Lue keskustelun säännöt.
Puolison ADHD - kaipaan kipeästi vertaistukea. Olen aivan loppu tähän.
02.09.2025 |
Otsikossa se jo tulikin.
Olen aivan loppu. Tuntuu, että olen ainoa aikuinen tässä perheessä ja kaikki käytännön kotityöt ja muut arjen askareer kasautuvat minulle. Toinen osapuoli luo ympärilleen kaaosmaista energiaa, asiat jäävät aloittamatta tai pahasti kesken, mihinkään hänen sanomaansa tai lupaamaansa ei voi luottaa, unohtaa kaiken. Olemme olleet yhdessä jo toistakymmentä vuotta, lapsia on. Tämä asia on toki ollut tiedossa alusta saakka, jälkikasvumme pikkulapsiaikana paloinkin itse loppuun ja sairastuin vakavaan masennukseen, kun jouduin kantamaan suurimman osan vastuusta yksin. Siitä jotenkin selvittiin lopulta, vaikka asuimmekin erillämme. Ehkä halusin uskoa toisen muutokseen, en tiedä. Nyt arkemme on muuttunut sen verran, että näemme toisiamme arjessa paljon enemmän kuin aiemmin, ja tämä kaikki on taas iskenyt päin näköä, että tulen kohta itse hulluksi.
Ainoa asia jonka hoitaa (ymmärtääkseni) on työ ja siihen meneekin hänen kaikki aikansa.
Olen kiitollinen kaikesta vertaistuesta!
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä olisi parempi asua ja olla enemmän erillään? Olen itse ADHD (nainen), ja valitettavasti ainakin mulla tosiaan se työ imee sen verran voimat kuiviin, että en voi sille mitään, että vapaa-ajallani ADHD-piirteeni purkautuvat täydellä voimallaan kaaokseen ja kohellukseen. Onneksi olen lapseton sinkku, niin ei tässä tapauksessa häiritse ketään.
Eikö sun puolisolla ole lääkitystä, jos kerran asiat haastaa noin paljon? Lääkitys kuitenkin yleensä auttaa, kunhan vaan niin sanotusti saadaan kohdilleen.
Oon pohtinut, onko mulla ADHD. Toisaalta olen havainnut, että kuormituksen laskeminen ja hyvä vireystaso vähentävät oireilua.
Hei, haluaisitteko vastata kun kiinnostaisi:
Miten teillä ADHD näkyy töissä?
Entä kotona?
Miten oireilu on muuttunut vuosien varrella, milloin saitte diagnoosin? Jos aikuisena, mikä sai hakeutumaan lääkärin juttusille?
No, itse adhd ihmisenä.. mitä tuohon voi sanoa.
Puolisosi voisi kokeilla lisää lääkkeitä tai toimintaterapiaa. Ja kokeile valittamista. ADHD ihmiset on tosi herkkiä syyllistymään niin ehkä kunnon raivoamisella saat sellaiset syyllisyyskierrokset aikaan että hän skarppaa hetkeksi
muuten se on semmosta. Mulla on adhd puoliso ja en itsekään voi sietää hänen adhdta eikä hän minun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkö siis asutte erillänne?
Ei käy selkeästi ilmi tästä keskustelusta.
Vierailija kirjoitti:
Hei, haluaisitteko vastata kun kiinnostaisi:
Miten teillä ADHD näkyy töissä?
Entä kotona?
Miten oireilu on muuttunut vuosien varrella, milloin saitte diagnoosin? Jos aikuisena, mikä sai hakeutumaan lääkärin juttusille?
Kuka jaksaa vastata näihin
Eiköhän netti ole pullollaan kertomuksia tästä
googlaa itse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vastailee:
Puolisolla on lääkitys.
Asumme yhdessä tällä hetkellä, mutta aiemmin näimme vain 2-3 päivää viikossa molempien työaikoijen ja paikkojen vuoksi, nyt keväästä saakka olemme koko ajan samassa paikassa ja en saa yhtään "hengäshdystä" tästä sekoilusta.
