Odotuksia avioliitolta

Parisuhde on yllättävän paljon vastannut odotuksiani 29 vuoden aikana. Arki on ollut hyvin yhteistä ja jaettua. Ukko on osoittautunut luotettavaksi koti-ihmiseksi. Ollut selvinpäin, kotiarjessa ja järjissään koko ajan.  Kiinnostuksen kohteet ovat samoja sekä arvomaailma. Ukko on ollut taitavampi, ahkerampi ja kehityskelpoisempi kuin mitä luulin. Vaikeat ajat ovat menneet sen varjolla, että kaikkea hyvää on paljon enemmän. Nainen 62 vee. 

 

Ja tästä syystä miehet ei halua sitä vakavaraista vaimoa vaan sen persaukisen.

Että olis niinkun kiitollisuuden velassa koko ajan leivästään.

 

Jos nainen on ollut itsellinen aina ja edelleen, ja tavataan myöhemmällä iällä ja ja ja mies on työtön ja asuntokin menossa, vuokravelat, muut velat, luottotiedot mennyt. Uuuh.

No onhan se noloo.

😆

Nainen on Pelastava Enkeli ja Käyttökelpoinen Hyödyke. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan päästä tästä yksin pärjäämisestä pienessä vuokrakuutiossa. Ei mulla oo varaa koskaa tehä mitää kivaa. Jos olis puoliso niin vois sisustaa ja käydä lomareissuilla ja ulkona syömässä. Koiranki vois hankkia sitten kun olis joku joka sitä ulkoiluttais aamusin.

N29

Onpa tätä kovasti alapeukutettu. Minusta pointti on kyllä ihan validi, että monella yksinasuvalla on taloudellisesti aika tiukkaa, ja henkisestikin aina vaan yksin pärjääminen voi olla tosi raskastsa. Joku nainen tässä ketjussa sanoi kouluttautuneensa DI:ksi jotta pystyisi hyvin yksin elättämään itsensä, mutta jos oma kiinnostus on enemmänkin vaikka hoitoala, niin voi olla aika kurjaa elämä jos väkisin vastoin kaikkia kiinnostuksiaan ja taipumuksiaan menee tekniselle alalle vain että tienaisi tarpeeksi elääkseen yksin mukavasti. Ja kun niitä hoitajia ja muita pieni/keskituloisia tarvitaan.

Hoitajan palkka on ongelma pk-seudulla, ei muualla Suomessa. Muualla se riittää kyllä. Tiedän ihan omasta kokemuksesta