Lue keskustelun säännöt.
Kysymys lestadiolaisille
30.06.2025 |
Ihan vilpittömästi ja uteliaani kýsyn seuraavaa (ja pyydän rehellisiä, suoria vastauksia):
Onko pelastusta liikkeeseenne kuulumattomille? Olen itse uskossa Jeesukseen Kristukseen ja Hän on minulle kovin rakas. Minulla on lestadiolaisia kavereita ja jopa ystäviä (ja sukulaisiakin), mutta kukaan heistä ei ole koskaan hyväksynyt minua uskovaiseksi. Olen tehnyt parannuksen 20-vuotiaana ja silloin minulle on julistettu synnit anteeksi. Tuosta on jo useampi vuosikymmen aikaa. Luen Raamattua päivittäin, käyn seurakunnan Jumalanpalveluksissa ja rukoilen joka päivä. Vaikka rakkaat lestadiolaiset ystäväni eivät hyväksykään minua sisarekseen Herrassa, minua lohduttaa Jeesuksen sanat: "Joka minun luokseni tulee, sitä minä en aja pois." Ja: "Joka uskoo ja kastetaan, hän pelastuu." Ja:" Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut." Mitään muuta Jeesus ei Raamatun lehdillä vaadi, kuin (ja tämä toki on paljon) uskomista Häneen ja elämänsä rakentamista Hänen varaansa. Tietenkin siihen kuuluu myös kuuliaisuus Jeesukselle, Hänen tahtonsa täyttäminen, missä me poloiset ihmiset emme tietenkään läheskään aina onnistu. Mutta Vapahtajamme on armollinen ja rakastaa meitä hurjan paljon. Kiitos Jeesus, että saan olla sinun lapsesi! Kukaan muu kuin Herra Jeesus ei ratkaise minun ikuisuuttani.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
No tuossahan sen jo sanoit: usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut.
Samaan Jumalaan uskovat kuuluvat samaan seurakuntaan. Ei Jumalaa kiinnosta seurakuntien maalliset rajat.
Minä olen esikoisl. Vastasin kun kysyit yleisesti lestadiolaisilta.
Kiitos vastuksestasi! Olisi varmaan pitänyt kysyä nimenomaan vanhoillislestadiolaisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vaikka rakkaat lestadiolaiset ystäväni eivät hyväksykään minua sisarekseen Herrassa"
Miten tämä ilmenee?
Vierailija kirjoitti:
"Vaikka rakkaat lestadiolaiset ystäväni eivät hyväksykään minua sisarekseen Herrassa"
Miten tämä ilmenee?
Kerron pari esimerkkiä, miten se ilmenee: He eivät koskaan halua puhua uskonasioista minun kanssa. Kerran kysyin yhdeltä lestadiolaiselta ystävältä, miten hänen mukaansa ihminen pelastuu ja ystävä vastasi ,että "kun uskoo niin kuin me". He eivät koskaan tervehdi minua sanoilla: Jumalan terve. Kun sanon heille, että minä ajattelen heidän olevan minun sisariani ija veljiäni Kristuksessa, he eivät sano mitään. Kerran eräs ystäväni sanoi jopa, että Raamatussa sanotaan ihan selvästi, ettei pelastusta ole muualla kuin heidän piirissään. En siis koe minkäänlaista uskonyhteyttä heidän kanssaan ja se surettaa minua, sillä Jeesus sanoi, että uskovien pitäisi olla yhtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vaikka rakkaat lestadiolaiset ystäväni eivät hyväksykään minua sisarekseen Herrassa"
Miten tämä ilmenee?
Kerron pari esimerkkiä, miten se ilmenee: He eivät koskaan halua puhua uskonasioista minun kanssa. Kerran kysyin yhdeltä lestadiolaiselta ystävältä, miten hänen mukaansa ihminen pelastuu ja ystävä vastasi ,että "kun uskoo niin kuin me". He eivät koskaan tervehdi minua sanoilla: Jumalan terve. Kun sanon heille, että minä ajattelen heidän olevan minun sisariani ija veljiäni Kristuksessa, he eivät sano mitään. Kerran eräs ystäväni sanoi jopa, että Raamatussa sanotaan ihan selvästi, ettei pelastusta ole muualla kuin heidän piirissään. En siis koe minkäänlaista uskonyhteyttä heidän kanssaan ja se surettaa minua, sillä Jeesus sanoi, että uskovien pitäisi olla yhtä.