Tuntuuko, että lääkityksestä on mitään hyötyä, huomaako puolisosi tai huomaatko itse mitään eroa jos hän ei otakaan lääkkeitä? Sitä lääkitystä voisi kokeilla muuttaa, jos tuntuu, ettei siitä ole merkittävää hyötyä.
Näkeekö kumppani omassa toiminnassaan mitään ongelmaa, ja onko hänellä itsellään minkäänlaista motivaatiota tehdä muutoksia? Työkaluja kyllä on, mutta muutokseen pitää olla oma halu. ADHD ei häviä mihinkään, eikä ole oikein vaatia toista muuttumaan toiseksi ihmiseksi, mutta on ihan kohtuullista odottaa että toinen opettelee esimerkiksi käyttämään kalenteria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kumppanisi varmasti onnistuu asioiden tekemisessä joskus. Miettikää yhdessä mitkä tekijät ovat olleet läsnä, kun asiat on onnistuneesti hoidettu. Vuorokaudenaika? joku deadline jne. voi olla aluksi vaikea hahmottaa, mutta joku yhdistava tekijä niissä on. Sen kun löydätte, niin asiat alkaa sujumaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sun puolisolla ole lääkitystä, jos kerran asiat haastaa noin paljon? Lääkitys kuitenkin yleensä auttaa, kunhan vaan niin sanotusti saadaan kohdilleen.
Oon pohtinut, onko mulla ADHD. Toisaalta olen havainnut, että kuormituksen laskeminen ja hyvä vireystaso vähentävät oireilua.
Olisikin noin helppoa. Mulla ADHD-lääkitys pitää työkuntoisena. Kun vihdoin pääsen kotiin iskee valtava väsymys ja ahdistus. Jos otan lääkettä yhtään enempää tai myöhemmin, niin että voisin illallakin viettää normaalia elämää niin sitten menee yöunet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua. Ero tuli kun puoliso kaaoksineen lähti. Ei kestänyt korona-ajan eristystä. Tilanne kotona kärjistyi. Nyt valtavan vaikeaa ollut lasten asiat ja hoito erillään asuenkin.
Me erosimme 20v suhteesta, joista 12 v naimisissa. Miehellä ei diagnoosia, koska ei halunnut tutkimuksiin mutta merkit selvät. En jaksanut enää. Paloin loppuun. Nyt olen huomattavasti helpommassa parisuhteessa ja voin hyvin, koen että olen saanut viimein hengähdystauon elämästä ja on ihanaa kuin aivan kaikki ei ole vastuullani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ja muut vastaavassa tilanteessa olevat: jos englanti sujuu, niin Redditistä löytyy oma alareddit ADHD-henkilöiden puolisoille (adhd partners). Kannattaa tutustua. Todennäköisesti saatte sieltä parempia vinkkejä ja enemmän ymmärrystä kuin täältä.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko, että lääkityksestä on mitään hyötyä, huomaako puolisosi tai huomaatko itse mitään eroa jos hän ei otakaan lääkkeitä? Sitä lääkitystä voisi kokeilla muuttaa, jos tuntuu, ettei siitä ole merkittävää hyötyä.
Näkeekö kumppani omassa toiminnassaan mitään ongelmaa, ja onko hänellä itsellään minkäänlaista motivaatiota tehdä muutoksia? Työkaluja kyllä on, mutta muutokseen pitää olla oma halu. ADHD ei häviä mihinkään, eikä ole oikein vaatia toista muuttumaan toiseksi ihmiseksi, mutta on ihan kohtuullista odottaa että toinen opettelee esimerkiksi käyttämään kalenteria.
