Muita jotka tahtomattaan missasivat naimisiin ja lapsia -vaiheen?
Olen aina ollut perhekeskeinen ja halunnut naimisiin ja lapsia. Siitä huolimatta olen viettänyt aikuisikäni pääasiallisesti sinkkuna, poislukien seitsemän vuotta kestäneen parisuhteen. Päätin suhteen sillä mies karsasti avioliittoa ja parisuhde ei edennyt mihinkään. Etsin aktiivisesti parisuhdetta ja deittailin, mutta en vaan tavannut ketään jonka kanssa kiinnostus olisi kohdannut. En etsinyt mitenkään pakonomaisesti mutten myöskään istunut kotona. Uskoin vielä tuolloin että kuten muidenkin kohdalla, rakkaus jotenkin putoaisi eteeni kyllä ennemmin tai myöhemmin.
Nyt kun aika alkaa loppua hedelmällisyyden osalta, on surullista huomata ettei kohdallani noin ikinä sitten käynytkään. Minulla on ystäviä, harrastuksia, hyvä työ ja elämäni on päällisin puolin hyvää, mutten voi olla tuntematta surua siitä että siitä huolimatta että tein kaiken oikein, ei kohdalleni osunut ihmistä joka olisi halunnut perustaa kanssani perheen vaikka muiden kohdalla tuo tuntuu järjestäytyneen tavallaan automaattisesti. Tämän aloituksen tarkoitus ei ole olla mikään katkera valitus miesten suuntaan vaan haen lähinnä vertaistukea muilta joille elämä on antanut samanlaisen arvan käteen. On jotenkin surullista, etten ollut kenenkään elämän nainen.
Kommentit (84)
mä haluaisin ap vähän tsempata sua. Mä olen Ollut RInderiss yht vajaa 3 vuotta ja olen tavannut 49 miestä. Vain neljä lyhyttö tapailusuhdetta muodostunut sitä kautta. Ne miehet sanoivat, ettei heille muodostunut romanttisia tunteita minua kohtaan.
No minä olin ja olen jonkun elämän nainen ja elämän tärkein, läheisin ja rakkain ihminen. Mutta tämä mies ei halunnut lapsia.
Joten ei se aina helppoa ole.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla teit mielestäsi kaiken oikein kun et lopulta saanutkaan haluamaasi?
Tarkoitin siinä mielessä että kouluttauduin, menin töihin, harrastin, matkustin, olin sosiaalinen, deittailin aktiivisesti ja pidin huolta itsestäni sekä mietin oikeasti mitä minulla on antaa parisuhteessa. En tällä tarkoita sitä että olisin tätä prosessikaaviota seurattuani ansainnut kumppanin, vaan viittaan siihen etten vain istunut kotona passiivisena odottaen ihmeitä vaan otin aktiivisen roolin mitä parisuhteen etsimiseen tulee. Ei vaan sitten käynyt sitä onnenkantamoista että olisin tavannut jonkun itselleni sopivan kumppanin. Tuntuu melkein ihmeeltä miten monen kohdalla parisuhteet vaan syntyvät ja avioliitto ja lapset tulee kuvioihin mukaan luonnollisena osana mutta omalla kohdalla niin ei tapahtunut. Ap
Minulle kävi samoin. Tosin en koskaan erityisesti halunnut nimenomaan lapsia mitenkään suvun jatkamisen ilosta vaan halusin perheen. Miehen, jonka kanssa mahdollisesti jossain vaiheessa tulisi se tilanne että lapset olisivat tervetulleita.
Sellaista miestä ei vain löytynyt. Koko ajan ajattelin että edessäpäin on jotain mitä odottaa. Olin toiveikas. Mutta mitään ei vain tapahtunut vaikka kävin treffeillä, tapailin, olin aloitteellinen.
Nelikymppisenä tapasin aivan yhtäkkiä elämäni miehen. Hän olisi ollut valmis myös tekemään kanssani lapsia jos olisin halunnut. Kävin lääkärissäkin ja tulosten mukaan olisin ollut täysin hedelmällinen. Mutta aika oli ajanut asian ohi. Enää lapsiasia ei tuntunut ajankohtaiselta eikä oikealta. Sain miehen, hänen lapsensa ja ihanan elämän enkä enää murehdi millään lailla sitä ettei omia lapsia ole. Pidän sitä vapauttavana. Sain kaiken mitä halusin ja enemmänkin.
