi kuukaudessa. Hän ei koskaan soita minulle, paitsi syntymäpäivänäni. Ei edes jouluaattona soittanut.
Puhelut ovat piinallista kiertelyä, manipulointia ja hänen itsensä vähättelyä ja huokailua, mistä ei tule kuin paskamainen olo. Hän esittää urheaa sillä tavalla kierteisesti, että tulee selväksi ettei hänellä olekaan asiat ollenkaan niin hyvin kuin hän puheissaan väittää. Tiedättekö sellainen tapa että "eiiiiihän mulle nyt mitään kuulu, ja eiiiiihän täällä nyt mitäääään tapahdu ja enhän minä mitään tarvitse tai halua". Ja samalla tulee selväksi miten tyytymätön on kaikkeen, en edes tiedä mihin kaikkeen.
Tiedän että hänellä on ystäviä ja vanhoja työkavereita joiden kanssa ovat tekemisissä paljonkin. Hänellä käy vieraita jatkuvasti ja hän on itse tämän tästä menossa jonnekin.
Kuitenkin puhuessani hänen kanssaan hän vähättelee itseään koko ajan ja joka asiassa. Mikään ei ole mitään ja hän ei ole mitään.
Tunnen että hän haluaa minut saamaan tuntemaan jotain syyllisyyttä, mutta en oikein pääse selville että mistä. Elän ihan tavallista viiskymppisen naisen elämää, enkä yritä esittää mitään.
Äiti on aina ollut piiloviestinnän, kiertoilmaisujen ja kaksoisviestinnän Suomen Mestari.
Ja tässä hän ei ole muuttunut tai yrittänyt opetella parempaa tapaa kommunikoida meidän lastensa kanssa.
Koko puhelu menee siihen, että minä yritän jotenkin "väistellä" sieltä tulevia piikkejä. Ja hän taas yrittää olla näyttämättä sitä, mitä todellisesti haluaisi sanoa ja mitä ajattelee.
Aivan sietämättömän voimillekäypää. Olen joka puhelun jälkeen valmis kävelemään baarikaapille ottamaan jonkun tukevan paukun.
50 vuotta vanhoja pelisääntöjä on mahdoton muuttaa. En varmasti osaa edes selittää, millaista se on.
Kommentit (119)
Kuulostaa rasittavalta. Harvenna soittoja? Hän tietenkin syyllistää sinua siitä, jolloin voit todeta, että olisi tosi mukava jos hän joskus soittaisi sinulle. (Siitä ei kai ole vaaraa, että hän oikeasti soittaisi sinulle useammin.)
Kumpikaan ei osaa kommunikoida. Siistiä.
Olen katkaisut välini äitiini. 15 vuotta häirintää, haukkumista ja väkisin kylään tunkeutumista riitti. Kuolkoon yksin.
Olet rasittava kakara vaikka oletkin elänyt jo puoli vuosisataa. Mikä näitä 5 - 6-kymppisiä oiken vaivaa, päivittäin saa lukea samaa kitinää.
Parhain neuvoni: älä yritä tulkita äitisi piiloviestejä, vaan ota vain ne sanat, jotka hän ääneen sanoo ja vastaa niihin ja jatka juttua niistä. Näin hän ei saa sinusta enää otettaeikä voi pakottaa peliinsä mukaan. Jos hän sanoo, että kaikki on hyvin, niin totea ääneen olevasi oikein iloinen siitä, että hän voi hyvin. Saat varmaan kiinni ideasta.
Vanhuksilla joku tällainen tapa. Meidän oma valittaa kun kukaan ei ehdi käymään. Joka päivä käy joku. Joka päivä. Kun ei ehditä kahvia juomaan, no jos just ei maistu tai menee yöunet. Kun ei pääse mihinkään liikkumaan. Sen kus pyydät kyytiä, joku tulee aina kuskaamaan. Kun ei pysty mitään tekemään. On tv, radio, lehtiä, käsityö, kasveja, piha ja Joka päivä niitä vieraita. Kun ei muuta keksi niin sit valitetaan että mihin sitä pääsee pakoon kun R hyökkää. Olin viime vierailun jälkeen kaksi päivää todella ahdistunut ja mietin jo että se pitää kuskata johonkin psykologille jos on noin vaikeaa. Mutta, ei auta kun jaksaa kuunnella vanhusta ja ottaa opiksi ettei itse muutu samanlaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta, et ole ainoa.
