Juristit, KTM:t tms - paljon teillä menee tuloista menestyvältä näyttämiseen?

Bisnespuolella varsinkin ulkomaisten firmojen kanssa toimiessa juristilta kuulemma odotetaan että raha näkyy päällä. 

Veli käy silloin tällöin Thaimaassa, Bangkokissa on tietyt räätälit joilla  käy tosi paljon juristisasiakkaita Euroopasta, jono voi olla puolikin vuotta. Parin viikon lomaan tulee mittaus ja pari sovitusta, kankaat ja työn jälki on priimaa.  Kotiintuliaisiksi  voi olla puolentusinaa paitaa ja solmiota ja parit takit ja housut.  Hinta esim muutaman tonnin kun vastaava setti maksaisi viisinumeroisen summan Lontoossa (on lontoolaisessa firmassa töissä).  Lomailu tulee halvaksi.

Veli on muuten aika vaatimaton kyllä, autoa ei omista ja tykkää vapaalla mieluummin käydä vaikka patikoimassa kuin ulkona syömässä. Asiakkaita jos kestitään niin sitten on tietysti ravintolat viimeisen päälle.

suomalaiset juristit näyttävän tasan yhtä paskoilta mitä ovat duunissaankin

AP, taidat pakkomyydä puheterapiaa kunnalle oman firman kautta?

Ihan sama vaikka olis kusiset verkkarit jalassa jos firmaan tulee rahaa.

Ei yhtään, sillä vanhemmat maksavat kaikki kuluni edelleen. Sinänsä on täysin luontevaa, että hankin hyvälaatuisia vaatteita ja asusteita. Auto ja vene (esim) tulevat vanhempien kautta. Ulkomaan lomaosake on käytössäni. Äiti huolehtii tyylikkäästä sisustuksesta toiveeni mukaan, tilava keskusta-asunto on sekin vanhempien tarjoama. Äiti tilaa kasvohoitoja, koska ei halua, että iho näyttää hoitamattomalta. Joitain ulkomaanmatkoja saatan itsekin maksaa kuten illanviettoja (jos firma ei maksa). Mielestäni nämä ovat juristi-ktm-di -piireissä arkisia asioita eivätkä näyttämistä. Jo opiskeluaikana monella on hyvä elintaso. Olen nuori mies ja 1.vakituisessa työpaikassa.

Ei senttiäkään. Mutta suurin osa ihmisistä sopeuttaa elämänsä tulojensa mukaisesti. Se tarkoittaa että jos sulla on varaa ostaa pimo -puuvillasta valmistettu t-paita, joka kestää pesusta toiseen, tuntuu mukavalta ihoa vasten ja hengittää, niin sä et enää ehdoin tahdoin osta sitä marketin edullista puuvillasekoitusta, josta värit lähtee ja paita on nukalla jo ekan pesun jälkeen. Ja sama mentaliteetti pätee elämässä muuhunkin, kuin vain t-paitoihin. Mutta tämän pointin tajuaa vasta sitten, kun oikeasti on varaa. Jos et sitä ymmärrä, epäilen ettet oikeasti ole niin hyvätuloinen kuin kerrot. Tai sitten olet ollut sitä vasta hyvin lyhyen aikaa. Ja toki on poikkeukset - jotka säästäminen menee sairauden puolelle.

Ei oikeastaan yhtään. Työni tulokset ovat julkista tietoa, siitä voi jokainen kiinnostunut päätellä miten ammatissani menestyn.

Ei juuri lainkaan, kulttuuri on muuttunut kovasti myös noilla aloilla. Asiakastapaamiseen korkeintaan puku tai siistimpää päälle, toimistolle riittää siistit farkut, t-paita ja tennarit. Merkkien syynääminen ei kiinnosta ketään.

