Miten jaksaa taas pitkä, pimeä syksy?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rahaa, masennus, hoidan lapsenlasta jolla vaikeaa, vanhemmilla vaikeaa, ei ystäviä. Eli minulla ei ole mitään!

Sinulla on se lapsenlapsi. Laittakaa lapsen kanssa kynttilälyhty parvekkeelle tai pihalle.

Kynttilän voi sytyttää myös pöydälle ja tuijottaa elävää pientä liekkiä. Unohtuu hetkeksi kaikki muu, aivot ja mieli lepää.

Ihanaa! Pääsee taas liikkumaan, pitkät kävelyt pimeällä, hyvää musaa tai podcasteja kuunnellen. Ei liian kylmä eikä kuuma.

_lihava joka kehtaa liikkua vain pimellä_

Lisäksi kausivalot, kynttilöiden polttaminen, ihanaa!

Oma salaisuuteni on, että pidän pimeästä ja synkästä. Rakastan syksyisen luonnon dramatiikkaa, syysmyrskyjä, väriloistoa, lähestyvän talven odotusta ja sitä, ettei aurinko ole koko ajan häikäisemässä, ötökät pörräämässä, ei tarvitse kärsiä helteestä, ja jotenkin on sellaista uuden odotusta. Tykkään Halloweenista ja Joulukin kivasti kolkuttelee kulman takana, olen syys- ja talvi-ihminen. Masennusalttiina en juurikaan omaa taipumusta syysmasennukseen, enemmän kevätmasennus on se itseäni vaivaava, kun valon määrä lisääntyy ja lumien sulaessa joka paikassa haisee paskalta, pelloille levitetään lannoitteet, kaikki pahuksen pörriäiset ja itikat palaavat ja kaiken kukkuraksi joutuu kuuntelemaan tämän muka-ihanan kevään hehkutusta.

Syksyllä on myös helppoa olla ilopilleri, kun kaikkia muita ympärillä jostain syystä masentaa. En siis mitenkään iloitse, että toisilla on paha olla, mutta kontrasti korostaa tätä omaa syysaktiivisuutta.

Viinoo meinasin ryystää kevääseen asti, sitte ruppeen ryyppeemään.

Vierailija kirjoitti:

Oma salaisuuteni on, että pidän pimeästä ja synkästä. Rakastan syksyisen luonnon dramatiikkaa, syysmyrskyjä, väriloistoa, lähestyvän talven odotusta ja sitä, ettei aurinko ole koko ajan häikäisemässä, ötökät pörräämässä, ei tarvitse kärsiä helteestä, ja jotenkin on sellaista uuden odotusta. Tykkään Halloweenista ja Joulukin kivasti kolkuttelee kulman takana, olen syys- ja talvi-ihminen. Masennusalttiina en juurikaan omaa taipumusta syysmasennukseen, enemmän kevätmasennus on se itseäni vaivaava, kun valon määrä lisääntyy ja lumien sulaessa joka paikassa haisee paskalta, pelloille levitetään lannoitteet, kaikki pahuksen pörriäiset ja itikat palaavat ja kaiken kukkuraksi joutuu kuuntelemaan tämän muka-ihanan kevään hehkutusta.

Syksyllä on myös helppoa olla ilopilleri, kun kaikkia muita ympärillä jostain syystä masentaa. En siis mitenkään iloitse, että toisilla on paha olla, mutta kontrasti korostaa tätä omaa syysaktiivisuu

Ihana tarina. Olen huomannut, että iän myötä (+60) on ollut helpompaa syksyisin. Siihen tottuu. Ja tykkään vuodenajoista, kaikista. En ikinä jaksaisi jatkuvaa kesää.

Etsin iloa syksystä: elokuvat, kirjat, puolukat, kutominen (ihania lankoja kaupassa). Lyhdyt ulos, kausivalot. Kynttilät sisälle. Tuvassa on lämmintä, hämärää. Pöly ja villakoirat ei näy. Leivon, laitan ruokaa...

Askarrellen.

