Odotuksia avioliitolta

Minulla on mielikuva siitä että puolisoni kanssa saamme yhdessä rakentaa kotia, matkustella, harrastaa ja käydä vaelluksilla. Yhteiset koti illat sohvalla takkatulen lämmössä kirjaa lukien puolison kainaloon käpertyneenä. Lisäksi tietäisin että joku minua aina odottaa kotiin ja pitää minusta huolta jos olen ollut ulkona kavereiden kanssa ja aamulla kotiin tullessa on pää kipeänä. 

N21

Ap, kerro itse.

Vierailija kirjoitti:

Ap, kerro itse.

Minä en voi kertoa odotuksista koska olen jo ollut naimisissa vuosikausia.

Eiköhän ne siinä kysymyksessä tule ilmi, ennen kuin vastaa "tahdon".

Haluan päästä tästä yksin pärjäämisestä pienessä vuokrakuutiossa. Ei mulla oo varaa koskaa tehä mitää kivaa. Jos olis puoliso niin vois sisustaa ja käydä lomareissuilla ja ulkona syömässä. Koiranki vois hankkia sitten kun olis joku joka sitä ulkoiluttais aamusin.

N29

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kerro itse.

Minä en voi kertoa odotuksista koska olen jo ollut naimisissa vuosikausia.

Voit kertoa mitkä asiat oli odotuksen mukaisia ja mitkä ei.

Pillua päivittäin ja kaikkea muutaki kivaa. M25

Vierailija kirjoitti:

Haluan päästä tästä yksin pärjäämisestä pienessä vuokrakuutiossa. Ei mulla oo varaa koskaa tehä mitää kivaa. Jos olis puoliso niin vois sisustaa ja käydä lomareissuilla ja ulkona syömässä. Koiranki vois hankkia sitten kun olis joku joka sitä ulkoiluttais aamusin.

N29

Ei omia haaveita voi toisen niskaan sysätä. Mars ja tekemään itse asioille jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on mielikuva siitä että puolisoni kanssa saamme yhdessä rakentaa kotia, matkustella, harrastaa ja käydä vaelluksilla. Yhteiset koti illat sohvalla takkatulen lämmössä kirjaa lukien puolison kainaloon käpertyneenä. Lisäksi tietäisin että joku minua aina odottaa kotiin ja pitää minusta huolta jos olen ollut ulkona kavereiden kanssa ja aamulla kotiin tullessa on pää kipeänä. 

N21

Tai sitten sillä puolisolla on omakin pää kipeä ja hän on jäänyt kaverin luo yöksi.

Mä myönnän että ne on ehkä epärealistisia, ja se on varmaan syy miksi en ole pariutunut koskaan pysyvämmin. Mä nimittäin odotan, että mies tulisi ja antaisi mulle "elämän". Olen jotenkin tylsämielinen ihminen, ja sinkkuna vaan istua möllötän kämpässäni, yksinäisenä ja tylsistyneenä, mutta haluamatta kuitenkaan yksin mennäkään minnekään kun en nauti oikein mistään yksin (ravintolat, elokuvat, matkat jne). Silloin kun olen ollut parisuhteissa, mies on aina ollut energinen ekstrovertti, joka on vetänyt minutkin mukanaan sosiaaliseen ja aktiiviseen elämään, mistä olen kovasti nauttinut. Mutta ilmeisesti kaltaiseni ihminen on vähän kivireki vedettäväksi perässä pitkän päälle, ja se passiivisuus alkaa ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Haluan päästä tästä yksin pärjäämisestä pienessä vuokrakuutiossa. Ei mulla oo varaa koskaa tehä mitää kivaa. Jos olis puoliso niin vois sisustaa ja käydä lomareissuilla ja ulkona syömässä. Koiranki vois hankkia sitten kun olis joku joka sitä ulkoiluttais aamusin.

N29

Jännä että miehille nuo kuvailemasi asiat on ihan mahdollisia sinkkunakin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on mielikuva siitä että puolisoni kanssa saamme yhdessä rakentaa kotia, matkustella, harrastaa ja käydä vaelluksilla. Yhteiset koti illat sohvalla takkatulen lämmössä kirjaa lukien puolison kainaloon käpertyneenä. Lisäksi tietäisin että joku minua aina odottaa kotiin ja pitää minusta huolta jos olen ollut ulkona kavereiden kanssa ja aamulla kotiin tullessa on pää kipeänä. 

N21

Tai sitten sillä puolisolla on omakin pää kipeä ja hän on jäänyt kaverin luo yöksi.

Tuo ei varmaan kuulunut odotuksiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, kerro itse.

Minä en voi kertoa odotuksista koska olen jo ollut naimisissa vuosikausia.

Voit kertoa mitkä asiat oli odotuksen mukaisia ja mitkä ei.

Yhdessä olemista on paljon vähemmän kuin seurustellessa. Ei kannata odottaa saavasi mitään takaisin toiselta jos teet hänelle jotain kivaa. Puoliso on paljon sotkuisampi kuin osaat kuvitellakaan. 

Siinä muutamia mitkä ei oo ollu odotusten mukasia.

