Olen alkanut kokemaan sisälläni todella voimakasta rakkautta, jolle ei ole varsinaisesti kohdetta. Tietääkö kukaan?

Kuulostaa upealta. Miten päädyit tuohon tilanteeseen? Miten aiemmin olet kokenut?

Tiedän tunteen. 🙂

Minulla on samaa tunnetta hetkellisesti. Olen silloin yleensä lkona nauttimassa raittiista ulkoilmasta (ei aina mahdollista minulle, hengityselinongelmia) tai tanssimassa. Näitä tunteita alkoi esiintyä vaihdevuosien jälkeen, kun mielialani tasaantui. Ilmeisesti nyt mielellä on paremmin tilaa nauttia hetkestä. Pienituloinen nainen etelärannikolla, koulutustani vastaavissa pätkätöissä.

Sama täällä ollut jo vuosia. Nyt pamahti iso perintö, niin mitä teen?

Tuo on Agape-rakkautta, ns jumalallista rakkautta joka virtaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa upealta. Miten päädyit tuohon tilanteeseen? Miten aiemmin olet kokenut?

Se on ollut pitkä tie. Oli tuhoisa aika kun en ymmärtänyt oikein lainkaan miten täällä kuuluisi olla ja elää. Annoin ihmisten kohdella kaltoin, kohtelin itseäni kaltoin. Oli väkivaltaa, seksuaalistakin, henkistä, fyysistä. Oli päihteitä, kaikella tosi synkkää ja itsevihaa. Se oli itsetuhoista elämää vuosia mutta silti aina oli joku tunne syvemmällä, että tässä ei ole kaikki ja että jotain aivan muutakin voisi olla.

Lyhyesti kerrottuna aloin heräämään ja tulin takaisin itseeni, omaan linjaani. Tein kaikki päätökset mitä piti tehdä oman elämäni hyväksi, sain jostain voimaa ja päästin irti kaikesta mikä ei palvele enää ja hain apua asioihin, joihin tarvitsin tukea. Elämäni muuttui ja myötätunto sekä rakkaus itseäni kohtaan nousi pintaan. Sitten se alkoi laajenemaan ja tässä sitä ollaan. Ulkoisesti edelleen monen mielestä minulla menisi aika heikomman puoleisesti ehkä koska omaisuutta ei ole kertynyt, työtä ei ole tällä hetkellä jne. Sisäisesti kuitenkin voin paremmin kuin koskaan ja rauha, luottamus ja se rakkaus on tosi vahvana elämässäni. En voi olla muuta kuin kiitollinen. - ap 

Kyllä, onnea sinulle ja meitä on muitakin. Tervetuloa ELÄMÄÄN!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa upealta. Miten päädyit tuohon tilanteeseen? Miten aiemmin olet kokenut?

 

Se on ollut pitkä tie. Oli tuhoisa aika kun en ymmärtänyt oikein lainkaan miten täällä kuuluisi olla ja elää. Annoin ihmisten kohdella kaltoin, kohtelin itseäni kaltoin. Oli väkivaltaa, seksuaalistakin, henkistä, fyysistä. Oli päihteitä, kaikella tosi synkkää ja itsevihaa. Se oli itsetuhoista elämää vuosia mutta silti aina oli joku tunne syvemmällä, että tässä ei ole kaikki ja että jotain aivan muutakin voisi olla.

Lyhyesti kerrottuna aloin heräämään ja tulin takaisin itseeni, omaan linjaani. Tein kaikki päätökset mitä piti tehdä oman elämäni hyväksi, sain jostain voimaa ja päästin irti kaikesta mikä ei palvele enää ja hain apua asioihin, joihin tarvitsin tukea. Elämäni muuttui ja myötätunto sekä rakkaus itseäni kohtaan nousi pintaan. Sitten se alkoi

Tosiasiassa elämän lahjat ja rikkaus eivät ole raharikkautta vaan sitä kaikkea, mitä on ympärillämme ja ennen kaikkea kapasiteettia nauttia siitä. Loputtoman rikas on usein loputtoman ahne ja kyvytön nauttimaan, rakastamaan, luottamaan. Siksi haalii rahaa, valtaa ja omistusta.

