Mikä saa ihmisen eroamaan kun on pienet lapset, uusi talo yms?
Ymmärrän että voi olla tosi rankkaa. Mutta eikö tuo ole juuri sellainen elämänvaihe että pitäisi puskea yhdessä vaikka läpi harmaan kiven? Ei varmasti ole helppoa ja kivaa aikaa, mutta ei se kestä ikuisesti. Ei sekään ole helppoa repiä lapsia siitä yhdessä rakennetusta kodista johonkin pieneen kämppään, ja siitä lähtee lapsen vuoroviikkoura käyntiin. En jaksa uskoa että kovin monilla tuossa vaiheessa paljastuu puolisosta jotain ylitsepääsemättömän kamalaa, kun ennen lapsia on voitu olla yhdessä jo vuosikausia.
Kommentit (83)
Meillä tuli ero, kun selvisi miehen sivusuhde työkaveriinsa
Lasten tulo kylläkin paljastaa ihmisestä sellaisia puolia, mitkä eivät ole olleet alkuun näkyvissä.
ne pienet lapset ja uusi talo saa ihmiset eroamaan. molemmat aiheuttavat stressiä
miehen pitää olla jännä. jos mies on tylsä talonrakentaja, niin nainen kyllästyy siihen.
naiset kyllästyvät aina parisuhteeseen ja haluavat erota
Feminismi on lapsesta asti opettanut tytöille, että kuuluu erota, kun alkaa vähän kyllästyttämään.
Kusipäinen puoliso, seksittömyys jne.
Sepä juuri. Paineet kasvaa joka suunnasta lapsien, töiden,velan yms muodossa. Kaikkien kupoli ei kestä painetta yhtä hyvin. Sitten erotaan että saadan vähän happea.
Parempi taivasalla, kuin toraisan akan kanssa samassa huushollissa.
Kaikki pitäs olla hyvin mut silti monella ei ole. Varmaan moni asia silti ahdistaa. Talovelka tuo taakkaa ja lasten ollessa pieniä yhteinen aika vähissä. Mies hakee lohtua muualta. Ja ajautuu sivusuhteeseen.
Itsekeskeisyys ja keskenkasvuisuus.
Ongelma on siinä, että lapset ja talo hankitaan usein juuri siinä vaiheessa, kun suhde vetelee todellisuudessa viimeisiään. Harva ihminen on ihan aidosti elinikäiseen monogamiaan kykenevä, ja se 5-6 vuotta on monella parisuhteen keston maksimi. Sitten ne, jotka just siinä kohtaa haksahtivat hankkimaan kakaroita tai yhteisen asuntolainan, joutuvat joko kärvistekemään tai lähtemään eri suuntiin.
Vierailija kirjoitti:
miehen pitää olla jännä. jos mies on tylsä talonrakentaja, niin nainen kyllästyy siihen.
Ei. Pikemminkin niin päin, että ero tuli kun paljastui, että mies on saamaton nyhverö, ja jouduin tekemään ok-talossa kaiken. Paloin totaalisen loppuun siinä suhteessa. Ei ollut muita vaihtoehtoja kuin lähteä, jos halusin pysyä hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuli ero, kun selvisi miehen sivusuhde työkaveriinsa
miksi pitää heti erota eikä selvitä asiat yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuli ero, kun selvisi miehen sivusuhde työkaveriinsa
Sama täällä. Pettämistä oli jopa silloin, kun olin synnyttyslaitoksella. Miestä ei vauva kiinnostanut pätkääkään, toinen nainen vain. Miten tällaisessa tilanteessa naisen pitäisi puskea läpi harmaan kiven? Yritin kyllä, mutta sitten totesin, että on parempi oikeasti yksin kuin yksin huonossa liitossa. Päivääkään en ole katunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuli ero, kun selvisi miehen sivusuhde työkaveriinsa
miksi pitää heti erota eikä selvitä asiat yhdessä?
Veikkaan, että miehelle ei sitten kuitenkaan avoin suhde sopinut, vaikka oli itse suhteen ensin avannut.
Itse olen sellainen "klassinen tapaus", että halusin erota aika pian sen jälkeen, kun ostettiin yhteinen koti. Oletin väärin, että mies asettuisi aloilleen ja alkaisi aikuiseksi, kun on omakotitalo huollettavana. Talon työt jäi kuitenkin kaikki minulle, kuten vanhempi ja viisaampi olisi varmaan tajunnut, että tulee käymään. Mies kävi kotona nukkumassa, jos sitäkään, ja huusi kuin syötävä jos en ollut ehtinyt tekemään lumitöitä tai hoksannut vaihtaa ilmastoinnin suodatinta. Halusin sieltä pois heti, kun sisäistin, ettei tilanne tule muuttumaan. Lapsia ei luojan kiitos ehditty tekemään.
Isot muutokset elämässä ylipäätään voivat aiheuttaa parisuhteelle kriisin. Onhan lasten syntymä todella iso muutos. Siinä ei enää ollakaan kahdestaan ja elämä ei pyöri vain oman navan ympärillä, vaan lapset ovat keskiössä. Joskus se on parisuhteen kannalta hankala asia että yhteistä aikaa ei ole niin kuin ennen, on stressiä, ehkä rahastakin tiukempaa ja lisäksi unettomia öitä.
Eikä kaikista ikävä kyllä ole elämään perhe-elämää.
Kysymys ap:lle: Mikä on se lapsen ikä, jossa mielestäsi ei tarvitse enää puskea läpi harmaan kiven?
Jotkut eivät kasva henkisesti ikinä.