Lapset kannattaa hankkia kaksikymppisenä.
Silloin jaksaa olla lasten kanssa. Ei välttämättä (todennäköisesti) ole töissä tai opiskele tai ainakin niistä voi pitää hyvin taukoa, voi olla lasten kanssa kotona ilman paineita palata töihin uraputkeen.
Sain lapset 20-24-vuotiaana, opiskelin sen jälkeen ja menin töihin. Olin 10v kotiäitinä.
Nyt lapset muuttaneet pois, minä 45v. On aikaa, rahaa ja kuntoa tehdä mitä vaan milloin vaan. Ja eläkeikäänkin on vielä 20v.
Kommentit (51)
Jokainen tekee kuten haluaa. Samat asiat ei sovi kaikille.
vuosia ja alkavat yrittää vasta reilusti yli kolmikymppisenä.
ap
ei välttämättä sovi muille.
terv. alle 25-vuotiaana molemmat lapset saanut.
Jokainen tekee kuten haluaa. Samat asiat ei sovi kaikille.
vuosia ja alkavat yrittää vasta reilusti yli kolmikymppisenä.
ap
sulle täysin tuntemattomat ihmiset tekee lapsensa?
Itse olen kohta 30 v ja odotan esikoistani. Löysin mieheni "vasta" 26 v ja nyt parin vuoden yrityksen jälkeen raskauduin. Kaikilla tuo ei mainitsemasi ei vain onnistu.. No jotain hyvääkin. Olen kerennyt olemaan töissä, joten saan hyvät äitiysrahat, on autot ja asunnot. Rahaa ostaa vauvalle kaikkea.
jos olisin hankkinut lapset ennen sitä.
Mieskin oli silloin ihan väärä.
Kaikella on hyvät ja huonot puolensa. Ja jokainen tekee, kuten parhaaksi näkee.
Jos haluaa lapsia, lapsia kannattaa (yrittää) hankkia.
Eipä oikein muuta sanottavaa aiheeseen.
Sitä ennen opiskelin, matkustelin ympäri maailmaa, asuin ulkomailla, bailasin, pidin hauskaa ja loin uraa. Kumma kyllä mulla on vieläkin, nyt 47-vuotiaana, aikaa, rahaa, kuntoa ja mahdollisuus tehdä mitä vaan milloin vaan.
Itse täytän ensi vuonna, ja juuri sitä ennen syntyy 4 lapsemme! Eka saatiin 21 v. :)
kirjoitat kuin lapset olisi joku välttämätön paha ja niiden aikuistuttua voi vasta alkaa elämään ja nauttimaan.
Toinen asia, mikä mua ärsyttää sun viestissä on kirjoitus tuosta, kuinka olit kotiäiti 10 vuotta... Toivottavasti joku muu kuin yhteiskunta elätti lapsesi. Lähtökohtaisesti lapsia kuitenkin tehdään, kun niihin on varaa. Suurimmalla osalla kaksikymppisistä ei todellakaan ole ilman yhteiskunnan elätystä mahdollista alkaa lisääntymään ja hoitamaan lapsia vuodesta toiseen kotona.
25 vuotiaana mulla oli kolme lasta. Sitä ennen olin opiskellut ja ollut töissäkin. Nyt mä olen 35 v. ja elämä on tosi kivaa. On velaton talo, isot lapset joiden kanssa voi tehdä kaikkea kivaa ilman itkupotkuraivareita jne. Jos nyt joudun valvomaan, niin olen aivan tolkuton koko päivän. En toki sano, että sama ratkaisu on kaikille paras. Mutta mulle se sopi aivan täydellisesti.
Lapset nyt 20 ja 18. Silloin aikoinaan ajattelin, että ihanaa olen vapailla vesillä 40 v ja voin aloittaa uuden elämän :D
Mutta kas kummaa sitten sain vauvan 27 vuotiaana ja 32 vuotiaana ja nyt 39 v olen raskaana ja odotan kevätvauvaa :)
Tykkään kun on elämää ympärillä. Eri ikäiset lapset rikastuttavat perhe-elämää. Tämä passaa minulle ja miehelleni erinomaisesti. En enää odota yhtään sellaista aikaa, että saan alkaa taas elää omaa elämää.. Mitä se sitten edes mahtaisi olla?
Sitä ennen opiskelin, matkustelin ympäri maailmaa, asuin ulkomailla, bailasin, pidin hauskaa ja loin uraa. Kumma kyllä mulla on vieläkin, nyt 47-vuotiaana, aikaa, rahaa, kuntoa ja mahdollisuus tehdä mitä vaan milloin vaan.
:=D
Minä sain alpsen. Olen hankkinut kyllä koulutuksen, ajokortin ja monia muita asioita. Miestäkään en hankkinut, se ei ollut projekti.
Mutta olen 46, minullakin on kuntoa, rahaa, kivaa tekemistä, mahdollisuuksia. Aikaa ei niin hirveästi ole, kun olen niin monessa hommassa mukana, ja työkin vie aika paljon aikaa. Mutta en kai teksi niiitä, ellen niistä pitäisi. Aikaa jää onneksi olla myös ihan rauhassa perheen kanssa. Se onkin kaikkein parasta aikaa ( vaikka teen siis paljon muutakin). Lapsen kanssa puuhaaminen ja keskusteleminen antaa mulle paljon ( kyllä mieskin):-). Meillä on vielä kivaa ihan perheenä.
silloin un jokainen sitä itse haluaa. Mikä hemmetti siinä on vaikeaa tajuta?
kirjoitat kuin lapset olisi joku välttämätön paha ja niiden aikuistuttua voi vasta alkaa elämään ja nauttimaan.
Toinen asia, mikä mua ärsyttää sun viestissä on kirjoitus tuosta, kuinka olit kotiäiti 10 vuotta... Toivottavasti joku muu kuin yhteiskunta elätti lapsesi. Lähtökohtaisesti lapsia kuitenkin tehdään, kun niihin on varaa. Suurimmalla osalla kaksikymppisistä ei todellakaan ole ilman yhteiskunnan elätystä mahdollista alkaa lisääntymään ja hoitamaan lapsia vuodesta toiseen kotona.
Saat perusterveydenhuollon, ilmaisen koulutuksen, tukea joukkoliikenteeseen, kirjastopalvelut, lapsilisää jne. jne.
Ja kyllähän mieheni on koko ajan ollut töissä. Ei kai nyt kukaan ilman tuloja voi lapsia elättää?
ap
vanhemmuudesta, jos lapset eivät asu kotona vielä, kun on 40 vuotias. Just joo. =)
Mä oon menossa just maanantaina lääkärille kuulemaan että joko nyt sais yrittää ees sitä raskautumista. Mulla on sellainen hormoneihin vaikuttava sairaus, että se ei olekkaan vaan niin helppoa. Kaikki on oltava täydellisesti ennen kun edes saa yrittää.
Löysin elämäni miehen yli 3 vuotta sitten, sitä ennen olikin sellainen renttu ja luuseri että en olisi sen kanssa eded halunnut hankkia lapsia. Nyt kun näytää hyvältä niin toivon että se lupakin lohkeaa :)
Niin ja olen 28 vuotta.
Jokainen tekee kuten haluaa. Samat asiat ei sovi kaikille.