Vierailija kirjoitti:

Ei senttiäkään. Mutta suurin osa ihmisistä sopeuttaa elämänsä tulojensa mukaisesti. Se tarkoittaa että jos sulla on varaa ostaa pimo -puuvillasta valmistettu t-paita, joka kestää pesusta toiseen, tuntuu mukavalta ihoa vasten ja hengittää, niin sä et enää ehdoin tahdoin osta sitä marketin edullista puuvillasekoitusta, josta värit lähtee ja paita on nukalla jo ekan pesun jälkeen. Ja sama mentaliteetti pätee elämässä muuhunkin, kuin vain t-paitoihin. Mutta tämän pointin tajuaa vasta sitten, kun oikeasti on varaa. Jos et sitä ymmärrä, epäilen ettet oikeasti ole niin hyvätuloinen kuin kerrot. Tai sitten olet ollut sitä vasta hyvin lyhyen aikaa. Ja toki on poikkeukset - jotka säästäminen menee sairauden puolelle.

Ei musta se hyvä T-paita ole niin arvokas kuin pidempi loma tai mahdollisuus siirtyä esim. eläkkeelle aiemmin. Raha on rajoitettu hyvätuloisenakin, elämä on valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei juuri lainkaan, kulttuuri on muuttunut kovasti myös noilla aloilla. Asiakastapaamiseen korkeintaan puku tai siistimpää päälle, toimistolle riittää siistit farkut, t-paita ja tennarit. Merkkien syynääminen ei kiinnosta ketään.

Kuulostaa fiksulta ja aikuismaiselta. -ap

Toi on varmaan pahempaa sellaisilla alle kolmikymppisillä uraa aloittelevilla. Tiettyyn elintasoon tottuu mutta ei vertailua enää keski-ikäisillä niinkään ole.

No voi hyvää päivää kun keltainen neste noussut päähän. Ihan idiottimaista.

Vierailija kirjoitti:

No voi hyvää päivää kun keltainen neste noussut päähän. Ihan idiottimaista.

Mikä on idioottimaista? Se että pohtii rahankäyttöään vai se että pohtii miten työkulttuuri vaikuttaa rahankäyttöön?

ap

Selkeyden vuoksi OTM mediaanitulo on 6499e/kk ja KTM:llä 5500e/kk, DI:llä 6250e/kk (tuta). Jos noilla palkoilla yrittää pysyä perheellisenä markkinointikoneiston tarpeiden perässä voi olla vipille tarvetta...

-ap

Oon hyvätuloinen DI ja johtavassa asemassa, 47v nainen. Mulla on hankittuna uran tässä vaiheessa jo hyvät varastot ns. business vaatteita ja niitä sitte käytän vuosikausia, välillä ostan jostain Uniqlosta tms reissuilla uusia perusvaatteita. Käytän paljon ristiin vaatteita vapaa-ajalla myös eli töihin farkut mustan jakun ja korkkareiden kanssa ja kauppaan samat farkut t-paidan kanssa. 

Pari kallista merkkilaukkua on, kestävät vuosikymmeniä nekin. Uuden auton ostin just kun vanha 9v ajettu ja vaihdon tarpeessa, kukaan töissä ei edes tiedä siitä kun junalla kuljen. Sanoisin et kaikki tuhlaus johtuu ihan yleisestä halusta hankkia jotain uutta tai ostaa meikkejä, kauneudenhoitoon liittyviä palveluita tai tuotteita, ei niinkään siihen et töissä olis näytettävä joltain. Tykkään reissata lomilla ja asua mukavasti niin näihin tulee suurin osa irtorahasta käytettyä. 

Vierailija kirjoitti:

Bisnespuolella varsinkin ulkomaisten firmojen kanssa toimiessa juristilta kuulemma odotetaan että raha näkyy päällä. 

Veli käy silloin tällöin Thaimaassa, Bangkokissa on tietyt räätälit joilla  käy tosi paljon juristisasiakkaita Euroopasta, jono voi olla puolikin vuotta. Parin viikon lomaan tulee mittaus ja pari sovitusta, kankaat ja työn jälki on priimaa.  Kotiintuliaisiksi  voi olla puolentusinaa paitaa ja solmiota ja parit takit ja housut.  Hinta esim muutaman tonnin kun vastaava setti maksaisi viisinumeroisen summan Lontoossa (on lontoolaisessa firmassa töissä).  Lomailu tulee halvaksi.