"Näyttäkää minulle nainen, joka on väleissä äitinsä kanssa, niin näytätte kuolleen naisen."
Mene kuule itseesi, että viitsitkin vanhaa ihmistä haukkua!
Miten te teette elämästä näin monimutkaista? Ja käsitykseni mukaan tällaiset suhteet ovat ihan normi, en ymmärrä.
Juuri noin, eli mene konemaisesti sen ehdoilla, mitä ääneen sanotaan. Esimerkiksi anoppini halusi, että käymme enemmän hänen mökillään ja sitä kautta myös osallistumme vähän kustannuksiin. Emme halunneet tehdä niin, emmekä tehneet. Yksi puhelu meni "voi, voi, voi, kun se varmaan pitää kohta myydä se mökki, kun ei ole meillä rahaa jne.". Ei tietenkään ollut myymässä, vaan yritti manipuloida. Totesin siihen sitten, että "niin, se voi olla hyvä ratkaisu, vaikka ei varmaan tunnukaan teistä mukavalta". Tätä se on ollut aina, mutta nuo on kokemuksen mukana helppo ampua alas. Joskus voi ihan puhutella suoraan, että tuollainen on manipulatiivista ja rajatonta. Ei kovin usein kuitenkaan viitsi, sillä haluamme säilyttää asialliset (vaikka etäiset) välit.
Mikset soita Äidillesi PÄIVITTÄIN?KAKSI kertaa kuukaudessa?Mitä helvettiä?Kehtaat vielä arvostella.Et itse ainakaan ole mikään vuoden tytär iäkkäälle Äidillesi!
Opettele uusia biisejä, niin ei aina tarvitse soittaa niitä vanhoja.
Äitini valitti myös koko ajan ja hän asui vielä lähellä. Valitti ja juonitteli eikä mikään passannut kunnes sanoin että nyt pitää hankkia sinulle apua kun noin ikävästi on kaikki asiat, täällä on hyviä psykologeja tai jos tuntuu niin kattellaan joku psykiatri. Asiat korjaantuivatkin kerralla. Äiti oli silloin n. 70 v.
Mun äiti on juuri samanlainen. Lisäksi haukkuu rumasti kaikki ja kaikkea. En jaksa loputonta negas, en käy enkä soita.
Soita ap tästä lähtien vain kerran kuukaudessa. Joskun se äiti siellä puhua pulputtaa, niin kuuntelet siten ,että puhelin on etäällä, etkä kuule hänen kaikkea pulputusta. Sit ,kun on kulunut jonkin aikaa , alat puhua säästä ja pari kivaa omaa asiaa puhut. Sanot sit sujuvasti , nyt pitää lähteä, tai ovikello soi, pitää lopettaa. Että näin.
Äidilläni oli myös erilaista kaksoisviestintää, sanoi toista kuin ajatteli. Tunsin hänet hyvin ja tiesin tarkasti, mistä kenkä puristaa. Periaatteeni oli, että olen yksinkertainen ihminen, ajattelen asiat niinkuin ne sanotaan tuhlaamatta päätäni piiloviestinnän miettimiseen.
Meillä toimii suora palaute puolin ja toisin. Jos äitini on marttyyri, kerron sen hänelle. Toki pitää olla valmis itsereflektioon. Narsismiin taipuvaiset eivät aina ole. Tuo manipulaatiotaipumus on heillä myös yleinen.
Ylipäänsä ihmisten kaksoisviestintä on turhauttavaa ja olenkin päättänyt, etten tulkitse rivien välejä. Jos joku ei saa sanottua sitä, mitä tarkoittaa, niin sitten puhutaan "aidan seipäistä eikä aidasta".
Kuulostaa tutulta, et ole ainoa.