Lue keskustelun säännöt.
Mikään ei auta sukupuolidysforiaani
01.09.2025 |
Tuntuu että en saa apua siihen.
Jos menen transpolille ja siinä tapauksessa että he eivät anna mun alottaa sukupuolenkorjausprosessia (pidän tätä aika todennäköisenä vaihtoehtona, mutta kuka tietää) niin saanko edes sieltä apua dysforian pois hoitamiseen. Olen nimittäin melko varmasti henkilö joka ei todellisuudessa ole transsukupuolinen mutta dysforiani on erittäin voimakasta, suorastaan itsetuhoisia ajatuksia aiheuttavaa. Jos transpolilla minut todetaan ei-transsukupuoliseksi, miten luulenkin asiassa käyvän, niin saanko mistään ikinä mitään apua dysforian pois hoitamiseksi? Tällä hetkellä käyn terapeutilla mutta en ole vielä ainakaan huomannut dysforian katoavan. Myös toinen terapeutti Sanoi että hänen kanssaan voisin jutella dysforiasta mutta en tiedä tulisiko sekään auttamaan. Mielialalääkkeet tuskin poistaa dysforiaa. Ajattelen vain että jos en ole transsukupuolinen niin pitäähän dysforia silloin saada jotenkin pois hoidettua, vaan mikään ei tunnu auttavan. Dysforiaa on ollut jo monta vuotta, tosin vähän erilaisena aiemmin. Vuonna 2024 tilanne pahentui todella paljon, sitä ennen se oli aivan toisenlaista mutta oli kuitenkin olemassa. Lapsena taas mulla ei ole mitään muistikuvaa mistään negatiivisesta. Vasta murrosiässä. Lapsena ei koskaan.
Alkaa vituttaa pikkuhiljaa kun elämä ei mene elämiseen vaan pelkkään suoraan sanottuna selviytymiseen. Tämä ei ole elämää. Silti tuntuu että kukaan ei pysty mua auttamaan. En tiedä haluaako kukaan edes yrittää auttaa. Mietin onko dysforian pois hoitaminen edes mahdollista kun näyttää siltä että minua ei voida auttaa niin hormonihoidoilla kuin keskusteluavullakaan kuin mielialalääkkeilläkään. Mikään ei tunnu dysforiaa poistavan. En tiedä mitä vaihtoehtoja jäljellä enää on.
Kommentit (581)
Toki tiedän loogisesti keskusteluavun olevan todennäköisesti tehokkain tapa poistaa dysforia mutta se vaatii varmasti ihan älyttömästi sekä aikaa että kunnollista apua. Todennäköisesti tarvitsisin jonkun ihan kunnon hoitomuodon, pitkän terapian tai jotain, jotta ongelmien juurisyyt voidaan selvittää ja ne saadaan vihdoin pois. Dysforian lisäksi mulla on tietenkin myös laihtumisobsessio joten se olisi hyvä saada pois samalla. Tuntuu vain että mulle ei ole tarjolla sellaista pitkää keskusteluapua mikä sitten lopulta auttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavalla tuo dysforia näyttäytyy?
Mitä väliä on jollain sukupuolella? Sinä olet sinä, hyvä ja ainutlaatuinen. Kannattaa keskittyä elämässä hyviin ja tärkeisiin asioihin, ne eivät löydy housuista.
Itselläni on naisen kroppa ja miehen aivot, tällä mennään enkä tosiaan mieti sukupuolta vaan koen olevani lähinnä neutraali henkilö, minä itse. Ei kaikkea tarvitse mahduttaa samaan muottiin. Tsemppiä!
Ap, onko sinulla todettu autismi tai asperger jossain muodossa? En kysele tosiaankaan kiusaamismielessä vaan siksi että kaikilla tapaamillani transhenkilöillä on ollut tähän mennessä tuo diagnoosi taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Toki tiedän loogisesti keskusteluavun olevan todennäköisesti tehokkain tapa poistaa dysforia mutta se vaatii varmasti ihan älyttömästi sekä aikaa että kunnollista apua. Todennäköisesti tarvitsisin jonkun ihan kunnon hoitomuodon, pitkän terapian tai jotain, jotta ongelmien juurisyyt voidaan selvittää ja ne saadaan vihdoin pois. Dysforian lisäksi mulla on tietenkin myös laihtumisobsessio joten se olisi hyvä saada pois samalla. Tuntuu vain että mulle ei ole tarjolla sellaista pitkää keskusteluapua mikä sitten lopulta auttaisi.
Miten ei ole tarjolla? Oletko hankkinut Kelalta B-lausunnon? Vai oletko työkykyinen lainkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääkseni ei-transsukupuolisten sukupuolidysforia liittyy joihinkin psykoosisairauksiin. Niin jospa hankkisit niihin apua?