Voisitko sä ehkä ajatella että kun sä sanot niille että ne on sun veljiä ja sisaria, niin ne sanois jos et ole? Jos vaikeneminen on myöntymisen merkki?
Onko Jumalan terve-tervehdys siis tarkoitettu vain vanhoillisten keskinäiseksi tervehdykseksi? Meillä siihen ei liity mitään tuollaista symboliikkaa. Vaikka ei sillä muita tervehditäkään. Mutta siis siksi että se ei ole muille tuttu tervehdys ja aiheuttaisi hämmennystä ja ehkä loukkaisikin jotakuta. el
En voi tietää. Se selviää, kun kuolemme. Minulle lestadiolaisuus on ainoa paikka, missä olen kokenut uskon ja siksi olen luopunut monesta muusta asiasta.
Kohtelen eri tavalla uskovia ystäviäni uskovaisina, jos he itse itsensä sellaiseksi mieltävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi tietää. Se selviää, kun kuolemme. Minulle lestadiolaisuus on ainoa paikka, missä olen kokenut uskon ja siksi olen luopunut monesta muusta asiasta.
Kohtelen eri tavalla uskovia ystäviäni uskovaisina, jos he itse itsensä sellaiseksi mieltävät.
Olen vl.
Lisään vielä, että se, kun puhutaan uskosta siltä kannalta, mitä se merkitsee omaan elämään, siinä tulee väistämättä esiin se, että elän uskoni vuoksi toisin kuin toisin uskova ystäväni. Ja se on kiusallista, koska en halua dissata toisen uskoa ja katsomusta ja silti se ei "kelpaa" itselleni.
Voidaan kyllä toivottaa siunausta, puhua Raamatusta jne.
Jumalan terve tarkoittaa nimenomaan sitä, että sillä tunnustetaan usko vanhoillislestadiolaiseen tapaan, siksi sitä ei käytetä muille. Ehkä voisi verrata hyvävelikerhojen kädenpuristuksiin tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhoillislestadiolaiset kasvatetaan tiukasti ihonmyötäisissä tynnyreissä ja ovat sekaisin kuin seinäkellot.
Olen kasvanut riviluterilaisessa perheessä.
- ketjuun vastannut vl
Kuinka kauan siitä syntien anteeksi saamisesta jo on? Oletko välillä tehnyt mitään syntiä? Itsellä ainakin uskossa olo on välillä aika kilvoittelua. Uskossa olen. Olen myös syntiin sortunut viimeisen vuodenkin aikana ja anteeksi pyytänyt ja saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan siitä syntien anteeksi saamisesta jo on? Oletko välillä tehnyt mitään syntiä? Itsellä ainakin uskossa olo on välillä aika kilvoittelua. Uskossa olen. Olen myös syntiin sortunut viimeisen vuodenkin aikana ja anteeksi pyytänyt ja saanut.
Sitä syntiä voi pyytää anteeksi vaikka viisi kertaa päivässä.
Vl:ksi tulin parikymmentä vuotta sitten. Ja kyllä, on tullut tehtyä isompia ja pienempiä syntejä sen jälkeen ja tehty niistä myös parannusta ja saanut armoa osakseen.
Joku ainoastaan pohjois Suomessa oleva pieni ehkä vasta satavuotias lahko on ainoa tie pelastukseen maailmassa? Höpö höpö Vanhoillis lessuus ei pelasta ketään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olet 40vuotias. Mielestöni 20 vuotta sitten ei ole vuosikymmeniä sitten vaan parikymmentä vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Joku ainoastaan pohjois Suomessa oleva pieni ehkä vasta satavuotias lahko on ainoa tie pelastukseen maailmassa? Höpö höpö Vanhoillis lessuus ei pelasta ketään!
Uskomme uskomme olleen olemassa jo Jeesuksen ajasta asti ja siirtyneen ihmiseltä toiselle kuin olympiasoihtu.
Vl
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli olet 40vuotias. Mielestöni 20 vuotta sitten ei ole vuosikymmeniä sitten vaan parikymmentä vuotta sitten.
Mihin tämä liittyy? Ja miten tuo on oleellista minkään suhteen? Olen voinut olla 65 saadessani parannuksen ja nyt 88 tai 91. Mitä väliä?
Vierailija kirjoitti:
Jumalan terve tarkoittaa nimenomaan sitä, että sillä tunnustetaan usko vanhoillislestadiolaiseen tapaan, siksi sitä ei käytetä muille. Ehkä voisi verrata hyvävelikerhojen kädenpuristuksiin tms.