Sama juttu, mutta näin jälkeenpäin olen ymmärtänyt etten tehnytkään kaikkea enkä varsinkaan oikeassa paikassa ja oikeassa seurassa. Elin nuoruuteni sinällään oikein ja mahdollistin kyllä sopivan kumppanin kohtaamisen, mutta tein sen itselleni vääränlaisessa ympäristössä ja porukassa jossa tietenkään ei ollut itselleni sopivaa ja kaltaistani seuraa. Jossain vaiheessa mietin tätä jo nuorempana, mutta ajattelin vain että tietenkin niitä on muitakin jotka olisivat mieluummin jossain ihan muualla ja sellaiseen ihmiseen voin törmätä vaikka tänään.
Sitten kävi vielä tuo sama kuin sullekin ap eli seurustelin muutaman vuoden sellaisen miehen kanssa jonka kanssa ei tulevaisuudenvisiot oikein kohdanneet, mutta ajattelin toiveikkaana että kenties hän muuttaa mielensä (ja muuttuu muutenkin) ja eihän tässä muutenkaan vielä mikään kiire ole.
Jälkeenpäin ajateltuna en ikinä osannut ajatella perustavani perhettä tuon miehen kanssa.
No minä. Ensinnåkin olen ihan sairaalloisen ronkeli ja tykkään omasta seurastani. Toiseksi tuhlasin ne pariutumisvuodet pitkässä suhteessa jonka lopussa mies totesi ettei ikinä mene kenenkään kanssa naimisiin tai hommaa lapsia. Kuutisen vuotta laulu oli ihan toinen. Kun toivuin siitä, kävin rakastumassa ja ottamassa turpiin psykonarskulta. Tässä sitä nyt lillutaan, vikat tsäänssivuodet meneillään eikä huvita seurustella edes mielikuvituksessa. Keanu Reeves jos tulee riiaamaan, saatan harkita.
Halusin aina perheen ja sen kumppanin, mutta näillä näkymin plan B on alkaa ruveta joksikin erikoiseksi erakkomummoksi. Kymmenen koiraa, haulikko ja loputon varasto brandya.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, mutta näin jälkeenpäin olen ymmärtänyt etten tehnytkään kaikkea enkä varsinkaan oikeassa paikassa ja oikeassa seurassa. Elin nuoruuteni sinällään oikein ja mahdollistin kyllä sopivan kumppanin kohtaamisen, mutta tein sen itselleni vääränlaisessa ympäristössä ja porukassa jossa tietenkään ei ollut itselleni sopivaa ja kaltaistani seuraa. Jossain vaiheessa mietin tätä jo nuorempana, mutta ajattelin vain että tietenkin niitä on muitakin jotka olisivat mieluummin jossain ihan muualla ja sellaiseen ihmiseen voin törmätä vaikka tänään.
Sitten kävi vielä tuo sama kuin sullekin ap eli seurustelin muutaman vuoden sellaisen miehen kanssa jonka kanssa ei tulevaisuudenvisiot oikein kohdanneet, mutta ajattelin toiveikkaana että kenties hän muuttaa mielensä (ja muuttuu muutenkin) ja eihän tässä muutenkaan vielä mikään kiire ole.
Jälkeenpäin ajateltuna en ikinä osannut ajatella perustavani perhettä tuon miehen kanss
Millaisia asioita olisit sitten tehnyt toisin? Ap
En kelvannut kenellekään uskossa olevalle miehelle ja muunlaista ei saanut ottaa (olisi kyllä löytynyt) niin tässä sitä nyt ollaan ilman perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla teit mielestäsi kaiken oikein kun et lopulta saanutkaan haluamaasi?
ootko tosissasi tällä kommentilla? Hänhän just kertoi omasta elämästä.
Ihmisillä on sellainen käsitys että kaikkea voi tosta vaa saada.
Nämä ovat hyviä varoitustarinoita nuorille naisille. Tärkein varoitus: älä tuhlaa vuosia elämästäsi mieheen joka sanoo: ehkä sitten joskus.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat hyviä varoitustarinoita nuorille naisille. Tärkein varoitus: älä tuhlaa vuosia elämästäsi mieheen joka sanoo: ehkä sitten joskus.
Totta, mutta yleensä noissa suhteissa kestää vuosia tajuta tilanne. Tein itse selväksi suhteen alussa että avioliitto ja lapset ovat minulle tärkeitä ja mieskin nyökytteli innokkaana mukana. Ei siis koskaan sanonut suoraan ettei kiinnosta vaikka hyvin suoraan kysyinkin. Toki olisin voinut nostaa kytkintä paljon aikaisemminkin, mutta normaalissa suhteessa odotellaan muutama vuosi ennenkuin hypätään syvään päätyyn joten sitä helposti erehtyy tuhlaamaan aikaansa tuollaisiin tulevaisuusfeikkaajiin.