En tiedä miten, sillä mulla ei tietääkseni ole todettu mitään psykoosisairautta. Lääkärikin kysyi olenko nähnyt tai kuullut mitään mitä ei ole olemassa, vastasin ei, koska en mielestäni ole. Ainoastaan tunnistan itsessäni harhaisia ajatuksia kuten "kukaan nainen ei ole kaunis" tai "kukaan mies ei pidä naisista" tai "kaikki naiset ovat oksettavia" tms tämän tyyppisiä ns. Harhaisia ajatuksia. Näistä olen kyllä maininnutkin ainakin joillekin työntekijöille joiden kanssa olen keskustellut. Silti mulla ei ole ainakaan vielä mitään psykoosisairautta todettu. Kukaan ei ole sitä myöskään mulla edes epäillyt. Ehkä täytyy vielä uudestaan ottaa puheeksi nämäkin ajatukset. On kyllä hiukan outoa ettei sairaanhoitaja edes maininnut mitään että mulla vois jotain sellaista olla.
Vierailija kirjoitti:
Hanki jokin harrastus. Kukaan ei voi syntyä väärään sukupuoleen. Kyseessä on lääketeollisuuden keksimä huijaus.
keksi itse joku muu harrastus, kuin av-palstalla trollaus. et ole hyödyksi kenellekään, vähiten itsellesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä, jos menisit sinne sukupuolipolille etkä etukäteen päättäisi, mitä siellä todetaan? Voisit vaikka saada apua. Kenties et sukupuolenkorjausta, mutta mielenterveyteesi.
Vierailija kirjoitti:
Hanki jokin harrastus. Kukaan ei voi syntyä väärään sukupuoleen. Kyseessä on lääketeollisuuden keksimä huijaus.
Minulla on harrastuksia, kuten musiikin kuuntelu, kävelylenkkien teko ja kirjoittaminen (vaihtelevissa määrin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliajattelet nyt päässäsi asiaa, joka ei selviä mitenkään muuten kuin tekemällä sen asian. Se, että et keksi, miten he voisivat auttaa, ei tarkoita, etteivätkö he voisi. Kysy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki jokin harrastus. Kukaan ei voi syntyä väärään sukupuoleen. Kyseessä on lääketeollisuuden keksimä huijaus.
keksi itse joku muu harrastus, kuin av-palstalla trollaus. et ole hyödyksi kenellekään, vähiten itsellesi
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti: Millä tavalla tuo dysforia näyttäytyy?
Monin tavoin:
- en koe pystyväni olemaan hyvännäköinen naisena
- tulen itsetuhoiseksi pelkästä ajatuksesta vaikkapa men******
- meinaan joskus oksentaa jos ajattelen/kuulen raskaudesta tms.
- haluaisin matalamman äänen tosin en pysyvästi, jos transition voisi täysin peruuttaa niin sitten uskaltaisin paremmin, juuri pysyvyys siinä pelottaa erittäin paljon, muuten tulen iloiseksi ajatuksesta että saisin matalan äänen, jos sen vain voisi peruuttaa (mutta kun ei voi tietenkään)
- vihaan naisia suoraan sanottuna, en tietenkään sillä tavalla vihaa, en esim vihaa äitiäni, en vihaa terapeuttiani, jne, mutta vihaan sitä konseptia, sitä sukupuolta
- en pysty usein olemaan sellaisissa asennoissa joissa saatan tuntea rin****, pakko aina vaihtaa asentoa ettei tuntisi niitä
- kuten näkyy, on vaikea edes kirjoittaa noita sanoja joten ne täytyy mun sensuroida
- vihaan genitaalejani
- vihaan lantiotani
- vihaan edes naisten näkemistä, vaikka musiikkivideoissa tms sen naiskropan näkemistä, se oksettaa
Siinä ainakin jotain.
Herää sellainen kysymys, että kun kaikki alkoi ap:n tullessa murrosikään niin onko ap:n isä kohdellut ap:n äitiä huonosti tai arvottomana? En ihmettelisi ollenkaan jos tämä olisi näissä tapauksissa taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä on jollain sukupuolella? Sinä olet sinä, hyvä ja ainutlaatuinen. Kannattaa keskittyä elämässä hyviin ja tärkeisiin asioihin, ne eivät löydy housuista.
Itselläni on naisen kroppa ja miehen aivot, tällä mennään enkä tosiaan mieti sukupuolta vaan koen olevani lähinnä neutraali henkilö, minä itse. Ei kaikkea tarvitse mahduttaa samaan muottiin. Tsemppiä!
