Lue keskustelun säännöt.
Vanhalle äidilleni soittaminen on kerta kerralta sietämättömämpää! En jaksa!
08.10.2025 |
Asun vanhasta äidistä toisella puolella Suomea. Äiti on hyväkuntoinen, perusterve vanhus omassa asunnossaan.
Soitan hänelle ehkä noin kerran-kaksi kuukaudessa. Hän ei koskaan soita minulle, paitsi syntymäpäivänäni. Ei edes jouluaattona soittanut.
Puhelut ovat piinallista kiertelyä, manipulointia ja hänen itsensä vähättelyä ja huokailua, mistä ei tule kuin paskamainen olo. Hän esittää urheaa sillä tavalla kierteisesti, että tulee selväksi ettei hänellä olekaan asiat ollenkaan niin hyvin kuin hän puheissaan väittää. Tiedättekö sellainen tapa että "eiiiiihän mulle nyt mitään kuulu, ja eiiiiihän täällä nyt mitäääään tapahdu ja enhän minä mitään tarvitse tai halua". Ja samalla tulee selväksi miten tyytymätön on kaikkeen, en edes tiedä mihin kaikkeen.
Tiedän että hänellä on ystäviä ja vanhoja työkavereita joiden kanssa ovat tekemisissä paljonkin. Hänellä käy vieraita jatkuvasti ja hän on itse tämän tästä menossa jonnekin.
Kuitenkin puhuessani hänen kanssaan hän vähättelee itseään koko ajan ja joka asiassa. Mikään ei ole mitään ja hän ei ole mitään.
Tunnen että hän haluaa minut saamaan tuntemaan jotain syyllisyyttä, mutta en oikein pääse selville että mistä. Elän ihan tavallista viiskymppisen naisen elämää, enkä yritä esittää mitään.
Äiti on aina ollut piiloviestinnän, kiertoilmaisujen ja kaksoisviestinnän Suomen Mestari.
Ja tässä hän ei ole muuttunut tai yrittänyt opetella parempaa tapaa kommunikoida meidän lastensa kanssa.
Koko puhelu menee siihen, että minä yritän jotenkin "väistellä" sieltä tulevia piikkejä. Ja hän taas yrittää olla näyttämättä sitä, mitä todellisesti haluaisi sanoa ja mitä ajattelee.
Aivan sietämättömän voimillekäypää. Olen joka puhelun jälkeen valmis kävelemään baarikaapille ottamaan jonkun tukevan paukun.
50 vuotta vanhoja pelisääntöjä on mahdoton muuttaa. En varmasti osaa edes selittää, millaista se on.
Kommentit (119)
50 v ovat täydellisiä ihmisiä, olen huimannut vauvaa lukiessani. Kaikku on huonojen äitien tyttäriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet soittamatta jos äitis puheet ja elämä ei miellytä sinua. Elä omaa elämääs.
En minäkään soita lapsilleni enkä häiritse heitä. Jos soittavat, puhun heidän asioistaan. Eivät he tahdo kuulla että kaupassa kävin, lonkkia särki yöllä, telkusta ei tuu mittään,sattui kirjastostakin huonot kirjat käteen, mökin pistin talviteloille.
Ei työelämässä olevia kiinnosta mummojen jorinat. 80 v.
Tuota noin, minkäs ikäinen vanha äitisi on, yli 70 vai yli 90...uteliaisuuttani vaan kyselen. Kun ysikymppinen on aika vanha, ja varmasti käyttäytyy eri tavoin kun nuoremmat vanhat .
Vierailija kirjoitti:
Mikset soita Äidillesi PÄIVITTÄIN?KAKSI kertaa kuukaudessa?Mitä helvettiä?Kehtaat vielä arvostella.Et itse ainakaan ole mikään vuoden tytär iäkkäälle Äidillesi!
Toimii se puhelin toiseenkin suuntaan. Miksi äiti ei soita tyttärelleen? Ei taida paljon välittää.
Todella itsekkäitä ihmisiä täällä näköjään on. Katsotaanpa sitten kun itse olette vanhoja, voi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ne ei aina ole niin tosissaan sanottuja, menee tavan vuoksi vaan ja voi paremmin kuin antaa ymmärtää?
Mä olen ajatellut sen niin, että tässä on toinen murrosikä, luopumisen paikka, tällä kertaa lopullisesti. Sen on tarkoitus tehdä erosta helpompaa. Taas on aika, kun vanhemmat eivät oikein jaksa lapsiaan eivätkä lapset oikein vanhempiaan. Ei olisi irtautumista, jos eleleltäisiin jatkuvassa symbioosissa ja harmoniassa. Elämänkaari menee miten menee, eikä sitä itsekään tässä vaihdevuosi/andropaussi -iässä ole niin ihana ole kuin luulee olevansa.
