Lue keskustelun säännöt.
Mikä avuksi lapsen itsetuhoisuuteen?
21.09.2025 |
Asuu omillaan, opiskelee ja näennäisesti pärjää, mutta itsetuhoiset puheet ja ahdistus ovat toistuvasti läsnä. Takana osastojakso, lääkitys, käyntejä nuorisopsykiatrisella, terapiaa, mutta mikään ei auta. Aina vaan on itsetuhoinen ja ahdistunut.
Alan äitinä olemaan ihan loppu minäkin. Joudun arvioimaan koko ajan lapsen vointia ja sitä, että onko nyt "tosi kyseessä" ja täytyy toimia vai jääkö itsetuhoisuus puheen tasolle. Jos puutun liikaa, tiedän, että lapsi ei enää puhu mulle, mutta jos jätän puuttumatta, niin onko joku kerta kohtalokas? Itsellenikin on tullut itsetuhoisia ajatuksia.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Onko nuorellasi siis hoitokontakti edelleen? Jos alaikäinen, nuorisopsykiatrialla tavataan vanhempiakin joskus.
Finfamilla on vertaistukea itsetuhoisten nuorten vanhemmille.
Ei ole hoitokontaktia psykiatriselle enää, terapia jatkuu. On täysi-ikäinen siis. Ehkä katson tuon Finfamin, kiitti vinkistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani mutta et voi oikeastaan tehdä muuta kuin olla hänen käytettävissään jos hän tarvitsee sinua.
Apua ei Suomessa saa. Itsemurhien ehkäisykeskukseenkin pääsee lyhytinterventioon vasta itsemurhayrityksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani mutta et voi oikeastaan tehdä muuta kuin olla hänen käytettävissään jos hän tarvitsee sinua.
Apua ei Suomessa saa. Itsemurhien ehkäisykeskukseenkin pääsee lyhytinterventioon vasta itsemurhayrityksen jälkeen.
Niin, ehkä tuo ensimmäinen pitää paikkansa, ei tässä paljon muuta voi. Lapsi on kyllä nähdäkseni saanut paljonkin apua ja verrattain helposti, pitkä jakso osastolla ja käyntejä nupolla, lääkityksen sekä vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, meidän tapauksessa perheterapiana, mutta mistään ei tunnu olevan pitempiaikaista apua, itsetuhoisuus on aina läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani mutta et voi oikeastaan tehdä muuta kuin olla hänen käytettävissään jos hän tarvitsee sinua.
Apua ei Suomessa saa. Itsemurhien ehkäisykeskukseenkin pääsee lyhytinterventioon vasta itsemurhayrityksen jälkeen.
Itsemurhien ehkäisykeskukseen saa kyllä asiakkuuden JO ENNEN yhtäkään im-yritystä!!
Nimim. asiakkaana 8vuotta.
Hoidetaanko väärää asiaa? Mistö tämä kaikki lähti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani mutta et voi oikeastaan tehdä muuta kuin olla hänen käytettävissään jos hän tarvitsee sinua.
Apua ei Suomessa saa. Itsemurhien ehkäisykeskukseenkin pääsee lyhytinterventioon vasta itsemurhayrityksen jälkeen.
Niin, ehkä tuo ensimmäinen pitää paikkansa, ei tässä paljon muuta voi. Lapsi on kyllä nähdäkseni saanut paljonkin apua ja verrattain helposti, pitkä jakso osastolla ja käyntejä nupolla, lääkityksen sekä vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, meidän tapauksessa perheterapiana, mutta mistään ei tunnu olevan pitempiaikaista apua, itsetuhoisuus on aina läsnä.
Ikävä totuus on se ettei kaikkia pysty auttamaan vaikka kuinka yritettäisiin. Tärkeintä on että olet lapsesi tukena ja yrität luoda hänelle toivoa siitä että asiat tulevat joskus vielä olemaan paremmin. Toivottavasti lapsesi tilanne paranee.
Valitettavasti lääkkeet vain estävät monella toipumisen kun hyvätkin tunteet turtuvat, mutta silti rauhoittavia ei saa pahimpiin oloihin. Ei ole mitään tavoiteltavaa tai toivon tunnetta kun mistään ei saa hyvää oloa. Minä olin tuollainen nuori, aloin toipua kun jätin lääkkeet ja tutustuin omin päin traumojen hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko varma ettei taustalla ole muun lisäksi PCOS-oireilua? On TODELLA alidiagnosoitu vaiva vaikka tuosta kärsii n. 15% naisista, ja jos mielenterveyshaastettakin on, jää usein huomaamatta kun kaikki selitetään mt-ongelmilla.
Onko taas yksi lapsi "turvattu" onnistuneesti äidilleen naiskorttia heiluttamalla? Sellasia ne tapaa yleensä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tyttö niin anna mennä vaan 👍
Ja sä olet aivan v**un aivovammainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ystävien puute, onko parisuhde kariutunut ja ero, onko päihteitä, onko uupunut kouluun, kokeeko ettei kukaan välitä, onko rahaa tarpeeksi, kokeeko että paikkakunta on kolkko ja sää kylmä? Onko painostettu liikaa pärjäämiseen ja huono terapeutti? Mistä saa iloa. Onko liikaa laihduttava? Onko unta tarpeeksi, kokeeko kiinnostavia asioita jossain, entä kirjat. Mitä se on tarkemmin. Onko taloushuolia, entä netin vaikutus, mikä on hyvää ja mikä ei. Onko kohdeltu huonosti tai joku kiusannut.
Vierailija kirjoitti:
Onko ystävien puute, onko parisuhde kariutunut ja ero, onko päihteitä, onko uupunut kouluun, kokeeko ettei kukaan välitä, onko rahaa tarpeeksi, kokeeko että paikkakunta on kolkko ja sää kylmä? Onko painostettu liikaa pärjäämiseen ja huono terapeutti? Mistä saa iloa. Onko liikaa laihduttava? Onko unta tarpeeksi, kokeeko kiinnostavia asioita jossain, entä kirjat. Mitä se on tarkemmin. Onko taloushuolia, entä netin vaikutus, mikä on hyvää ja mikä ei. Onko kohdeltu huonosti tai joku kiusannut.
Ystäviä on, parisuhde on, uupunut on (vaatii itseltään paljon), päihteitä ei ole kuvioissa, rahat riittävät, en painosta pärjäämiseen, paremminkin yritän hillitä liiallista itseruoskintaa, ei syö eikä nuku, terapeutti on hyvä, mutta ei sitten ehkä tarpeeksi, iloa ei tuota mikään, näin sanoi itse. Traumataustaa molempien vanhempien sairastumisien takia, lisäksi autismikirjolla ja vaikea lukivaikeus, sekä IBS.
Onko nuorellasi siis hoitokontakti edelleen? Jos alaikäinen, nuorisopsykiatrialla tavataan vanhempiakin joskus.
Finfamilla on vertaistukea itsetuhoisten nuorten vanhemmille.