Haittaako sinua jutella tuntemattomien kanssa?
Minua ei kyllä yhtään haittaa, mutta en toki minkään hiipparin tai denan kanssa juttelisi.
Kommentit (53)
Ei haittaa mutta yleensä ikävystyttää. Small talk on tylsää.
Ei haittaa ja mulle saa jutella myös denat. Mitkään oudot hiipparit ei aloita koskaan keskustelua, joten niiden kanssa en juttele.
No tässähän juuri juttelet tuntemattomien kanssa!
Ei haittaa, juttelen bussipysäkillä usein tuntemattomien kanssa. Jos joku haluaa jutella kanssani, juttelen aina. Itse en tyrkytä seuraani kenellekään.
Riippuu ihan siitä tuntemattomasta ja niistä jutunaiheista. Aina ei jaksa jutella kenenkään kanssa.
Tykkään! Juttelen myös denujen kanssa jos heillä on jotain asiallista mielipidettä eikä vain mölinää. Bussipysäkillä ja bussissakin on kiva jutella, aika kuluu joutuisasti. En koe olevani niin tärkeä ja suuri henkilö, etten voisi jutella ihmisten kanssa.
Juttelen mielelläni tuntemattomien kanssa. Toivon aina että joku sanoisi minulle jotain koska olen huono aloittamaan keskusteluja.
Ei haittaa. Kunhan keskustelukumppani on asiallinen tapaus, niin jutella voi aina.
Näin vanhuksena juttelee usein vieraiden kanssa. Harvoin teen itse aloitetta mutta kun joku tekee tunnustelevan lausahduksen saagtaa tulla hyvä juttuhetki. Viimeksi yks päivä juttemin hitaassa kassajonossa pitkään miesvanhuksen kanssa. Huomasin miten vanhan näköinen olem koska hän kysyi :sulla kai ikää jo paljon? Selvisi,hän on 9 vuotta nuorempi
( ja huom, kyse ei ole mistään pappa iskee mummoa vaan aloittikin jutun, vaimolle näitä paria asiaa haen, mutta kylläpä kestää.)
Ennen haittasi, nykyään ei. Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko, mutta nykyään otan sen kolkon olon vain yhtenä ilmiönä muiden joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaa. Kunhan keskustelukumppani on asiallinen tapaus, niin jutella voi aina.
Sama täällä. Fiksusti käyttäytyvä juttuseura on aina tervetullutta.
Vierailija kirjoitti:
Ennen haittasi, nykyään ei. Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko, mutta nykyään otan sen kolkon olon vain yhtenä ilmiönä muiden joukossa.
Tuollainen kevyehkö juttelu tuntemattomien kanssa on hyvää siedätyshoitoa, ja jossain vaiheessa huomaa pelon helpottavan. Olen itse ollut nuorempana sulkeutunut, arka, ujo, kaikkea mahdollista, mutta tuolla hakeutumisella sinnikkäästi paikkoihin jossa joutui puhumaan tuntemattomien kanssa, se olo helpottui. Jotenkin tajusin, ettei siinä ole mitään kamalaa, ja osaan ja saan puhua, ja minua kuunnellaan. Oman pään sisällä piti saada jotkut palaset kohdalleen. Nykyään tulen hyvälle tuulelle kevyestä keskustelusta ihmisten kanssa.
Tykkäisin jutella mutta Suomessa sua katsotaan kuin kahjoa. Ja miehet kuvittelevat että olet iskemässä heitä vaikka juttelisit muuten vain.
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaa mutta yleensä ikävystyttää. Small talk on tylsää.
Tuolla asenteella se onkin molemmin puolin.
Yleensä ne tuntemattomat, jotka tulevat juttusille eivät ole sellaisia, joiden kanssa haluaisi jutella.
Poikkeuksena erilaiset erikoistilanteet, joissa ihmiset yleisesti juttelevat tuntemattomien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei haittaa ja mulle saa jutella myös denat. Mitkään oudot hiipparit ei aloita koskaan keskustelua, joten niiden kanssa en juttele.
Et ole koskaan esimerkiksi yöbussissa ollut?
Eipä haittaa, lähes joka kauppareissu juttelen. Miesten ja naisten kanssa.