Kiitos tsempistä. Valitettavasti tällaisesta ei ole ollut mulle ennenkään mitään apua mutta kiitän hyvästä ajatuksesta kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko sinulla todettu autismi tai asperger jossain muodossa? En kysele tosiaankaan kiusaamismielessä vaan siksi että kaikilla tapaamillani transhenkilöillä on ollut tähän mennessä tuo diagnoosi taustalla.
Ei ole todettu ikinä.
hyvin vaikea edes ymmärtää mikä on oikeasti ongelmasi, ja mitä ratkaisua edes toivot sen saamikseksi.
Muistan kyllä jo alakoulusta että meillä oli jokunen poikatyttö ja tyttöpoika, mutta kukaan ei tehnyt heistä mitään ongelmaa, ja he itsekään ei tehnyt mitään ongelmaa aiheesta, ja kaikki on löytänyt omanlaisen elämän ja parisuhteenkin.
Vaikea kuvitella miksei sultakin voisi onnistua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Millä tavalla tuo dysforia näyttäytyy?Monin tavoin:
- en koe pystyväni olemaan hyvännäköinen naisena
- tulen itsetuhoiseksi pelkästä ajatuksesta vaikkapa men******
- meinaan joskus oksentaa jos ajattelen/kuulen raskaudesta tms.
- haluaisin matalamman äänen tosin en pysyvästi, jos transition voisi täysin peruuttaa niin sitten uskaltaisin paremmin, juuri pysyvyys siinä pelottaa erittäin paljon, muuten tulen iloiseksi ajatuksesta että saisin matalan äänen, jos sen vain voisi peruuttaa (mutta kun ei voi tietenkään)
- vihaan naisia suoraan sanottuna, en tietenkään sillä tavalla vihaa, en esim vihaa äitiäni, en vihaa terapeuttiani, jne, mutta vihaan sitä konseptia, sitä sukupuolta
- en pysty usein olemaan sellaisissa asennoissa joissa saatan tuntea rin****, pakko aina vaihtaa asentoa ettei tuntisi niitä
- kuten näkyy, on vai
Tämä kuulostaa siltä, että olet niin pahasti sisäistänyt misogynian, että vihaat itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki tiedän loogisesti keskusteluavun olevan todennäköisesti tehokkain tapa poistaa dysforia mutta se vaatii varmasti ihan älyttömästi sekä aikaa että kunnollista apua. Todennäköisesti tarvitsisin jonkun ihan kunnon hoitomuodon, pitkän terapian tai jotain, jotta ongelmien juurisyyt voidaan selvittää ja ne saadaan vihdoin pois. Dysforian lisäksi mulla on tietenkin myös laihtumisobsessio joten se olisi hyvä saada pois samalla. Tuntuu vain että mulle ei ole tarjolla sellaista pitkää keskusteluapua mikä sitten lopulta auttaisi.
Miten ei ole tarjolla? Oletko hankkinut Kelalta B-lausunnon? Vai oletko työkykyinen lainkaan?
Tällä hetkellä olen sairauslomalla lokakuun alkuun asti. En tiedä mitä sen jälkeen tapahtuu. B-lausuntoa ei ole vielä ainakaan. Siis tällä hetkellä käyn sellaisessa hiukan lyhyemmässä terapiassa, enkä tiedä onko siitä apua. En myöskään päässyt erikoissairaanhoitoon, lähete palautui. On niitä terapiakäyntejä vielä jäljellä siinä onneksi, mutta en tiedä mitä sen jälkeen tapahtuu kun ne loppuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki tiedän loogisesti keskusteluavun olevan todennäköisesti tehokkain tapa poistaa dysforia mutta se vaatii varmasti ihan älyttömästi sekä aikaa että kunnollista apua. Todennäköisesti tarvitsisin jonkun ihan kunnon hoitomuodon, pitkän terapian tai jotain, jotta ongelmien juurisyyt voidaan selvittää ja ne saadaan vihdoin pois. Dysforian lisäksi mulla on tietenkin myös laihtumisobsessio joten se olisi hyvä saada pois samalla. Tuntuu vain että mulle ei ole tarjolla sellaista pitkää keskusteluapua mikä sitten lopulta auttaisi.
Miten ei ole tarjolla? Oletko hankkinut Kelalta B-lausunnon? Vai oletko työkykyinen lainkaan?
Tällä hetkellä olen sairauslomalla lokakuun alkuun asti. En tiedä mitä sen jälkeen tapahtuu. B-lausuntoa ei ole vielä ainakaan. Siis tällä hetkellä käyn sellaisessa hiukan lyhyemmässä t
Hyvä, että käyt terapiassa. Oletko siellä puhunut hankkivasi lähetteen sukupuolipolille?
Ymmärtääkseni ei-transsukupuolisten sukupuolidysforia liittyy joihinkin psykoosisairauksiin. Niin jospa hankkisit niihin apua?