Oletko hyväksynyt sen ettei lastenlapsia tule?
Esim. minulla on 3 sisarusta. Me kaikki olemme miehiä ja olemme myös enemmän tai vähemmän autismin kirjolla.
Meistä yksi on epävirallisesti työkyvytön, kaksi meistä pärjää asiantuntijatöissä koska meidän kirjomme on sitä klassista matikkaneroutta.
Minä varmasti vähiten kirjolla,mutta sen verran kuitenkin että naisia en osaa enkä ole kykeneväinen lähestymään.
Ikää meillä on 35-40 vuotta, lapsia ei kenelläkään.
Omat vanhemmat ovat varmasti hiljaa hyväksyneet asian, monet sukulaiset eivät ymmärrä.
Kommentit (73)
Harvoja isovanhempia edes kiinnostaa. Kunhan utelevat törpösti. Hyvä esimerkki äitini. Uteli ja jankkasi, että eikö niitä lapsia nyt tule ja mikäs siinä sitten on jne. Ja kun lopulta niitä sitten tuli 2 kpl (ei todellakaan hänen painostuksesta), niin eipä kiinnosta mummoilu kuin puhelimen kuvien välityksellä.
Olen. Toinen lapsistani kuoli nuorena aikuisena ja toinen on vela.
Olen. Ihan jo siitä asti kun oma lapseni syntyi hyväksyin sen että sitten kun hän on täysi-ikäinen niin hänellä ei ole mikään velvollisuus tehdä lapsia että saan lapsenlapsia. Nyt hän on 39 eikä lapsia ole eikä kuulemma edes tule eikä se minua haittaa yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Harvoja isovanhempia edes kiinnostaa. Kunhan utelevat törpösti. Hyvä esimerkki äitini. Uteli ja jankkasi, että eikö niitä lapsia nyt tule ja mikäs siinä sitten on jne. Ja kun lopulta niitä sitten tuli 2 kpl (ei todellakaan hänen painostuksesta), niin eipä kiinnosta mummoilu kuin puhelimen kuvien välityksellä.
Tämä. Kun menin naimisiin, äitini sanoi että älä tee lapsia, hän ei niitä hoida. Hän piti lupauksensa. Valitettavasti hänestä tuli isoäiti 50-vuotiaana. Nyt hän on vanha ja valittaa kun aikuiset lastenlapset eivät koskaan soita tai käy mummolassa.
Olen, ainakin kaksi neljästä ei ikinä tee lapsia, yhdestä en tiedä muuta kuin että eilen oli vielä hengissä, yksi mene naimisiin kesällä mutten ole varma haluavatko lapsia edes. No onhan heillä minulle "lapsenlapsia" kissoja
Katsotaan ensin ne tavalliset lapset ja sitten vasta mietitään lapsenlapsia.
M45
Vierailija kirjoitti:
Olen, ainakin kaksi neljästä ei ikinä tee lapsia, yhdestä en tiedä muuta kuin että eilen oli vielä hengissä, yksi mene naimisiin kesällä mutten ole varma haluavatko lapsia edes. No onhan heillä minulle "lapsenlapsia" kissoja
Oletko sinä siis kissojesi isoäiti? Sairasta.
Minä kysyin kerran mielenkiinnosta, en udellakseni. Sain vastaukseksi melko tulikivenkatkuisen ja vihaisenkin kommentin, ettei ole, ja ettei toisen yksityisasioita voi udella. Tämän jälkeen olen todennut kaikkiin uutisiin vain asiallisesti, en esim. onnitellut kun lapsi meni naimisiin.
Olenkohan minäkin autistinen, kun en ole kykeneväinen lähestymään naisia tai miehiäkään?
Pakko tunnustaa, että ei kiinnosta pätkääkään tuleeko vaiko ei. En itseasiassa ymmärrä yhtään ihmisiä, jotka on niin innostuneita siitä, että tulisi nyt niitä lastenlapsia jne. Oma tyttäreni on vasta 25 v ja toivon, että ei ainakaan vielä tule, vaan hoitaa opiskelunsa loppuun, ja on työpaikka yms. kunnossa ennekuin alkaa edes miettimään lapsia. Eikä hän tosiaan mietikään sellaista vielä yhtään, nauttii nuoruudesta ja vapaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyin kerran mielenkiinnosta, en udellakseni. Sain vastaukseksi melko tulikivenkatkuisen ja vihaisenkin kommentin, ettei ole, ja ettei toisen yksityisasioita voi udella. Tämän jälkeen olen todennut kaikkiin uutisiin vain asiallisesti, en esim. onnitellut kun lapsi meni naimisiin.