Mutta joo, tuttuja fiiliksiä, vauhti vaan kiihtyy kun kasikymppiset alkavat sekoilla. Meillä niitä on neljä ja yksi onneksi hoivakodissa tallessa. Herralle kiitos ettei ole enää lapsia helmoissa tämän shown kanssa, tämä ei tästä parane ennen kuin loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän sen äidin pitäisi puhua? Jos hän puhuisi mahdollisista sairauksistaan, sit vasta suuttuisit tosissaan. Ihan parempi vaan, mitäs mulle, entäs sulle? Miten koira/kissa, mites taidetunnit, oletko paljon ...harrastuksista. onko töissä kiire? Jos on lapsia, niiden kuulumisista hyvä kysellä utelematta. Missään tapauksessa ei saa kysäistä liikutko täällä päin milloin. Tai puhua isän haudalle viedystä kynttilästä tai kanervasta. Siitäkin saa jonkun piiloviestim vainoharhainen, ny se yksinäinen ja en oo läynyt haudalla.
Se on taidetta puhua viiskytvuotiaan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset soita Äidillesi PÄIVITTÄIN?KAKSI kertaa kuukaudessa?Mitä helvettiä?Kehtaat vielä arvostella.Et itse ainakaan ole mikään vuoden tytär iäkkäälle Äidillesi!
Toimii se puhelin toiseenkin suuntaan. Miksi äiti ei soita tyttärelleen? Ei taida paljon välittää.
Kuule, ei aikuisille lapsille soittaa. Enintään soitan takaisin jos en ole ehtinyt könkkäillä puhelimeen. Jos on asiaa, laitan wh-viestin.
Puolisot hermostuu, etenkin jos pojalle soittaisi. Alkaisi se kalabaliikki riippuvasta äidistä ja mammanpojasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksilla joku tällainen tapa. Meidän oma valittaa kun kukaan ei ehdi käymään. Joka päivä käy joku. Joka päivä. Kun ei ehditä kahvia juomaan, no jos just ei maistu tai menee yöunet. Kun ei pääse mihinkään liikkumaan. Sen kus pyydät kyytiä, joku tulee aina kuskaamaan. Kun ei pysty mitään tekemään. On tv, radio, lehtiä, käsityö, kasveja, piha ja Joka päivä niitä vieraita. Kun ei muuta keksi niin sit valitetaan että mihin sitä pääsee pakoon kun R hyökkää. Olin viime vierailun jälkeen kaksi päivää todella ahdistunut ja mietin jo että se pitää kuskata johonkin psykologille jos on noin vaikeaa. Mutta, ei auta kun jaksaa kuunnella vanhusta ja ottaa opiksi ettei itse muutu samanlaiseksi.
Entäs jos menisit itse psykologille äitisi kuskaamisen sijaan.
Ap on ongelmallinen ihminen ite. Ehkä vähän teennäinen lässyttäjä kun soittaa äidilleen.
Joku kirjoitti hyvin, aikuisten tulee vieraantuakin vanhemmistaan mutta ap ei hyväksy itsessään sitä tunnetta.
Olen 80, minusta on ihan selvä ettei lapseni ole enää minun vaan aikuisia ehtoopuolelle kallistuvia ihmisiä. Eivät he tule suremaan kun kuolen kun luonnollinen vieraantuminen on jo tapahtunut. Yritän saada vielä asiani selviksi, asunnon myytyä, rahat lapsille. Voin lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemukseni mukaan 30- ja 40-luvuilla syntyneet vanhemmat ihmiset ovat tottuneet itse pärjäämään ja jossain vaiheessa kun apua pitäisi ottaa vastaan, se on vaikeaa. He vähättelevät nykymenoa ja kaikenlaista turhuutta ja he eivät jaksa pysyä siinä mukana, kun ikää on. Jutut ovat syyllistäviä.
Kävin itse tuon vaiheen läpi molempien vanhempieni kohdalla. Sellaista se vain on, kun ihmiset vanhenevat.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ajatellut sen niin, että tässä on toinen murrosikä, luopumisen paikka, tällä kertaa lopullisesti. Sen on tarkoitus tehdä erosta helpompaa. Taas on aika, kun vanhemmat eivät oikein jaksa lapsiaan eivätkä lapset oikein vanhempiaan. Ei olisi irtautumista, jos eleleltäisiin jatkuvassa symbioosissa ja harmoniassa. Elämänkaari menee miten menee, eikä sitä itsekään tässä vaihdevuosi/andropaussi -iässä ole niin ihana ole kuin luulee olevansa.
