Jaoitko lapsena huoneesi sisaruksesi kanssa?
Kenen/keiden kanssa jaoit (ikänne ja sukupuolenne)? Oliko huone jaettu sermillä tms.? Jos sait myöhemmin oman huoneen, niin minkä ikäisenä?
Onko sinua aikuisena jotenkin häirinnyt huoneen jakaminen? Moni valittaa, jos huoneen joutuu jakamaan lapsena on se epämukavaa tai köyhää.
Kommentit (40)
Eipä ollut huoneita jaettavaksi asti. Tila lisääntyi kun vaari kuoli ja mummu köijättiin hourulaan.
Varmaan moni. Ei raha kasva joka perheelle puussa, vaikka sitä omaa rauhaa kaipaisikin niin pitää olla tyytyväinen siihen mitä on.
Kyllä. 6, 10 ja 13 v. samassa huoneessa. Ei mitään rauhaa, eikä omaa tilaa. En ikinä kutsunut kavereita yökylään ja hävetti, kun joku kaveri tuli käymään, lähdettiin äkkiä ulos. Hieman helpotti muutaman vuoden kuluttua, kun vanhin muutti pois.
Isoveljet olivat 18v ja 16v kun synnyin, eli en.
Tuntuu että nykyisin vanhemmat nukkuvat ennemmin itse olohuoneessa kuin laittavat sisarukset jakamaan huoneen.
Vaatehuoneeseen ei mahtunut muita.
Vasta vanhempana sain kunnollisen huoneen missä oli ikkuna.
Vierailija kirjoitti:
Muistan lapsuudesta ja teini-iästä sen että kellään kavereistani ei ollut omaa huonetta vaan kaikki jakoivat sen. Jotkut jopa vanhempiensa kanssa. Tää oli 70-luvulla ja osittain 80-luvulla.
Olen syntynyt -87 enkä muista, että kukaan oman ikäluokkani lapsista olisi joutunut jakamaan huonettaan. Toki olen kotoisin pienestä maalaiskylästä ja kaikki asuttiin omakotitaloissa koko lapsuusaika, joten ei ollut kavereita kerrostaloissa ennen yläasteelle siirtymistä.
Asuimme äidin työsuhde asunnossa, yksiössä teini ikään asti, iskä oli arjet komennusmiehenä työpaikallaan ja vkl kotona, ihan hyvin pärjättiin. Aikuisena olen asunut aina kaksioissa.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että nykyisin vanhemmat nukkuvat ennemmin itse olohuoneessa kuin laittavat sisarukset jakamaan huoneen.
Musta sen kuuluukin mennä näin.
Meitä oli kolme sisarusta. Olin vanhin, ensin minulla oli oma huone, mutta kun veljeni kasvoi vähän vanhemmaksi, hän sai huoneeni ja minä muutin pikkusiskoni kanssa yhteiseen huoneeseen, se jaettiin niin kauan kuin asuin kotona.
Jaoin huoneeni 3 vuotta minua nuoremman pikkuveljeni kanssa kunnes täytin 8 koska niihin aikoihin muutimme ja sain oman huoneen. Ei oltu jaettu huonetta mitenkään eikä jakaminen häirinnyt.
Pikku broidilla oli oma huone ja minä jaoin huoneen äitini kanssa. V..utti loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Meitä oli kolme tyttöä isoilla ikäeroilla ja yksi poika. Pojalla oli oma huone. Me kolme tyttö oltiin sitten sulloittuna samaan huoneeseen.
Olisiko joku teistä tytöistä voinut jakaa huoneensa veljensä kanssa mielestäsi?
Kun olin lapsi , asuimme yksiössä koko 4 henkinen perhe.
Vierailija kirjoitti:
Meitä oli kolme tyttöä isoilla ikäeroilla ja yksi poika. Pojalla oli oma huone. Me kolme tyttö oltiin sitten sulloittuna samaan huoneeseen.
Meillä sama katras sullottuna samaan huoneeseen. Parin vuoden ikäeroilla.
Joo aika oli 60- lukua , neliöt ehkä 16, meitä oli viisi lasta , isänkuva ja äti nukkuivat keittiössä, pinta ala ehkäpä yhdeksän neliötä.Ei ollut kelan tukia , ei lämmintä vettä ,ei sisävessaa , ei saunaa sisällä, pihakaivo, ei autoa ei polkupyörää.2026 MITENKÄ ON kai te nykään pärjäätte ettekä nälkään kuole?
Minä jaan huoneen mieheni, tyttäreni ja poikani kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Vaatehuoneeseen ei mahtunut muita.
Vasta vanhempana sain kunnollisen huoneen missä oli ikkuna.
Kaverin oma huone oli ikkunaton vaatehuone, jossa tosiaan oli myös vaatteita ja muuta tavaraa, Kyllä meitä joskus oli parikin kaveria siellä yökylässä. Kotona ei ollut omaa huonetta eikä vaatehuonetta.
Meitä oli 4 poikaa, joista minä vanhin. Jaoimme huoneen kunnes olin 16, jolloin vanhemmat muuttivat olohuoneeseen ja minä sain oman huoneen. Oli kyllä kiire muuttaa omaan asuntoon 18-vuotiaana että tein tilaa seuraavalle.
Ei ollut huonetta jonka jakaa.