Ainoastaan marraskuu tuntuu apealta,jos ei tule pakkasta ja lunta,vaan sataa tihuuttaa.Nyt kun ei tartte olla työssä ja sisällä,menee paremmin kun voi olla valoisan ajan ulkona.Kaikenlaista puuhaa,lämmittää uuneja,tapaa ystäviä,kuuntelee kirjoja ja välillä lepäilee pidempään aamuisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma salaisuuteni on, että pidän pimeästä ja synkästä. Rakastan syksyisen luonnon dramatiikkaa, syysmyrskyjä, väriloistoa, lähestyvän talven odotusta ja sitä, ettei aurinko ole koko ajan häikäisemässä, ötökät pörräämässä, ei tarvitse kärsiä helteestä, ja jotenkin on sellaista uuden odotusta. Tykkään Halloweenista ja Joulukin kivasti kolkuttelee kulman takana, olen syys- ja talvi-ihminen. Masennusalttiina en juurikaan omaa taipumusta syysmasennukseen, enemmän kevätmasennus on se itseäni vaivaava, kun valon määrä lisääntyy ja lumien sulaessa joka paikassa haisee paskalta, pelloille levitetään lannoitteet, kaikki pahuksen pörriäiset ja itikat palaavat ja kaiken kukkuraksi joutuu kuuntelemaan tämän muka-ihanan kevään hehkutusta.

Syksyllä on myös helppoa olla ilopilleri, kun kaikkia muita ympärillä jostain syystä masentaa. En siis mitenkään iloitse, että toisilla on paha olla,

Hauskaa että löytyy sielunkumppaneita. Itse rakastan syksyä, sen tuoksua ja luonnon runsasta värimaailmaa, puituja peltoja, tunnetta kun luonto valmistautuu talven tuloon. 

Kaksi kahden viikon etelän lomaa auttaa jaksamaan siihen saakka, että valoa taas riittää.

M

Ei tuota vaikeuksia. Miehen kanssa kahdestaan olemme tottuneet olemaan.

Mökkeily niin kauan kuin kautta riittää, yleensä marraskuulle asti. Sitten voi keskittyä työntekoon sillä ajatuksella, että voi tehdä sitten lyhyempää päivää, kun kevätsäät alkavat ja on taas valoisat illat.

Riistaruokia sopii hauduttaa ajan kanssa. Vaahtokylpy tai sauna. Ja talven tullen pääsee ehkä hiihtämään.

Välillä kävellen, välillä lastenlasten kanssa, on kerhoja ja kirkon menoja, ystäviä ja tohinaa. Opiskelua ja käsillä tekemistä. Välillä hämärän hyssyä ja hiljaisuutta. 

Mitä ihmettä, kenen elämä on noin riippuvaista säästä? Joo, toki itsekin pitäisin eniten kesästä, mutta elämähän on valtavan upeaa joka ainoa päivä, sitä pitäisi osata arvostaa eikä tuhlata ainokaista elämäänsä valittamaan kelistä. 

Rakastan syksyä.

Rakastan hiljaisuutta ja kauniita värejä luonnossa.

Rakastan kun ei ole pakko mennä varjoon voimakkaalta auringolta. 

Myös marjasatoja, joista voi taikoa ihmeellisiä herkkuja. 

Syksyn tuoksua, ihania lempeitä tuulenpuuskia. 

Sehän on ihan parasta.

Palaan vasta jouluksi Suomeen. Nautin etelä-Euroopan auringosta, valosta ja upeasta pitkästä ruskasta, lämpimistä päivistä ja syksyn tapahtumista

Hanki vuodenaikaan sopiva ulkoiluasu ja pysy liikkeessä satoi tai paistoi. Ei tarvi sitten kevätpuolella kysellä, miten saisi kaamosaikana kertyneet 15 kiloa pois, että viimevuotiset kuteet mahtuisi taas päälle.

Vastaan edellämainittuun kysymykseesi.    1. Aivan samoin kun kaikkina muinakin syksyinä.  

 toiseksi vähän asian vierestä, miksi pitää aina olla nuppi kaakkoon päin. Etkö voi istahtaa, miettiä maailman älytöntä kuohuntaa. Nauttia hämärtyvistä illoista, kaunistamalla kotia kausivaloilla tai kynttilöillä,  lukemalla, musiikkia kuunnellen jopa käsitöitä tehden.  Miksi pitää olla menossa pää kolmantena jalkana, juosta paikasta toiseen nähdä ihmisiä ympärillä kuin meren mutaa.  Etkö todellakaan osaa rauhoittua kesän jälkeen vai jäikö ryyppy päälle? 

Onpas raskasta sinunkin elontaipaleesi: kalskahti ikävästi näköelimeen tuo mainitsemasi sairaasta isästäsi että pitää auttaa vaikkei haluaisi, onpa outoa!

Syyskuu on hieno kuu: on enemmän energiaa, kauniita aurinkoisia päiviä, värikäs ruska-aika!