Mutta joo, tuttuja fiiliksiä, vauhti vaan kiihtyy kun kasikymppiset alkavat sekoilla. Meillä niitä on neljä ja yksi onneksi hoivakodissa tallessa. Herralle kiitos ettei ole enää lapsia helmoissa tämän shown kanssa, tämä ei tästä parane ennen kuin loppuu.
Miten sulla voi olla neljä vanhempaa? En minä ainakaan ole lasteni puolisoiden vanhempi ja toivon etteivät he ota mitään paineita minusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohdullista on se, että kaikki ihmiset vanhenevat ja turhan ruikuttajista tulee lopulta vanhoja ihmisiä. Mitä paremmin pystytte hoitamaan suhteenne äitiinne/vanhempiinne, sitä helpommaksi muodostuu oma vanhuutenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta, et ole ainoa.
"Näyttäkää minulle nainen, joka on väleissä äitinsä kanssa, niin näytätte kuolleen naisen."
Vanhus narisee ja marisee tyttärelleen, mutta kultapojalle vanhus keittää ja kuorii perunatkin.
Vierailija kirjoitti:
Olet rasittava kakara vaikka oletkin elänyt jo puoli vuosisataa. Mikä näitä 5 - 6-kymppisiä oiken vaivaa, päivittäin saa lukea samaa kitinää.
Ei ikävät perhesuhteet ole iästä kiinni. Olit mikä tahansa parikolmekymppinen, takuulla sinun ikäisilläsi on samoja ongelmia ja pahenevat vaan, kun ikää tulee. Odota vähän, kohta sun juttujasi mitätöidään, kun vähän vanhenet. Se on yksi ku...llin luikaus.
No helvettiäkös tuollaiselle soittelet. Anna olla omissaan.
Siis vaikka olen vanha, en ole holhouksessa, hoidan asiani. En ole mitenkään tilivelvollinen kuvitellulle 50 v tyttärelle joka odottaa elämästäni tarkkoja selvityksiä tms. E. Oikein päässyt perillle mitä ap äidiltään oikein odottaa.
Äidille ei kuulu kummempia, eikö se riitä. Tokko soittajaa kuitenkaan kiinnostaisi roskiin viedyt parvekukat tai hyvät silakkapihvit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ajatellut sen niin, että tässä on toinen murrosikä, luopumisen paikka, tällä kertaa lopullisesti. Sen on tarkoitus tehdä erosta helpompaa. Taas on aika, kun vanhemmat eivät oikein jaksa lapsiaan eivätkä lapset oikein vanhempiaan. Ei olisi irtautumista, jos eleleltäisiin jatkuvassa symbioosissa ja harmoniassa. Elämänkaari menee miten menee, eikä sitä itsekään tässä vaihdevuosi/andropaussi -iässä ole niin ihana ole kuin luulee olevansa.
Mutta joo, tuttuja fiiliksiä, vauhti vaan kiihtyy kun kasikymppiset alkavat sekoilla. Meillä niitä on neljä ja yksi onneksi hoivakodissa tallessa. Herralle kiitos ettei ole enää lapsia helmoissa tämän shown kanssa, tämä ei tästä parane ennen kuin loppuu.
Miten sulla voi olla neljä vanhempaa? En minä ainakaan ole lasteni puolisoiden vanhempi ja toivon etteivät h
Meillä tehdään tämä tiimityönä, samassa kaupungissa on neljä vanhusta, joiden asioita hoidetaan hyvällä työnjaolla. Se viideskin on täällä mutta tosiaan asiansa hoituvat muuta kautta. Mä tulisin varmaan hulluksi, jos mies sanoisi ettei auta jos kyseessä on mun äitini, ja ihan varmasti voi myös luottaa että autan hänen äitinsä kanssa. Yksi äitejä vanhempi sukulaispariskunta on myös to do -listalla, nämä huonoimmassa tilanteessa. Se hoivakotivanhus on ehkä onnellisin, täysin sänkyynhoidettava ja puoliksi jo omissa maailmoissaan.
Meillä ei tosiaan ole enää perhe-elämää ja aika vähän työelämääkään viemässä aikaa, joten no problem. Kuka sitten?
Oletko psykiatri? Et, joten lopeta diagnosointi.