Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa mulle, miksi olen niin yhdentekevä ihminen aina kaikille?
13.07.2025 |
Löysin vihdoin puolison, mutta koen olevani hänellekin yhdentekevä. Olen kai hänestä (kuulemma) mukavaa seuraa ja kaunis. Mutta sitten kun toivon jotain tai kerron avoimesti tunteistani, saankin osakseni kylmyyttä.
Äitini yritti kasvattaa minusta lasta, joka ei itke. Nyt aikuisena itken usein ja samalla minut valtaa suoranainen kauhu. Vihaan itseäni. Miksi en ole kuten muut?
Minua kiusattiin ala- ja ylä-asteella. Olin kiltti, viulunsoittoa harrastava tyttö. Muuta alkoivat syrjimään sillä tavalla, että ei mahduttu edes samalle kadulle. Muut lähtivät pakoon kuin olisin joku spitaalinen.
Aikuisena minulla on kaksi ystävää ja olen heistä äärimmäisen kiitollinen. Moni opiskeluaikoina tullut ns. ystävä ei ollutkaan ystävä. Tuli ohareita ja lopulta yhteydenpito loppui.
Mikä mussa on vialla?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole sussa, se on niissä muissa. Ehkä väärä mies jos on kylmä. Äideistä muillakin kokemus ja viilenevistä tutuista. Ei auta kun etsiä lämpimiä ihmisiä ja yrittää olla itse mukava, sille johon voi luottaa jos voi.
Kiitos. Mutta olen se yhdistävä tekijä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä he ovat kokeneet sut kiltteyden takia hyväksi uhriksi? :( Se on väärin.
Kokeeko kukaan samalla tavalla? Entä jos kuvittelen kaiken? Kiusaaminen ja syömishäiriö ovat ainakin totta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kokeeko kukaan samalla tavalla? Entä jos kuvittelen kaiken? Kiusaaminen ja syömishäiriö ovat ainakin totta.
Ap
Luulin että kaikkia kohdellaan näin. Ettei juuri kellään ole oikeasti ystäviä ja jotain isoa porukkaa. Lähes kaikkia kiusataan jossain vaiheessa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole sussa, se on niissä muissa. Ehkä väärä mies jos on kylmä. Äideistä muillakin kokemus ja viilenevistä tutuista. Ei auta kun etsiä lämpimiä ihmisiä ja yrittää olla itse mukava, sille johon voi luottaa jos voi.
Kiitos. Mutta olen se yhdistävä tekijä.
Ap
Miksi haluat olla sinua mitätöivien kanssa? Edes missään tekemisissä. Eikö olisi parempaa, vaikka ulkomailla. Paitsi äidin kanssa on pakko. Voit tietysti vetää omia rajoja ja ottaa ongelmat jo aluksi esille, että tulee muille terve kunnioitus eikä jää huonoon suhteeseen. Tuskin oot hiljainen, vaan normaalisti kommunikoiva, että se vaikuttaisi. Jos muut ovat käytökseltään kuin kylmiä autisteja miksi se olisi sun vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä he ovat kokeneet sut kiltteyden takia hyväksi uhriksi? :( Se on väärin.
Kuka tahansa voidaan tulkita kiltiksi. Mutta ei kukaan ole ylikiltti, ainakaan nuoruuden jälkeen että haluaisi olla kynnysmatto. Tai itsestäänselvyys muille. Tarpeeksi kiinnostuneet ihmiset ovat aktiivisia.
Asutko Kuopiossa? Kuulostaa siltä syrjimisen Mekka kun on, siellä on ihme vainoja ja kiusaamisia. Voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voin paljonkin samaistua ap:n kertomaan. Isoimpana erona se, ettei mua oo koulukiusattu eikä mulla oo puolisoa. Tuntuu, että kaikilla on ikään kuin aina ollut joku verkosto tai ihmisiä (esim. sukulaisia), joiden luo mä en kuulu enkä pääse ja siten jään jotenkin ulkopuolelle. Ja sitten ne ihmissuhteet katkeilevat.
Mitä tarkoitat tuolla kylmyydellä? Miten se ilmenee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyt vastaus: sun pää on syvällä perseessäsi. Ota pois se sieltä.
Mielestäni ylitulkitset asioita. Jokaiselta pääsee joskus sammakoita suusta, mutta niitä ei pidä jäädä märehtimään. Itsetuntosi taitaa olla heikko? Mikään ulkopuolelta tuleva vakuuttelu, että olet ok juuri tuollaisena ei riitä, jos et itse mitätöit ja arvostelet itseäsi. Käytkö terapiassa? Läheisille voi olla raskasta kuunnella pahaa oloasi. Fiilikset tarttuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin käy kun nainen valitsee miehen ulkonäön perusteella. Otit komean miehen ja ne ovat yleensä kylmiä koska tietävät jos nainen jättää niin komea mies saa uuden naisen.
