Mikä saa ihmisen eroamaan kun on pienet lapset, uusi talo yms?
Ymmärrän että voi olla tosi rankkaa. Mutta eikö tuo ole juuri sellainen elämänvaihe että pitäisi puskea yhdessä vaikka läpi harmaan kiven? Ei varmasti ole helppoa ja kivaa aikaa, mutta ei se kestä ikuisesti. Ei sekään ole helppoa repiä lapsia siitä yhdessä rakennetusta kodista johonkin pieneen kämppään, ja siitä lähtee lapsen vuoroviikkoura käyntiin. En jaksa uskoa että kovin monilla tuossa vaiheessa paljastuu puolisosta jotain ylitsepääsemättömän kamalaa, kun ennen lapsia on voitu olla yhdessä jo vuosikausia.
Kommentit (83)
olen miettinyt samaa kuin ap. Jos lapset on hoidettu yhdessä siten, että toinen vaikak vie päikkyyn ja toine hakee, kotityöt tehdää puoliksi, käydään ruokakaupassa vuorotellen ja laskut ja asumine maksetaan puoliksi, niin miten joku voi edes kuvitella että nuo ym. asiat olisi helpompi hoitaa YKSIN? Toki jos on isotuloinen vaikka juristi, niin silloin ei tietenkään ole rahasta pulaa ja voi vaikka ostaa siivouspalveluja ja woltata ruokaa kotiin, mutta harvalla on niin hyvää taloudellista tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Lasten tulo kylläkin paljastaa ihmisestä sellaisia puolia, mitkä eivät ole olleet alkuun näkyvissä.
Tämä! Häiriintynyt puoliso kuvittelee ettei nykymaailmassa VOI erota jos on lapsi ja oma asunto. Nyt on puoliso kiikissä ikuisesti.
Silloin vasta naamiot putoavat ja oikea persoonallisuus paljastuu. Pelkkää toisen alistamista ja yhteisten töiden välttelyä, valehtelua ja ns töitä, että pääsee välttämään oman osuutensa vastuusta.
Vierailija kirjoitti:
naiset kyllästyvät aina parisuhteeseen ja haluavat erota
Epäilen, että kyllästyvät siihen ettei ole parisuhdetta, on vain mies joka elää samaa poikamiehen elämää ja naisen kohdalle jää yksin vastuu aikuisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
naiset kyllästyvät aina parisuhteeseen ja haluavat erota
Epäilen, että kyllästyvät siihen ettei ole parisuhdetta, on vain mies joka elää samaa poikamiehen elämää ja naisen kohdalle jää yksin vastuu aikuisuudesta.
Juuri tämä. Lapsen voi saada kuka vaan, mutta vastuulliseksi hyväksi isäksi pitää kasvaa. Toisista ei ole siihen koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miehen pitää olla jännä. jos mies on tylsä talonrakentaja, niin nainen kyllästyy siihen.
Ei. Pikemminkin niin päin, että ero tuli kun paljastui, että mies on saamaton nyhverö, ja jouduin tekemään ok-talossa kaiken. Paloin totaalisen loppuun siinä suhteessa. Ei ollut muita vaihtoehtoja kuin lähteä, jos halusin pysyä hengissä.
voi nyyh. joutuiko prinsessa itse siivoamaan jälkensä ja tekemään ruokaa? eikö nyhverö mies hankkinut sinulle hovimestaria ja palvelijoita?
Mun ex ei tullut edes lastensa yo-juhliin lähes parikymmentä vuotta sitten eikä tällä vuosikymmenellä heidän häihin kun on niin katkera minulle. 35 vuotta sitten erottiin. Tosi kivaa lapsille, mies kohta 70 v eikä edelleen vaan ajattele eikä ymmärrä. Oma napa.
Vierailija kirjoitti:
Sepä juuri. Paineet kasvaa joka suunnasta lapsien, töiden,velan yms muodossa. Kaikkien kupoli ei kestä painetta yhtä hyvin. Sitten erotaan että saadan vähän happea.
Tai sitten se menee niin, että toisella osapuolella kupolin pettäminen näkyy väkivaltana, päihteiden käyttönä ja/tai sivusuhteina, ja toinen lähtee koska ei halua puolisoa joka reagoi stressiin tällä tavalla.
Ei ihme että lapsia ei laiteta kun ei pysty luottamaan toiseen.
Monilla miehillä on epärealistinen ajatus rakkaudesta, parisuhteesta ja arjesta lapsien kanssa. Lapsien kanssa kun ei vaan lähdetä nopeasti mihinkään.
Sanoisin että nämä parit jotka tuossa tilanteessa päätyvät eroon eivät ole alkujaankaan kunnolla miettineet mitä lasten saaminen tarkoittaa. Karkeasti voi sanoa että aikuisella on kahdenlaista elämää, ennen ensimmäisen lapsen syntymää, ja sen jälkeen. Kysymyksessä on vähintäänkin 25 vuotta kestävä vaihe jonka aikana edeltävään elämään kuuluneet jutut jäävät taka-alalle tai jopa poistuvat kuvioista kokonaan. Jos tätä sitoutumisen luonetta ja kestoa ole syystä tai toisesta ymmärtänyt niin ongelmia on luvassa, joista jotkut johtavat perheen hajoamiseen. Henkilöstä riippuen valinnat voivat olla vaikeitakin, esim. päihteet vaiko perhe, poikien reissut/tyttöjen illat vaiko perhe, kaverit vaiko perhe jne. Heittämällä rahaa kehiin voi ostaa palveluita jotka helpottavat elämää niin että ehkä pääsee tekemään joitakin asioita aiemmasta elämästään, mutta ne ovat suhteellisen kevytversioita siitä mitä ennen perheen perustamista on touhuttu. Tosin tuollaisia rahatukkuja ei keskiluokkaisella kansalaisella yleensä ole.
