Miksi pidät kt-asumisesta? verrattuna okt

Jossain keskikokoisessa kaupungissa okt voisi olla vaihtoehto, mutta pk-seudulla kerrostalo on oikeastaan ainoa realistinen vaihtoehto. Rivarille ehdoton ei.



Olen maalaistalon kasvatti, ja minulle kerrostaloelämä edustaa vielä aikuisenakin jotakin selittämättömän hohdokasta :) Iltaisin kerrostalo, jonka ikkunoissa palaa valot, on kuin kaunis valaistu joulukalenteri. Naapureihin pysyy luonnostaan etäisyys, toisin kuin rivitalossa jossa ei saa olla rauhassa.

why?

Siis miksikö lapsiperheelle kt on helvetti?

Siksi:

- Tilat onnettomat (yleensä etenkin eteinen)

- Ulkona käynti hankalaa

- Kt-ympäristön leikkipuistot monesti ennemminkin teinien puuhamaita ja se näkyy

Jne. jne.

Mutta ennen kaikkea siksi, että lasta ei voi pakottaa elämään naapurien mukaan!!! Heillä tulee olla oikeus leikkiä vapaasti, näyttää tunteensa tai antaa niiden siis kuulua. Kt-yhteisössä on aina vähintään yksi kyylä, joka valittaa lapsista.

-Ei ole pakko muuttaa taloon, jossa tilat onnettomat. Etenkin vanhoissa kt:ssa on hyvät tilat myös eteisessä ja sisustuksella voi vaikuttaa.

-Ei kaikissa kt ole valittavia ihmisiä ja minusta lapsellekin on hyvä taito osata ottaa toisia ihmisiä huomioon, sitähän harvat lapset nykyään osaavat.

-Ulkoilutilat ovat etenkin vanhoissa 50-luvun taloissa ihanat, isot, vihreät pihat. Minulla ei olisi varaa koskaan sellaiseen ok-taloon, jossa olisi yhtä hyvä piha, kuin nykyisessä asunnossamme, ei ainakaan tällä sijainnilla.

sijaitsevassa kerrostalossa ei leikkipaikka ole teinien paikka, koska niitä valvotaan! Paitsi tietysti jos asuu jossain vuokratalohelvetissä, eikä aina niissäkään.

sijaitsevassa kerrostalossa ei leikkipaikka ole teinien paikka, koska niitä valvotaan! Paitsi tietysti jos asuu jossain vuokratalohelvetissä, eikä aina niissäkään.

Kuka valvoo? mikä on ikäraja? ja millä oikeudella voi poistaa teinin leikkipaikoilta?

Lapsiperheelle kt on helvetti.

Eli enemmistö suomalaislapsista elää helvetissä. Että semmosta.

-pihan hoito ei kiinnosta

-ok-talossa on enemmän työtä (teki sitä sitten itse tai palkkaa jonkun tekemään)

-en tykkää asua maan tasalla (vähintään 3 kerros pitää olla)

-usein ok-talot ovat alueilla joilla palveluja on vähemmän ja niihin on pidempi matka (HUOM! usein, ei aina...)



Mua ei myöskään häiritse jos joskus kuulen naapurista ääniä tai se etten voi huudattaa stereoita täysillä keskellä yötä.

teinivuodet ok-talossa ja aikuisena aina kerrostalossa, myös lasten synnyttyä.

-Meillä on tilaa ihan tarpeeksi, emme kaipaa enempää

-En koe ulkona käyntiä hankalaksi. Pukee ja menee ulos, siinä se

-meidän lähellä on useita hyviä leikkipuistoja + iso taloyhtiö (siis tää missä asutaan) jolla hyvinhoidettu piha jossa monta leikkipaikkaa keinuineen, kiipeilytelineineen ja hiekkalaatikoineen.

-taloyhtiösäs paljon lapsiperheitä ja paksut seinät ja hyvä äänieristys. Ei ole kukaan valittanut lasten äänistä.

Siis miksikö lapsiperheelle kt on helvetti?

Siksi:

- Tilat onnettomat (yleensä etenkin eteinen)

- Ulkona käynti hankalaa

- Kt-ympäristön leikkipuistot monesti ennemminkin teinien puuhamaita ja se näkyy

Jne. jne.

Mutta ennen kaikkea siksi, että lasta ei voi pakottaa elämään naapurien mukaan!!! Heillä tulee olla oikeus leikkiä vapaasti, näyttää tunteensa tai antaa niiden siis kuulua. Kt-yhteisössä on aina vähintään yksi kyylä, joka valittaa lapsista.

why?

Siis miksikö lapsiperheelle kt on helvetti?

Siksi:

- Tilat onnettomat (yleensä etenkin eteinen)

- Ulkona käynti hankalaa

- Kt-ympäristön leikkipuistot monesti ennemminkin teinien puuhamaita ja se näkyy

Jne. jne.