Tunnet kiitollisuutta jotain korkeampaa voimaa kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on Agape-rakkautta, ns jumalallista rakkautta joka virtaa.

Tästä tuli mieleen, että tosiaan koska näen kauneutta monessa pienessä yksityiskohdassa ja rakkaus on läsnä. On minulla tietenkin myös mieli, joka on välillä huolissaan, peloissaan ja haluaa kaikenlaista mutta syvimmiltään, heti sen ohuen mielen takana voin silti koko ajan tuntea sen rakkauden ja rauhan. Näin jopa viime yönä unta, että pidin kourallisesta määrästä kastematoja huolta ja kun ne olivat valmiita kaivautumaan takaisin maan alle, niin hyvästelin ne lämmöllä ja rakkaudella. Tunsin, että nekin ovat yksi tärkeä osa tätä kaikkea ja kunnioitin niiden elämää. 

On tämä elämä kyllä ihmeellistä. Tätä on jatkunut jo kuukausia koko ajan voimistuen. - ap

Aivokasvain tai aneurysma pullottaa tunnekeskuksen vieressä. Myös neurosyfilis aiheuttaa tuollaista.

Psykoosi?

Samaa, mutta hetkellisesti ja se on myös luovuuden tila. Muut ihmiset tekevät minusta kuitenkin epävarman - jotenkin tuunaudun helposti ikään kuin sille aaltopituudelle, missä muut ovat. Miten saa tilan pysymään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa upealta. Miten päädyit tuohon tilanteeseen? Miten aiemmin olet kokenut?

 

Se on ollut pitkä tie. Oli tuhoisa aika kun en ymmärtänyt oikein lainkaan miten täällä kuuluisi olla ja elää. Annoin ihmisten kohdella kaltoin, kohtelin itseäni kaltoin. Oli väkivaltaa, seksuaalistakin, henkistä, fyysistä. Oli päihteitä, kaikella tosi synkkää ja itsevihaa. Se oli itsetuhoista elämää vuosia mutta silti aina oli joku tunne syvemmällä, että tässä ei ole kaikki ja että jotain aivan muutakin voisi olla.

Lyhyesti kerrottuna aloin heräämään ja tulin takaisin itseeni, omaan linjaani. Tein kaikki päätökset mitä piti tehdä oman elämäni hyväksi, sain jostain voimaa ja päästin irti kaikesta mikä ei palvele enää ja hain apua asioihin, joihin tarvitsin tukea. Elämäni muuttui ja myötätunto sekä rakkaus itseäni kohtaan nousi pintaan. Sitten se alkoi

Minulla on samansuuntainen tausta ja olen alkanut myös kokemaan samansuuntaisia tunteita mitä aloituksessa kuvaat. En tiedä onko se rakkautta vai mitä, mutta olen alkanut näkemään ympärilläni hyviä asioita ja kauneutta, jota en aiemmin ollut nähnyt. Jotain sellaista kokonaisvaltaista hyvänolontunnetta se on. Sellaista, että elämä tuntuu yhtäkkiä todella hyvältä. Tai siis on tuntunut jo useamman vuoden, mutta en vielä täysin uskalla luottaa siihen. Ihan vielä en ole myöskään oppinut olemaan myötätuntoinen itseäni kohtaan, mutta vähemmän ankara kuitenkin. 

Hienoa ja toivoa antavaa kuulla, että olet selviytynyt noin pitkälle.

minut tuo kuvaus teki vain jotenkin niin pahoinvoivaksi. ei vain kuulosta kertakaikkiaan terveeltä. ehkäpä joku lääkäri voisi antaa tuohon jonkun lääkkeen, kun kyse on luultavasti jostain aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta.

Vierailija kirjoitti:

Aivokasvain tai aneurysma pullottaa tunnekeskuksen vieressä. Myös neurosyfilis aiheuttaa tuollaista.

Huumeet tai uskonto myös.

Vierailija kirjoitti:

Samaa, mutta hetkellisesti ja se on myös luovuuden tila. Muut ihmiset tekevät minusta kuitenkin epävarman - jotenkin tuunaudun helposti ikään kuin sille aaltopituudelle, missä muut ovat. Miten saa tilan pysymään?

