Miksi ero on jotenkin aina negatiivinen asia? Siis sellaisen leiman on asia saanut.
80 vuotias äitini on monesti sanonut, että monta kertaa on tullut mieleen erota isästäni, mutta koska hän ei itsekkään arvosta eronneita ihmisiä, niin ei hän voi. Heistä tulee kuulemma aina huono mielikuva. Minusta taas on surullista, että äitini on hukannut elämänsä huonossa liitossa, vain maineensa vuoksi. Minkä ikäiset ajattelevat vielä näin? Itse olen 50+ ja eronnut kahdesti. En koe että olen huono ihminen.
Kommentit (8)
ikävää jos äiti ei arvosta tytärtään.
Vierailija kirjoitti:
Se on tuollaista heterodraa maa.
Taustalla oikea syy homous.
Minusta erossa on aina lähtökohtaisesti negatiivinen kaiku. Ideaalitilannehan olisi, että liitot olisivat onnellisia ja kestäisivät. Vaan en minä ketään kannusta onnettomassa liitossa väkisin pysymään. Olin aikoinaan oikein hyvilläni, kun jatkuvasti riitelevät vanhempani erosivat.
Vierailija kirjoitti:
ikävää jos äiti ei arvosta tytärtään.
No ihan oikeaan osuit. Ensimmäisellä kerralla ei puhunut minulle n.kahteen vuoteen. Olin tuolloin 30 vuotias. Itse en taas ymmärrä hänen ajatuskantaansa, eli en minäkään arvosta äitiäni tältä osin. Elämä kuitenkin jatkuu.
Ap.
Hah! Itse taas tunnen myötähäpeää heidän puolesta jotka ovat edes parisuhteessa. Ihminen voi vain olla oikeasti onnellinen kun on onnellinen ilman parisuhdetta. Miksi haluta ketään siihen? En ymmärrä! Miksi kukaan edes sanoo että 30 vuotta naimisissa jo oltu. Saavutus? Ei. Vaan maanpäällinen hlvtti.
Tämähän on ikuinen kehumisen aihe, että mitenkä kauan on oltu naimisissa. Kyse on ilmeisesti kilpailusta, että kuka on kestänyt kauemmin.
Ei kiinnostele