Täällä vielä yksi jolle on käynyt samalla tavalla. Kaverit menivät vuosien saatossa naimisiin oikealta ja vasemmalta, perustivat perheen, erosivat ja aloittivat kierroksen alusta. Minä junnasin paikoillaan ja odotin ihmettä. Sitä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Välillä mietin, onko se sitten kuitenkaan omista tekemisistä tai tekemättä jättämisistä kiinni? En ole niitä ihmisiä, jotka bongataan parisuhteeseen heti kun rustaa nettiprofiilin ensimmäistä kertaa.
Sinkkuna hedelmällisyyshoitoihin? Minulla on useampikin tuttu, fiksu nainen tehnyt niin. Palstan perusteella näyttää sil, että useimmista miehistä on vain haittaa lapsiperheissä. Hyvä mies on tietysti iso tuki, mutta näköjään hyviksi luullutkin paljastuvat usein huonoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä vielä yksi jolle on käynyt samalla tavalla. Kaverit menivät vuosien saatossa naimisiin oikealta ja vasemmalta, perustivat perheen, erosivat ja aloittivat kierroksen alusta. Minä junnasin paikoillaan ja odotin ihmettä. Sitä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Välillä mietin, onko se sitten kuitenkaan omista tekemisistä tai tekemättä jättämisistä kiinni? En ole niitä ihmisiä, jotka bongataan parisuhteeseen heti kun rustaa nettiprofiilin ensimmäistä kertaa.
Lohduttavaa kuulla, että muillakin on samanlaisia ajatuksia ja kokemuksia. Käytännössä kaikki kaverini ja ystävät ovat kuvailemasi kaltaisia joiden eteen elämä on tuonut kumppanin tai jopa useamman, joten ymmärrettävästi heidän neuvot ja lohdutuksen sanat minulle ovat sitä perinteistä se osuu kohdalle kun sitä vähiten odottaa. Enkä tietysti heiltä mitään muuta odotakaan. Tiedän ettei tuo kommentti ole mitään kettuilua heidän taholtaan, mutta tuollaiset hokemat ärsyttää silti jollain tasolla kun omalla kohdalla noin ei tosiaan ole käynyt koko elämäni aikana. Miessuhteita on toki ollut, mutta olen aina saanut olla se aloitteellinen osapuoli joka ajanut asioita eteenpäin ihan joka saralla. Ja silti lopulta asiat ovat menneet saveen. Ap
Minulta meni parhaat vuodet 90-luvun lamassa, ei vakituista työtä, ei vakituista kotia. Kun 2000- luvun myötä olin päässyt jaloilleni, olin jo liian vanha.
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuna hedelmällisyyshoitoihin? Minulla on useampikin tuttu, fiksu nainen tehnyt niin. Palstan perusteella näyttää sil, että useimmista miehistä on vain haittaa lapsiperheissä. Hyvä mies on tietysti iso tuki, mutta näköjään hyviksi luullutkin paljastuvat usein huonoiksi.
Ei vaihtoehto itselleni. Minulla ei ole sellasia tukiverkostoja ja ajattelen vähän vanhanaikaisesti lapsen ansaitsevan syntyä mahdollisimman hyviin olosuhteisiin joita en voi tarjota. AP
Minä, mulla syynä mt-ongelmani ja ruma ulkonäkö. Jälkimmäinen ehkä kaikkein suurin ongelma. Ei huvita nykyään enää mikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinkkuna hedelmällisyyshoitoihin? Minulla on useampikin tuttu, fiksu nainen tehnyt niin. Palstan perusteella näyttää sil, että useimmista miehistä on vain haittaa lapsiperheissä. Hyvä mies on tietysti iso tuki, mutta näköjään hyviksi luullutkin paljastuvat usein huonoiksi.
Ei vaihtoehto itselleni. Minulla ei ole sellasia tukiverkostoja ja ajattelen vähän vanhanaikaisesti lapsen ansaitsevan syntyä mahdollisimman hyviin olosuhteisiin joita en voi tarjota. AP
Kahden itsellisen äidin kannattaisi muuttaa yhteen. Myös niihin hedelmöityshoitoihin voisi mennä yhdessä. Kotityöt hoituisivat eivätkä jäisi vain toisen harteille.
Vierailija kirjoitti:
mä haluaisin ap vähän tsempata sua. Mä olen Ollut RInderiss yht vajaa 3 vuotta ja olen tavannut 49 miestä. Vain neljä lyhyttö tapailusuhdetta muodostunut sitä kautta. Ne miehet sanoivat, ettei heille muodostunut romanttisia tunteita minua kohtaan.
Penetroituiko kuitenkin romanttisesti?
Millä tavalla teit mielestäsi kaiken oikein kun et lopulta saanutkaan haluamaasi?