Mutta ennen kaikkea siksi, että lasta ei voi pakottaa elämään naapurien mukaan!!! Heillä tulee olla oikeus leikkiä vapaasti, näyttää tunteensa tai antaa niiden siis kuulua. Kt-yhteisössä on aina vähintään yksi kyylä, joka valittaa lapsista.

Meillä on hyvät tilat olla, leikkiä ja säilyttää. Ulkona käyminen on helppoa, omassa pihassa on kiikut, hiekkalaatikko, grilli yms eikä tässä pihalla teinit pyöri illallakaan.

Ei tarvitse elää naapurien mukaan, vanha talo, paksut seinät yms. Ei kuulu äänet. Saa leikkiä vapaasti ja kiukutella jos kiukuttaa, ei ole turhasta valittavia kyyliä tässä talossa.

Kerrostaloissa tuppaavat asukkaat vaihtumaan ja äkkiä siinä teidänkin talossa kyylä asuu ja sitten on elämänne helvettiä. Äläkä erehdy ajattelemaan, että ette sellaisesta välittäisi. Se on uskomatonta, miten helppoa toisten elämä onkaan sotkea valituksilla ja ilmoituksilla. Eikä elämänlaadun pitäisi olla niin huteran kortin varassa, kuin millaisen naapurin sattuu saamaan. Siki kt ON lapsiperheelle helvetti.

Mielummin leikkaan ruohon kerran viikossa istuttavalla ruoholeikkurillani ja kolaan lunta kuin kuuntelen naapureiden seksielämän ääniä, tappelua ja örvellystä sekä rapusta kuuluvia kolinoita tai juoksuaskelia.

Kuka tahansa voi tulla vaikka ikkunasta sisään koska tahansa ja maan tasalla on kylmää ja vetoista.



Kerrostalo on mukava, lämmin, huoleton.

itse koen että kerrostalossa on enemmän yksityisyyttä, sitäkin huolimatta, että naapurit ovat lähempänä.

Asutaan kolme sukupolvea samassa kerrstaloyhtiössä jota sukumme on asunut talojen rakentamisesta lähtien.



Omakotitalosta kaipaan lähinnä eteistä, se on usein näissä vanhemmissa kerrostaloissa aika onneton. Omakotialueilla liikkuessani olen usein ihmetellyt miten pitkä matka siellä on luontoon. Moni tuntemani joutuu ajamaan autolla hiihtolenkille, kun taas meillä alkavat keskuspuiston ladut tuossa ihan ikkunan alapuolella.

Asumme tänä vuonna valmistuneessa, ylimmän kerroksen asunnossa jossa on uudet kodinkoneet ja laadukkaat materiaalit muutenkin. Asuinpaikka on hyvässä maineessa ja me saamme nauttia siitä ilman että joutuisimme pihatöihin, pakollisiin keskusteluihin naapureiden kanssa jne. Ihanaa! Tämä on huoletonta ja helppoa, ei tarvitse leikata pensasaitaa, hoitaa istutuksia, hiekoittaa, tehdä polttopuita...parvekkeella kasvaa se, mitä jaksan kasvattaa milloinkin.



Ääntä kuuluu okt:ssakin, kun naapuri möykkää. Samoin lehtien polttelut ym. hajut tulevat pahasti omalle tontille, tästä itselläni ikävän paljon kokemusta.

passeli ratkaisu. Voi keskittyä muuhunkin kuin lumien luontiin ja muihin loputtomiin huoltotöihin. Ihanaa varsinkin, jos ei tarvitse edes autoa. Lapsiperheelle kt on helvetti.

Aina oli pihalla muita lapsia ja aikuisia kun lapset olivat pieniä, naapureilta saa apua kaikenlaiseen, aina on kahviseuraa. Koko piha on täynnä leluja, uima-altaita, penkkejä, lapsia. Lasten kaverit asuvat samassa rapussa tai viereisessä talossa joten vilistävät itse kaverilleen, nuoriso saa kokoontua penkeillä kavereineen, ovat siis silmälläpidon alaisena kätevästi. Jokaiselle jutellaan, jokainen otetaan vastaan. Oman yksityisyyden rajat jokainen määrittele itse. Meillä ainakin on ihan mahtava yhteisö, teinin kaverit sanovat taloamme salkkari-rapuksi :)

- posti tulee luukusta sisälle

- huoltomiehen voi tilata avaamaan tukkeentuneen putken eikä se maksa erikseen mitään. (paitsi vastikkeessa)

- Kiinteistön pikkurempat hoitaa joku muu kuin minä.

- Taloyhtiön tilava ja vilvoitteluterassilla varustettu sauna, jonka pesee joku muu kuin minä.

-Hissi, joka vie portaat ylös, ei tarvitse kipeiden lonkkien takia myydä kotiaan.