Minulla sama tilanne, ja siksi en luota keneenkään muuhun paitsi itseeni. Pidän suojamuuria ja se saattaa karkoittaa ihmisiä tiehensä mutta parempi sekin kun että käyttäisivät minua hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sussa ole vikaa. Lapsena ja nuorena kaikki vasta opettelevat elämää ja ihmissuhteita, joten voivat käyttäytyä todella typerästi ja valitettavasti sä oot joutunut kohteeksi. Mutta älä anna sen määritellä aikuisuuttasi. Jos mies sanoo pitävänsä susta, niin voisko hänellä olla omat ongelmansa minkä vuoksi ei osaa reagoida sun toivomalla tavalla? Toimiiko samalla tavalla esim. oman äitinsä tai muun perheenjäsenensä toivoessa jotakin?
Ehkä liikaa ajattelet, tai olet jotenkin seinäruusu tai kynnysmattomainen? Emt?
Ei munkaan eteen kukaan ole koskaan viitsinyt nähdä vaivaa mitenkään. Juurikin kokemus vuoden takaa kun kirjoittelin yhden miehen kanssa ja sitten sanoin että olen ollut melko rasittunut kun töissä oli yt-neuvottelut ja vaikka minä en menettänyt työpaikkaani, tuntuu silti melkoisen kuormittuneelta käydä läpi tuollainen prässi että en välttämättä jaksa niin 100% antaa hetkeen. Niin tämä mies sitten vastasi että ei se mitään, on hänellä muitakin kirjoittelukavereita jotka kylläkin ovat tylsempiä kuin minä.
Että aika laiha lohtu ettei millään tavalla tukenut minua kriisissäni vaan päinvastoin, alkoi kerskumaan muilla tuttavuuksillaan!
En jaksanut sitten vastata hänelle enää ollenkaan mitään enkä edes palata koko sovellukseenkaan.
Olkoot.
Ei sinussa ole mitään vikaa. Eikä niissä muissakaan. Sinä vain olet "tinakenkätyttö", eli "toisenlainen kuin kaikki muut".
Tekstisi on kuin minun kirjoittamaani. Tänä kesänä olen prosessoinut taas kerran näitä samoja teemoja. Lisäksi olen nyt vihdoin tajunnut, että olen myös sisaruksilleni ilmaa. Kun he kutsuvat minut kylään tai juhliin, he toivovat, että teen saman, mitä he tekevät, kun minä kutsun heitä kylään/juhliin: Leikkisin kuollutta.
Joku voisi sanoa, että tämä on masennusta. Osittain tottakin. Välillä todellakin masentaa, kun haluaisi olla ihmisten kanssa tekemisissä, mutta ketään ei kiinnosta minun seura.
Olen jo tottunut, ettei puolisoni kommentoi, kun kerron vaikeista asioistani ja hetkistäni. Mutta hän kuuntelee, eikä ole vieläkään jättänyt minua.
Vierailija kirjoitti:
Ei sinussa ole mitään vikaa. Eikä niissä muissakaan. Sinä vain olet "tinakenkätyttö", eli "toisenlainen kuin kaikki muut".
Tekstisi on kuin minun kirjoittamaani. Tänä kesänä olen prosessoinut taas kerran näitä samoja teemoja. Lisäksi olen nyt vihdoin tajunnut, että olen myös sisaruksilleni ilmaa. Kun he kutsuvat minut kylään tai juhliin, he toivovat, että teen saman, mitä he tekevät, kun minä kutsun heitä kylään/juhliin: Leikkisin kuollutta.
Joku voisi sanoa, että tämä on masennusta. Osittain tottakin. Välillä todellakin masentaa, kun haluaisi olla ihmisten kanssa tekemisissä, mutta ketään ei kiinnosta minun seura.
Olen jo tottunut, ettei puolisoni kommentoi, kun kerron vaikeista asioistani ja hetkistäni. Mutta hän kuuntelee, eikä ole vieläkään jättänyt minua.
Voi kertoa, että tästä next level on se, ettei todellakaan tunne enää mitään tarvetta/halua kertoa niistä vaikeista asioista tai hetkistä edes sille puolisolle. (Ja diipein taso sitten tämä, kun kokee täysin turhaksi avautua niistä enää edes terapiassa; ketään kun ei oikeasti todellakaan kiinnosta, eikä kukaan voi auttaa.)
Ei se ole sussa, se on niissä muissa. Ehkä väärä mies jos on kylmä. Äideistä muillakin kokemus ja viilenevistä tutuista. Ei auta kun etsiä lämpimiä ihmisiä ja yrittää olla itse mukava, sille johon voi luottaa jos voi.