adhd:lla ei ole vaikeuksia osata käyttää kalenteria. ongelmia voi olla siinä, että siitä tulisi jokapäiväinen rutiini. Olen kokeillut itse varmaan kaikenlaisia kalenteripohjia ja mikään ei toimi, mutta kännykän hälytyslista sitten toimi. Siellä minulla onkin sata ja yksi hälytystä. Ne on myös varmuuden vuoksi kirjattu tietokooneelle asiakirjaksi ja tulostettu paperille, mutta nämä ovat varokeinoja, kännykän hälytys on pääasiallinen keino. Jos vaikka on pyykinpesua lauantaisin klo 8-11, niin kännykkäni hälyttää minulle siitä ensimmäisen kerran perjantai-iltana klo 20, jolloin laitan pyykit lajiteltuna valmiiksi ja sitten lauantai-aamuna klo 7. TÄmä toimi minulla. Jos olen lähdössä käymmään vanhemmilleni, niin kännykkä hälyttää siitä 5 päivää ennen reissua, jolloin pakkaan matkakassin, sitten kodin siivous ja tarkistaminen ettei ole deadlinelaskuja tai muita hoidettavia. kahta päivää ennen reissua ja edellisenä päivänä vain rentoutudun siitä, että hommat on tehty valmiiksi eikä sitten tarvitse kuin lähteä. Noina päivinä teen mitä ikinä huvittaa.
Tää voi kuulostaa monesta hirveän monimutkaiselta, mutta itselleni tuo on todella yksinkertainen systeemi ja toimii varmasti. Eikä taatusti sovi kaikille adhd:eille, mutta minulla toimii.
kalenterin saan töistä aina vuosittain ilmaiseksi ja käytän sitä suttupaperina sitten, kun ei sillä muuta käyttöä ole.
tärkeintä on löytää omat keinot, jotka toimii.
Vierailija kirjoitti:
Ap vastailee:
Puolisolla on lääkitys.
Asumme yhdessä tällä hetkellä, mutta aiemmin näimme vain 2-3 päivää viikossa molempien työaikoijen ja paikkojen vuoksi, nyt keväästä saakka olemme koko ajan samassa paikassa ja en saa yhtään "hengäshdystä" tästä sekoilusta.
Jos te olette todenneet toimivaksi sen että asutte erillään / näette vain muutamana päivänä viikossa, eikö asiat kannattaisi järjestää jatkossakin niin?
Estääkö toinen ihan oikeasti sinua lepäämästä, vai onko ongelma enemmän sinun päässäsi? Tarkoitan nyt sitä, että tuleeko sulle esimerkiksi sellainen olo, että joudut vahtimaan toista tai osallistumaan hänen juttuihinsa, vaikka oikeasti voisit vaan laittaa oven kiinni, keskittyä omiin juttuihisi ja antaa toisen sählätä menemään.
Minun jaksaminen parani huomattavasti, kun opettelin sen asenteen, että tehköön toinen mitä haluaa, ei ole minun ongelmani. Siis silloin kun tulee näitä tilanteita että minä näen, että nyt menee sähläämiseksi ja tekisi mieli tavallaan mennä väliin, mutta enpä mene.
Se kalenterin käyttö oli vain esimerkki, ja minun adhd-puolisolle sen käyttö nimenomaan oli vaikeaa. Ei ihmekään, jos ei muista mitä on sopinut, tai sopii asioita päällekäin, kun ei laita mitään ylös, vaan ikuisena optimistina ajattelee, että kyllä hän tämän muistaa. Nykyään käyttää puhelimen kalenteria, josta saa kätevästi jaettua merkinnät halutessaan myös minulle tai koko perheelle, ja hälytykset esim. 60 ja 30 min ennen kalenteriin merkattua aikaa.
Niin lapsellista kuin se onkin, niin meillä toimii lukujärjestys kotitöistä ja muista hoidettavista asioista. Kukin tekee sovitut hommat kalenteriin merkittyinä päivinä. Se tuo ADHD:llekin sitä tarvittua rutiinia ja säännöllisen muistutuksen siitä mitä on sovittu, ja pitää huolen siitä, että energiaa on säästettävä töistä ja harrastuksista muuhunkin. Se kuitenkin edellyttää sitä, että ADHD haluaa itse muutosta ja että hän haluaa kantaa vastuunsa kotona. Lisäksi puolison on annettava tilaa ja hyväksyttävä se, että ADHD usein yrittää parhaansa, mutta ei välttämättä täytä sitä tiskikonetta yhtä huolellisella pieteetillä.