Sosiaaliset tilanteet ovat oma kärsimyksensä, olen pannut merkille. Persoonan tarvitseminen mihinkään, kuluttaa minun energioitani. Jos ilma on täynnä savua, sehän ei karkoita ilmaa vaan ilma on aina saatavilla siltikin. Myös huono seura tekee kaltaisekseen koska sosiaaliset mekanismit. Synkkien ajatuksien märehtiminenkin on huonoa seuraa ja niiden ajatteleminen tekee kaltaisekseen. Eli jos on pakko märehtiä ajatuksia, olkoon ne ajatukset hyviä sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Samaa, mutta hetkellisesti ja se on myös luovuuden tila. Muut ihmiset tekevät minusta kuitenkin epävarman - jotenkin tuunaudun helposti ikään kuin sille aaltopituudelle, missä muut ovat. Miten saa tilan pysymään?

En osaa sanoa kuin, että olemmehan me kuitenkin ihmisiä, joilla on tunteita ja erilaisia kerroksia mitä geenit, kasvuympäristö ja koko elämä on muodostanut. Minusta sekin on todella ok ja minä rakastan sitä inhimillistä osaa myös nykyään, joka välillä reagoi vaikka niin, että hermosto jännittyy ja ahdistuu ihmisten seurassa tai vaikka vihaa ja pettymystä joissakin asioissa. Minä ajattelen, että lapsi minussa tarvitsee nyt huolenpitoa ja turvaa enkä ala moittimaan. Hyväksyn siis nämä puolet itsessäni ja jollain tavalla kuitenkin prosessoin. Ehkä tärkeintä itselle tässä on ollut, että hyväksyn itseni ja muutan sellaisia asioita, jotka tuntuu oikeilta muuttaa ja kuuntelen sisäisiä johtolankoja. - ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa upealta. Miten päädyit tuohon tilanteeseen? Miten aiemmin olet kokenut?

 

Se on ollut pitkä tie. Oli tuhoisa aika kun en ymmärtänyt oikein lainkaan miten täällä kuuluisi olla ja elää. Annoin ihmisten kohdella kaltoin, kohtelin itseäni kaltoin. Oli väkivaltaa, seksuaalistakin, henkistä, fyysistä. Oli päihteitä, kaikella tosi synkkää ja itsevihaa. Se oli itsetuhoista elämää vuosia mutta silti aina oli joku tunne syvemmällä, että tässä ei ole kaikki ja että jotain aivan muutakin voisi olla.

Lyhyesti kerrottuna aloin heräämään ja tulin takaisin itseeni, omaan linjaani. Tein kaikki päätökset mitä piti tehdä oman elämäni hyväksi, sain jostain voimaa ja päästin irti kaikesta mikä ei palvele enää ja hain apua asioihin, joihin tarvitsin tukea. Elämäni muuttui ja myötätunto sekä rakk

Mielenkiintoista! Minä itse henkilökohtaisesti uskon, että tässä ajassa on kollektiivisesti energiat muuttuneet juuri tähän suuntaan, että ihmiset heräävät rehellisyyteen ja totuudellisiin tiloihin. Sitten on myös se osa ihmisiä, jotka eivät vain pysty kuuntelemaan sisäistä ääntään vaan menevät vain syvemmälle epätoivoon, vihaan, joka näkyy myös ympärillä. Hankala selittää mutta olen huomannut, että tässä ajassa on kyllä jotain ihmeellistä, tätä on hyvin mielenkiintoista seurata. - ap 

Vierailija kirjoitti:

minut tuo kuvaus teki vain jotenkin niin pahoinvoivaksi. ei vain kuulosta kertakaikkiaan terveeltä. ehkäpä joku lääkäri voisi antaa tuohon jonkun lääkkeen, kun kyse on luultavasti jostain aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta.

Pelosta ja epävarmuudesta tämmöinen kommentointi. Rakkaudellinen olotila on ihmisen luonnollinen olotila. Onneksi porukka alkaa heräämään!