Vierailija kirjoitti:
olen miettinyt samaa kuin ap. Jos lapset on hoidettu yhdessä siten, että toinen vaikak vie päikkyyn ja toine hakee, kotityöt tehdää puoliksi, käydään ruokakaupassa vuorotellen ja laskut ja asumine maksetaan puoliksi, niin miten joku voi edes kuvitella että nuo ym. asiat olisi helpompi hoitaa YKSIN? Toki jos on isotuloinen vaikka juristi, niin silloin ei tietenkään ole rahasta pulaa ja voi vaikka ostaa siivouspalveluja ja woltata ruokaa kotiin, mutta harvalla on niin hyvää taloudellista tilannetta.
No tuskin ne molemmat on yksinhuoltajia? Itsellä ainakin lapset on hoidettu 50-50 sekä liiton aikana että eron jälkeen. Kotitöitä toinen ei juuri tehnyt ennen eroakaan ja taloudellisestikin osallistuminen olisi aika heikkoa. Raha on eron jälkeen vähän tiukemmalla ja tietyt kodin kunnostustyöt pitää teettää ammattilaisella, muuten en koe kuorman lisääntyneen. Sen sijaan huushollista on poistunut henkilö, joka oli koko ajan vihainen ja jonka läsnäolo ahdisti.
Kyllä sanoisin, että ero oli paras päätös ikinä.
Vierailija kirjoitti:
olen miettinyt samaa kuin ap. Jos lapset on hoidettu yhdessä siten, että toinen vaikak vie päikkyyn ja toine hakee, kotityöt tehdää puoliksi, käydään ruokakaupassa vuorotellen ja laskut ja asumine maksetaan puoliksi, niin miten joku voi edes kuvitella että nuo ym. asiat olisi helpompi hoitaa YKSIN? Toki jos on isotuloinen vaikka juristi, niin silloin ei tietenkään ole rahasta pulaa ja voi vaikka ostaa siivouspalveluja ja woltata ruokaa kotiin, mutta harvalla on niin hyvää taloudellista tilannetta.
Voisin kuvitella, että harvemmin erotaan, mikäli molemmat kantaa kortensa kekoon. Pettämiset tietenkin ihan oma lukunsa.
Voisin kuvitella myös, että mikäli näin ei ole, niin silloin on todellakin helpompaa tehdä ihan kaikki yksin, kun pettyä kerta toisensa jälkeen siihen, että puoliso osallistuu vain pieneen osaan ja siihenkin "pakotettuna". Ja on muutenkin käytännössä yksi huollettava lisää.
M38
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ap:lle: Mikä on se lapsen ikä, jossa mielestäsi ei tarvitse enää puskea läpi harmaan kiven?
52
Samaa olen ihmetellyt kuin ap. Tietysti jos toinen alkaa väkivaltaiseksi, pettää jatkuvasti, narkkaa tms, niin en ihmettele, mutta jos syynä on vain se että lapsiperheen arki ja talonrakennus tai -remontointi on rankkaa, niin miten se elämä eroamalla muuttuu vähemmän rankaksi?
Sivusta katsoen ero on ihan helvetin stressaavaa kaikille osapuolille, eikä vähiten lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuli ero, kun selvisi miehen sivusuhde työkaveriinsa
miksi pitää heti erota eikä selvitä asiat yhdessä?
Sivusudetta ei selvitellä. Se on anteeksiantamaton., joutaa erota.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ap:lle: Mikä on se lapsen ikä, jossa mielestäsi ei tarvitse enää puskea läpi harmaan kiven?
Kun lapset ovat jo omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sepä juuri. Paineet kasvaa joka suunnasta lapsien, töiden,velan yms muodossa. Kaikkien kupoli ei kestä painetta yhtä hyvin. Sitten erotaan että saadan vähän happea.
Tai sitten se menee niin, että toisella osapuolella kupolin pettäminen näkyy väkivaltana, päihteiden käyttönä ja/tai sivusuhteina, ja toinen lähtee koska ei halua puolisoa joka reagoi stressiin tällä tavalla.
Totta tämäkin. Sama lopputulos eli ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miehen pitää olla jännä. jos mies on tylsä talonrakentaja, niin nainen kyllästyy siihen.
Ei. Pikemminkin niin päin, että ero tuli kun paljastui, että mies on saamaton nyhverö, ja jouduin tekemään ok-talossa kaiken. Paloin totaalisen loppuun siinä suhteessa. Ei ollut muita vaihtoehtoja kuin lähteä, jos halusin pysyä hengissä.
voi nyyh. joutuiko prinsessa itse siivoamaan jälkensä ja tekemään ruokaa? eikö nyhverö mies hankkinut sinulle hovimestaria ja palvelijoita?
Oletpa ilkeä. Yhdessä kuuluu kaikki työt puoliksi kotona. Lapsi on yhteinen.,
Sivusuhteita ei kannata jäädä selvittämään. Suhde on silloin niin rikki, ettei se oikeasti ehjäksi enää tule.