Veli on muuten aika vaatimaton kyllä, autoa ei omista ja tykkää vapaalla mieluummin käydä vaikka patikoimassa kuin ulkona syömässä. Asiakkaita jos kestitään niin sitten on tietysti ravintolat viimeisen päälle.

 

Vähän vaikeahan se on uskoa firmansa miljoonat sellaisen kaverin käsiin joka näyttää siltä että ei ole kuunaan pidellyt kakskymppistä isompaa rahaa tassuissaan. Eli sikäli tuon jossain määrin tietyillä aloilla ymmärtää, vaikkei se kallispuku tietenkään ammattitaidosta oikeasti mitään kerro.

Olen juristi, enkä mikään nuori enää. Autona on 21 vuotta vanha Citroen, asun aika tavallisessa kerrostalokolmiossa, enkä muutenkaan halua näyttää yhtään mitään. Töissä käytän siistejä ja laadukkaita vaatteita, siinä se. Raha ei ole koskaan liiemmin kiinnostanut, ja ammattitaitoni osoitan muilla tavoin.

Haluaisin tuoda tähän asiakkaan näkökulman. Ostan itse työtä sovelluskehittäjiltä sekä muilta konsulteilta, ja sliipattuja myyjiä kutsumme geelitukiksi tai kultaketjukonsulteiksi sekä käsienheiluttelijoiksi. Olen itse KTM, eikä itselläni ole tarvetta olla edustava, koska olen asiakkaan roolissa, mutta kannattaa huomioida että myyjän kalliista pukeutumisesta tai muusta koristautumisesta tulee tunne, että tämä firma laskuttaa liikaa. Vaatimattomuus toimiii Suomessa paremmin. Toki IT:ssä tämä korostuu, mutta muutenkaan keikarointi ei kuulu kulttuuriin.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tuoda tähän asiakkaan näkökulman. Ostan itse työtä sovelluskehittäjiltä sekä muilta konsulteilta, ja sliipattuja myyjiä kutsumme geelitukiksi tai kultaketjukonsulteiksi sekä käsienheiluttelijoiksi. Olen itse KTM, eikä itselläni ole tarvetta olla edustava, koska olen asiakkaan roolissa, mutta kannattaa huomioida että myyjän kalliista pukeutumisesta tai muusta koristautumisesta tulee tunne, että tämä firma laskuttaa liikaa. Vaatimattomuus toimiii Suomessa paremmin. Toki IT:ssä tämä korostuu, mutta muutenkaan keikarointi ei kuulu kulttuuriin.

Eikö ylilaskuttaminen ole petos?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tuoda tähän asiakkaan näkökulman. Ostan itse työtä sovelluskehittäjiltä sekä muilta konsulteilta, ja sliipattuja myyjiä kutsumme geelitukiksi tai kultaketjukonsulteiksi sekä käsienheiluttelijoiksi. Olen itse KTM, eikä itselläni ole tarvetta olla edustava, koska olen asiakkaan roolissa, mutta kannattaa huomioida että myyjän kalliista pukeutumisesta tai muusta koristautumisesta tulee tunne, että tämä firma laskuttaa liikaa. Vaatimattomuus toimiii Suomessa paremmin. Toki IT:ssä tämä korostuu, mutta muutenkaan keikarointi ei kuulu kulttuuriin.

 

Eikö ylilaskuttaminen ole petos?

Kyllä kierot keinot keksii. Polkuhinnalla sisään ja lisätöillä ja omien mokien korjaamisella tuotot. Seuraavaan kilpailutukseen asiakas osaa ottaa opikseen ja määritellä paremmin, mutta konsulttifirmalla on jo uusi keikka ja uhrit. Tietotyössä myös liki mahdotonta todistaa, laskuttaako työntekijä useampaa firmaa samoista tunneista. 

Kun löytää sen luotettavan, asiakkaan etua ajattelevan, karrikoituna huppariin pukeutuneen tekijän, siltä ostaa mielellään, eikä siltä jolla kiittelee kalliit kellot ranteessa ja eurot silmissä.