Jos taas muutoshalua ei löydy kummaltakaan, niin eipä siinä mitkään lukujärjestykset ja lääkitykset auta. Sama ongelma tosin tuntuu olevan ihan neurotyypillisilläkin miehillä. Vaimo hoitaa loppupeleissä suurimman osan kotitöistä, vaikka miehellä ei mitään ongelmia olisikaan.
T. Samantyyppisistä syistä eron partaalla keikkunut ADHD.
Vaikka olen adhd me olemme kaikki erilaisia yksilöitä niin kuin muutkin ihmiset. Miehesi tapaa hoitaa asiat voi väittää kuuluvan adhd:lle, mutta minä taas olen tunnollinen ja teen kaiken lupaamani loppuun asti. Olen kyllä kävelevä kaaos, mutta siinäkin kaaoksessa on minulle itselleni selkeä järjestys ja asiat tulevat hoidettua omalla tavallani. Jos joku jää kesken se ei tarkoita, etten tekisi sitä ikinä loppuun. Pidän myös selkeistä säännöistä ja sopimuksista- en siis ymmärrä verhoiltua puhetta/odotuksia/toiveita,joten siksi muistutan miestä hyvin usein: sano mitä tahdot ja toivot ilman ylimääräistä kaakatusta. Minulle tuottaa suuria vaikeuksia sopia naisena naisten kanssa mitään, koska naisilla on joskus tarve kiertää asiaa monelta suunnalta, analysoida ja jossitella. Toivottavasti ap et ole sellainen?
Mieheni on aika huumorintajuinen ja salliva, joten ehkä se vähän auttaa elämään yhdessä? Asioiden ei tarvitse olla täsmälleen jotakin, vaan hoitelen oman osuuteni huushollista multitaskaamalla. En kykene tekemään vain yhtä asiaa, koska jo pelkkä hampaiden pesu on äärettömän tylsää ilman oheistekemistä. Kun toinen tämän tajuaa se myös auttaa toista ymmärtämään minuakin.
Ehkä ap:n kannattaisi laatia lista kodin rutiinitöistä, jakaa ne vielä osa-alueisiin ja sopia miehen kanssa niiden vastuunjaosta. Jos olet jo todennut, että työt jäävät kesken voi kyse olla myöskin sinun muuttuvista odotuksista ja tarpeista. Saatat huomata herkemmin kodin tilanteet ja vaadittavat työt, jota miehesi ei huomaa- eikä se aina ole oire adhd:sta, vaan jotkut miehet on kasvatettu ehkä höösäävän äidin helmoissa ja oppia ei ole herunut kodin ja perheen hoitamiseen. Isämalli voi olla toksinen ja autotalliin painottuvaa äijätekemistä?
Adhd myös reagoi ympäristöönsä. Emme ole pahvipäitä, jotka yhtäkkiä singahteltavat ihan omaksi huvikseen ympäriinsä sekoilemassa mitä tahansa. Olen sen koulumaailmaa seuratessa huomannut liian usein, että ympäristökin kuormittaa ja provosoi ja silloin nimenomaan haittaa keskittymistä. Tätä asiaa ei ns normimitoissa olevat ihmiset ymmärrä, että vastuu on myös heidänkin käytöksellään, asenteillaan ja puheillaan.
Uskon myös, että koska adhd kuormittuu helposti keskittyessään työhön voi miehesi olla aivan puhki työn jälkeen. Niin kuin olisi juuri juossut 50 km maratonin ennätysvauhtia. Voisiko auttaa, että hän ulkoilisi heti töiden jälkeen ja tasaannuttaisi itseään? Minulle jo 15 min kävely rauhoittaa työn jälkeen.
Nostan tätä.