Lue keskustelun säännöt.
Jaoitko lapsena huoneesi sisaruksesi kanssa?
08.07.2025 |
Kenen/keiden kanssa jaoit (ikänne ja sukupuolenne)? Oliko huone jaettu sermillä tms.? Jos sait myöhemmin oman huoneen, niin minkä ikäisenä?
Onko sinua aikuisena jotenkin häirinnyt huoneen jakaminen? Moni valittaa, jos huoneen joutuu jakamaan lapsena on se epämukavaa tai köyhää.
Kommentit (33)
Oli kärsimystä isoveljen kanssa. Luoja että vihaan veljeä vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaoin huoneen pikkuveljen kanssa siihen asti, että menin yläasteelle. Se oli OK, koska pelkäsin nukkua yksin.
Vierailija kirjoitti:
Jaoin huoneen pikkuveljen kanssa siihen asti, että menin yläasteelle. Se oli OK, koska pelkäsin nukkua yksin.
Mun isoveli pilkkasi kun pelkäsin pimeää, en saanut pitää yövaloa.
Meitä oli kolme tyttöä isoilla ikäeroilla ja yksi poika. Pojalla oli oma huone. Me kolme tyttö oltiin sitten sulloittuna samaan huoneeseen.
Sain oman huoneen kun olin 8, sitä ennen pikkuveljen kanssa samassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaoin huoneen 4 vuotta vanhemman veljeni kanssa kunnes hän muutti pois noin 19 vuotiaana virallisesti ja aiemmin jo asui tyttöystävänsä nurkissa. Eli sain oman huoneen noin 14 - 15 vuotiaana. Ei ole koskaan vaivannut huoneen jakaminen.
Muistan lapsuudesta ja teini-iästä sen että kellään kavereistani ei ollut omaa huonetta vaan kaikki jakoivat sen. Jotkut jopa vanhempiensa kanssa. Tää oli 70-luvulla ja osittain 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin monilapsisen perheen ainoa omahuoneinen!
Jaoin huoneen sekä sisarusteni että vanhempieni kanssa. Yksiössä ei ollut oikein muitakaan huoneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jakanut. Olisi varmaan tullut ruumiita, jos olisin veljeni kanssa joutunut huoneen jakamaan. Edes näin keski-ikäisenä en voi sietää häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä , jaoin , meitä oli neljä sisarusta samassa huoneessa , pidin sitä silloin ihan normaalina .
Meillä koko perhe asui samassa huoneessa, joka oli kyllä iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 lasta ja vanhemmat. Vanhemmilla oma huone, 2 vanhinta saivat omat huoneet ja loput menivät kaksisteen per huone.
Ei ollut ahdistavaa jakaa, lapsuus/nuoruus muutenkin mielestäni tosi tärkeää saada jakaa jonkun kanssa, mutta tämä onkin tottumuskysymys. Enkä myöskään ikinä lähtisi jotain köyhyyttä tai outoutta viemään eteenpäin, ei ole olemassa normaalia
Meitä oli kaksi tyttöä ja yksi poika. Ensin jaettiin useita vuosia kaikki kolme sama huone, sitten myöhemmin kun muutettiin isompaan niin veli sai oman huoneen ja me siskoni kanssa jaettiin huone siihen asti kun lähdin opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Meitä oli kaksi tyttöä ja yksi poika. Ensin jaettiin useita vuosia kaikki kolme sama huone, sitten myöhemmin kun muutettiin isompaan niin veli sai oman huoneen ja me siskoni kanssa jaettiin huone siihen asti kun lähdin opiskelemaan.
Meillä sama kuvio: veli sai jossain vaiheessa oman huoneensa ja minä jaoin neljä vuotta nuoremman siskoni kanssa huoneen siihen saakka, kun muutin pois kotoa. Tämä oli 90-luvulla / 2000-luvun alussa.
Kiitos universumi. Olin ainoa lapsi ja yksi huone.
Nuorempanan jaoin huoneen molempien siskojeni kanssa, myöhemmin nuoremman siskon. Oman huoneen sain 17-vuotiaana, kun isosisko lähti opiskelemaan.
Opin jo nuorena, että huolia ei pidä jakaa yhtään kenenkään kanssa. Yksin on selvittävä.