Kyselit siis lapseltasi harjoittaako hän suojaamatonta yhdyntää. Lapsesi suuttui, koska ehkäisyasiat ovat yksityisasioita (potilastietoja) eivätkä ne todellakaan kuulu sinulle.
Sitten suutuit ja esität yllättynyttä uhria. Etkä onnittele toista juhlapäivänä, kostaaksesi lapselle.
Miksi kohtelet lastasi näin kurjasti? Älä ihmettele jos sinua ei tulla katsomaan vanhainkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyin kerran mielenkiinnosta, en udellakseni. Sain vastaukseksi melko tulikivenkatkuisen ja vihaisenkin kommentin, ettei ole, ja ettei toisen yksityisasioita voi udella. Tämän jälkeen olen todennut kaikkiin uutisiin vain asiallisesti, en esim. onnitellut kun lapsi meni naimisiin.
Kammottava äippäliini. Tuskin saat olla tekemisissä lastenlasten kanssa jos niitä vaikka tulisikin.
Joo, ihan oma päätös, kun ei ole lapsiakaan.
Mihin siinä mun hyväksyntää tarvitaan?
En ikinä ole elänyt muiden kautta vaan elän itse. Ja oletan ja toivon, että lapseni tekevät niin myös. On täysin heidän oma asiansa, hankkivatko koskaan lapsia vai eivät.
Pidän merkkinä älyn tai mielenterveyden puutteesta, että ylipäätään mietitte muiden lapsentekoa.
Onko muitakin jotka on viimein jätetty rauhaan, kun hedelmällinen ikä päättyi? Suurilla ikäluokilla tuntuu olevan kova ryhmäpaine isoäitiyteen. Jossain lehdessä oli isoäiti, joka kärsi lapsenlapsettomuudesta 😂
Vierailija kirjoitti:
Katsotaan ensin ne tavalliset lapset ja sitten vasta mietitään lapsenlapsia.
M45
Sinun kannattaa hyvissä ajoin lopettaa lasten katseleminen, ettet joudu syytteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyin kerran mielenkiinnosta, en udellakseni. Sain vastaukseksi melko tulikivenkatkuisen ja vihaisenkin kommentin, ettei ole, ja ettei toisen yksityisasioita voi udella. Tämän jälkeen olen todennut kaikkiin uutisiin vain asiallisesti, en esim. onnitellut kun lapsi meni naimisiin.
Kyselit siis lapseltasi harjoittaako hän suojaamatonta yhdyntää. Lapsesi suuttui, koska ehkäisyasiat ovat yksityisasioita (potilastietoja) eivätkä ne todellakaan kuulu sinulle.
Sitten suutuit ja esität yllättynyttä uhria. Etkä onnittele toista juhlapäivänä, kostaaksesi lapselle.
Miksi kohtelet lastasi näin kurjasti? Älä ihmettele jos sinua ei tulla katsomaan vanhainkotiin.
Kun yleensä puhutaan, että udellaan jatkuvasti niin kysyin vain kerran, että onko ajatuksissa tai toiveissa. En muuta, ja tähän vastaus oli kitkerä. En maininnut edes, että olisi kiva, tai milloinkas saa onnitella, tai en malta odottaa... päätin sitten, että onnittelut menevät varmasti hänellä tähän samaan kategoriaan, etten ala tungettelemaan tai ilakoimaan. Sen verran selkärankaisen lapsen olen kuitenkin toivottavasti kasvattanut, että hän joko osaa reagoida ja vastata asiallisesti, eikä oleta vaan tietyissä asioissa onnitteluja tai kyselyitä.
Pakko se on hyväksyä, ettei omista geeneistä ole selviytymään kovassa maailmassa. Näin se menee, luonto tappaa huonot geenit.
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyin kerran mielenkiinnosta, en udellakseni. Sain vastaukseksi melko tulikivenkatkuisen ja vihaisenkin kommentin, ettei ole, ja ettei toisen yksityisasioita voi udella. Tämän jälkeen olen todennut kaikkiin uutisiin vain asiallisesti, en esim. onnitellut kun lapsi meni naimisiin.
Marttyyriksi heittäytyminen on lapsellista.
Pakko se on hyväksyä, kun asia ei ole minun päätettävissäni. Olen 63v ja lapsia on kolme, muttei yhtään lapsenlasta, ei suunnitelmissakaan.