Ovatko mielenterveysongelmat mielestäsi asia, jota tulee hävetä?
Jos on, niin miksi? Usein mt-ongelmat ovat seurausta vuosien kiusaamisesta, joten miksi uhrin pitäisi hävetä? Ja vaikka ei olisikaan ollut kiusaamista, niin se on väärin, että ihmisen pitäisi hävetä ongelmiaan ja piilottaa oma aito itsensä.
Häpeä estää useita alkoholisteja lopettamasta juomista. Olisikin tärkeää voida puhua mt-ongelmista julkisesti ilman, että ihmiset arvostelevat ja pitävät jotenkin huonompana ihmisenä.
Kommentit (9)
Minulla on nyt keski-ikäisenä ensimmäisen kerran elämässäni mielenterveysongelmia. En minä näitä häpeä, mutten minä silti näistä puolitutuille avaudu. Kukin toimikoot omien yksityisyyden rajojensa mukaan.
Eikös niillä ylpeillä täällä vauvalla. Kenellä pahemmat traumat joihin ei mikään hoito tepsi kun "jonkun syytä."
Tosin täällä ei kirjoita todella psyykkisesti sairaat noita terapiajuttujaan vaan keskiluokkaiset naiset samaa höpöttelyä jota käyvät työpaikkojensa kahvitauoilla. Kuka parhaiten hallitsee termit ja kenellä ikävin äiti.
Jos on somepaineiden ahdistama nuori nainen niin on ihanan voimaannuttavaa ja avointa huudella tiktokissa kuinka on mielenterveysongelmainen eikä sitä pidä hävetä.
Jos on joku täysin syrjäytynyt ja toimintakyvytön psykoosipotilas niin sellaisen pitää tajuta olevansa täysi saasta eikä kuulu ihmisten pariin.
Ei niistä kannata kertoa ainakaan julkisessa terveydenhuollossa ellei halua ikuista mt-potilaan leimaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, enkä ole tavannut vielä elämässäni ketään, jolla ei olisi psyykkeen kanssa jotain ongelmaa. Toiset vain tunnistavat ne paremmin kuin toiset. Toisilla se myös näyttäytyy erilailla kuin toisilla. Me olemme heikkouksiemme kanssa yhdessä. Sen kun me ihmiset tajuaisimme.
Toiset hoitaa itseään lääkkeillä, toiset viinalla tai esimerkiksi liikunnalla. Ja aikalailla jokaiselle lävähtäisi joku diagnoosi, jos tarpeeksi kaivelisi.
Ei tietenkään.
Useissa psyk sairauksissa perinnöllisyys on paljon suurempaa kuin syövissä ja silti mt-ongelmaisiin suhtaudutaan terveydenhuollossakin usein niin, että he ovat itse syyllisiä sairauteen, ja jos ovat jo saaneet hoitoa x kertaa sen on riitettävä ja jos ei riitä, syy on potilaan. Uusiutuneeseen syöpään saa kuitenkin hoitoa lukemattomia kertoja potilasta syyllistämättä.
Koko systeemi siis luo häpeää mt-potilaille ja mielestäni sitä vastaan pitää taistella kaikin tavoin. Ensimmäinen askel on se, ettei yksinkertaisesti suostu häpeämään, koska ei ole mitään syytä.
Vierailija kirjoitti:
Eikös niillä ylpeillä täällä vauvalla. Kenellä pahemmat traumat joihin ei mikään hoito tepsi kun "jonkun syytä."
Tosin täällä ei kirjoita todella psyykkisesti sairaat noita terapiajuttujaan vaan keskiluokkaiset naiset samaa höpöttelyä jota käyvät työpaikkojensa kahvitauoilla. Kuka parhaiten hallitsee termit ja kenellä ikävin äiti.
Jos jotain ihmistä on kiusattu ja haukuttu koko elämänsä, niin on hyvin ymmärrettävää jos hän ei voi hyvin :D mutta jos on kyennyt muuttamaan elämänsä vaikeuksista huolimatta niin se on todella kunnioitettavaa.
Ei ole, enkä ole tavannut vielä elämässäni ketään, jolla ei olisi psyykkeen kanssa jotain ongelmaa. Toiset vain tunnistavat ne paremmin kuin toiset. Toisilla se myös näyttäytyy erilailla kuin toisilla. Me olemme heikkouksiemme kanssa yhdessä. Sen kun me ihmiset tajuaisimme.