Vierailija kirjoitti:

Mä myönnän että ne on ehkä epärealistisia, ja se on varmaan syy miksi en ole pariutunut koskaan pysyvämmin. Mä nimittäin odotan, että mies tulisi ja antaisi mulle "elämän". Olen jotenkin tylsämielinen ihminen, ja sinkkuna vaan istua möllötän kämpässäni, yksinäisenä ja tylsistyneenä, mutta haluamatta kuitenkaan yksin mennäkään minnekään kun en nauti oikein mistään yksin (ravintolat, elokuvat, matkat jne). Silloin kun olen ollut parisuhteissa, mies on aina ollut energinen ekstrovertti, joka on vetänyt minutkin mukanaan sosiaaliseen ja aktiiviseen elämään, mistä olen kovasti nauttinut. Mutta ilmeisesti kaltaiseni ihminen on vähän kivireki vedettäväksi perässä pitkän päälle, ja se passiivisuus alkaa ärsyttää.

Apua oletko siis ns perässävedettävä, mutta vaan naispuolinen sellainen?

Mä olen ihan kyllästynyt vetämään miestä perässäni.. Mitään ei tehdä eikä tapahdu, jos minä en suunnittele ja järjestä.

Miten se, mahdollisesti yhtä köyhä puoliso, auttaa sisustamaan ja matkustamaan? Ja vaikka olisi kuinka rikas, ei välttämättä halua laittaa rahaa matkustamiseen tai ei pidä siitä. Eikö omasta elämästä kannata tehdä ihan yksinkin sellaista, millaisesta haaveilee? Tai voi jäädä haaveet toteutumatta.

Vierailija kirjoitti:

Mä myönnän että ne on ehkä epärealistisia, ja se on varmaan syy miksi en ole pariutunut koskaan pysyvämmin. Mä nimittäin odotan, että mies tulisi ja antaisi mulle "elämän". Olen jotenkin tylsämielinen ihminen, ja sinkkuna vaan istua möllötän kämpässäni, yksinäisenä ja tylsistyneenä, mutta haluamatta kuitenkaan yksin mennäkään minnekään kun en nauti oikein mistään yksin (ravintolat, elokuvat, matkat jne). Silloin kun olen ollut parisuhteissa, mies on aina ollut energinen ekstrovertti, joka on vetänyt minutkin mukanaan sosiaaliseen ja aktiiviseen elämään, mistä olen kovasti nauttinut. Mutta ilmeisesti kaltaiseni ihminen on vähän kivireki vedettäväksi perässä pitkän päälle, ja se passiivisuus alkaa ärsyttää.

Mä oon samanlainen mutta useiden pitkien suhteiden ja avioliiton jälkeen olen huomannut että nautin enemmän yksin olemisesta kuin siitä että mua pakotetaan mihinkää pakkososiaaliseen ja aktiiviseen toimintaan.

M45

En odota saavani avioliitolta tai edes parisuhteelta yhtään mitään ja siksi pysynkin sinkkuna. Paljon parempi näin.

M30

En tiedä onko tämä enemmän haaveilua kuin odotuksia mutta liitossa olisi iso talo, vähintään neljä lasta, pari farmariautoa ja lemmikkejä. Sellasta kuin vanhemmillanikin oli.

N28

Eikö kellää naisista ole kuin varallisuuteen liittyviä odotuksia? Kukaan haluu seksiä ja rakkautta? M31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä myönnän että ne on ehkä epärealistisia, ja se on varmaan syy miksi en ole pariutunut koskaan pysyvämmin. Mä nimittäin odotan, että mies tulisi ja antaisi mulle "elämän". Olen jotenkin tylsämielinen ihminen, ja sinkkuna vaan istua möllötän kämpässäni, yksinäisenä ja tylsistyneenä, mutta haluamatta kuitenkaan yksin mennäkään minnekään kun en nauti oikein mistään yksin (ravintolat, elokuvat, matkat jne). Silloin kun olen ollut parisuhteissa, mies on aina ollut energinen ekstrovertti, joka on vetänyt minutkin mukanaan sosiaaliseen ja aktiiviseen elämään, mistä olen kovasti nauttinut. Mutta ilmeisesti kaltaiseni ihminen on vähän kivireki vedettäväksi perässä pitkän päälle, ja se passiivisuus alkaa ärsyttää.

Apua oletko siis ns perässävedettävä, mutta vaan naispuolinen sellainen?

Mä olen ihan kyllästynyt vetämään miestä perässäni.. Mitään ei

Joo, taidan olla juuri tuollainen :D Ja mikä säälittävintä, olen pian jo nelikymppinen. Vieläkin odottelen prinssiä valkealla ratsulla kotiovelta hakemaan, että mun elämä voisi kunnolla alkaa. Ja pikkuisen alkaa ahdistaa, että sitä ei taida koskaan tulla, varsinkin kun ulkonäöstäkin alkaa jo näkyä, että mikään nuori tyttö en ole.

Tähän passiivisiuuteeni kuuluu myös se, etten pysty/jaksa/halua etsiä sitä puolisoa mistään, yöelämään en mene koska ei ole yhtään kaveria jonka kanssa mennä, Tinder jo konseptina ahdistaa kun on niin ulkonäkökeskeinen. Eli mä odotan että universumi tai jumala (en edes usko jumalaan) tai joku vaan arjessa tuo mun eteen Sen Oikean, jonka kanssa elää todella alkaa. No, kolme aiempaa parisuhdeviritystäni kyllä alkoi juuri noin, opiskelu- tai työkaveri, kaveruuden kautta pariksi. Silloin olin tosin paljon nätempi :D