Vastapainoksi on huhtikuusta lokakuulle käytössä kesämökki.

vastausta siihen, miksi kerrostalossa asuvat olisivat juurettomia? Se perustelu kiinnostaisi. Koska ihminenhän voi mieltää juurensa moneen asiaan - joku mieltää sen liittyvän omaan perheeseen ja sukuun tai kotipaikkakuntaan, kaikille se tietty talo ja naapurit eivät ole niin tärkeitä. Ja aika moni omakotitalossa asuvakin joutuu muuttamaan elämänsä aikana, kun elämäntilanteet vaihtelevat. Kaikki eivät edes halua asua aina samassa paikassa.



Mutta tottakai, jos jollekin tulee juurettomuutta, ellei asu nimenomaan omakotitalossa, niin silloin kannattaa varmaan asua siellä. Mutta pitää myös muistaa, että myös paljon muuttava voi olla jotain muuta kuin juureton, samoin kerrostalossa asuva.



Juurettomuus tarkoittaa pikemminkin sitä, ettei tunne kuuluvansa mihinkään. Onko TALO ainoa asia, johon ihminen voi tuntea kuuluvansa?

Kt-asuminen:

+ ei huolta huolto/lumi/ym pihahommista

+ huoltoyhtiö on tuki ja turva jos tulee joku pikku korjattava juttu asunnossa

+palvelut lähellä, voi kävelläkin eikä tarvitse autoa joka paikkaan



ja ne miinukset

-liian vähän säilytystilaa

-lapsia ei voi päästää ulos yksin (ainakaan vielä) kun ei ole näköyhteyttä taloyhtiön pihaan

Huvittavaa kun valitti jostain asiasta mikä oli rikki, niin kyllä sillä huoltoyhtiön huoltomiehellä saattoi kestää kauankin ennenkuin tuli paikalle, joskus sai soittaa useamman kerran perään. Toisekseen ei ne mitä vaan korjaa ja uusi. Meilläkin oli uuni ihan paskana, silti ne oli sitä mieltä että hyvin pelaa.

Mä muutin kerran asuntoon jonka seinät oli aivan kauheessa kunnossa, huoltomies oli sitä mieltä että ne on ihan hyvät, pistä vaan tauluja seinälle jos joku reikä häiritsee ja onhan toi vessanovi kitattu, siihen v

oi laittaa julisteen päälle jos häiritsee.



Mitä tulee lumenluontiin niin usein kun lähdin töihin, oli lumet vielä auraamatta tai kolaamatta. Niillä on niin paljon sitä hommaa että ei ne lumia kerkeä kolailemaan siihen tahtiin kun sitä lunta tulee.



Kun meidän keskimmäinen oli pikkuinen, niin yksin oli hiekkalaatikolla sen kanssa vaikka kerroksia oli 7 meidän talossa. Ei siinä vaan asunut sellaisia jotka olisivat pihalla lastensa kanssa tykänneet olla. Seuraavassa asuintalossa taas ei ollut sen ikäisiä, vaan ainoastaan vanhempia muksuja.

Ja ne muksut oli ärsyttäviä, kun niitä ei enää hiekkalaatikko ja keinut kiinnostaneet niin paljon että niissä olisivat leikkineet, niin sitten ne rupes niitä paikkoja rikkomaan ja sotkemaan.



Ei, mä en todellakan enää muuttaisi kerrostaloon.

kun olen taas huomannut, että uusissa pientaloissa, "eteinen" on todella ahdas tuulikaappi ja sen jälkeen ollaankin jo olkkarissa. Jos isompi porukka tulee, niin pitää mennä jonossa sisään, kun meille mahtuu jo "eteiseen" ainakin 10 ihmistä riisumaan.



Meillä on ihana oma takapiha leikkimökkeineen, kasvimaineen, riippukeinuineen, pikkualtaineen ja hiekkalaatikoineen, grillipaikkoineen jne. ja lapsille aina kavereita. Siellä pelataan kesäiltaisin mölkkyä jne. Kyse siis pienestä kolmikerroksisesta talosta. Leikkipuistojakin lähietäisyydellä ja päiväkodin pihoja. Neljä vuotta ollaan asuttu ja yhden kerran muistaakseni yhden puiston pöydän luona oli muutama tupakantumppi. Ja meidän talosta ei satu löytymään tuota yhtä kyylää. Ja sellainen saattaa muuten löytyä myös omakotitalosta.



No eipä silti, kyllä mä varmaan voisin omakotitalossakin asua, mutta se, että ei haluta ajella autolla, vaan pyörällä töihinkin ja päiväkotiin, kauppa pitää olla lähellä, samoin kuin harrastukset ja Helsingin keskustakin puolen tunnin etäisyydellä tekee omakotitaloasumisen meille liian kalliiksi. Jostain Nurmijärveltä ehkä saatasiinkin:) Toisekseen ollaan "ei tee-itse mitään" -kansalaisia, joten talon pitäisi vielä olla uusi, missä ei pidä nikkaroida mitään, joten taidettaisiin tarvita ainakin millin tämän unelmaan toteuttamiseen. Ja ainiin naapurustossa pitäisi vielä olla lapsille paljon kavereita.



Tästä syystä meille sopii tämä ratkaisu hienosti.