Ok. Kaikilla ei ole. Toivottavasti kukaan ei ole loukkaantunut turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi tietää. Se selviää, kun kuolemme. Minulle lestadiolaisuus on ainoa paikka, missä olen kokenut uskon ja siksi olen luopunut monesta muusta asiasta.
Kohtelen eri tavalla uskovia ystäviäni uskovaisina, jos he itse itsensä sellaiseksi mieltävät.
Olen vl.
Lisään vielä, että se, kun puhutaan uskosta siltä kannalta, mitä se merkitsee omaan elämään, siinä tulee väistämättä esiin se, että elän uskoni vuoksi toisin kuin toisin uskova ystäväni. Ja se on kiusallista, koska en halua dissata toisen uskoa ja katsomusta ja silti se ei "kelpaa" itselleni.
Voidaan kyllä toivottaa siunausta, puhua Raamatusta jne.
Mutta näinhän se on kaikilla uskovaisilla. Ja ateisteillakin. Ei se että vl:lle ei "kelpaa" hel larin tavat ja ateistille ei kelpaa uskovansa tavat tarkoita mitään muuta kuin sitä että ihmiset on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vaikka rakkaat lestadiolaiset ystäväni eivät hyväksykään minua sisarekseen Herrassa"
Miten tämä ilmenee?
Kerron pari esimerkkiä, miten se ilmenee: He eivät koskaan halua puhua uskonasioista minun kanssa. Kerran kysyin yhdeltä lestadiolaiselta ystävältä, miten hänen mukaansa ihminen pelastuu ja ystävä vastasi ,että "kun uskoo niin kuin me". He eivät koskaan tervehdi minua sanoilla: Jumalan terve. Kun sanon heille, että minä ajattelen heidän olevan minun sisariani ija veljiäni Kristuksessa, he eivät sano mitään. Kerran eräs ystäväni sanoi jopa, että Raamatussa sanotaan ihan selvästi, ettei pelastusta ole muualla kuin heidän piirissään. En siis koe minkäänlaista uskonyhteyttä heidän kanssaan ja se surettaa minua, sillä Jeesus sanoi, että uskovien pitäisi olla yhtä.
Tiesitkö, että katolisen katekismuksen mukaan edes Juudaksen kadotuksesta ei voi olla varma, koska Jumalan armo on niin ääretöntä? Meitä kannustetaan rukoilemaan pakanoidenkin pelastuksen puolesta, koska on mahdollista, että Jumala valitsee pelastaa ihan kaikki.
Ja sitten meitä katolisia pidetään ahdasmielisinä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi tietää. Se selviää, kun kuolemme. Minulle lestadiolaisuus on ainoa paikka, missä olen kokenut uskon ja siksi olen luopunut monesta muusta asiasta.
Kohtelen eri tavalla uskovia ystäviäni uskovaisina, jos he itse itsensä sellaiseksi mieltävät.
Olen vl.
Lisään vielä, että se, kun puhutaan uskosta siltä kannalta, mitä se merkitsee omaan elämään, siinä tulee väistämättä esiin se, että elän uskoni vuoksi toisin kuin toisin uskova ystäväni. Ja se on kiusallista, koska en halua dissata toisen uskoa ja katsomusta ja silti se ei "kelpaa" itselleni.
Voidaan kyllä toivottaa siunausta, puhua Raamatusta jne.
Mutta näinhän se on kaikilla uskovaisilla. Ja ateisteillakin. Ei se että vl:lle ei "kelpaa" hel larin tavat ja ateistille ei kelpaa uskovansa tavat
Jostain syystä vl tavat ärsyttävät usein. Ehkä siksi, että ne ovat niin äärimmäisiä. Se saa ehkä miettimään, että toinen luulee itseään jotenkin paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi tietää. Se selviää, kun kuolemme. Minulle lestadiolaisuus on ainoa paikka, missä olen kokenut uskon ja siksi olen luopunut monesta muusta asiasta.
Kohtelen eri tavalla uskovia ystäviäni uskovaisina, jos he itse itsensä sellaiseksi mieltävät.
Olen vl.
Lisään vielä, että se, kun puhutaan uskosta siltä kannalta, mitä se merkitsee omaan elämään, siinä tulee väistämättä esiin se, että elän uskoni vuoksi toisin kuin toisin uskova ystäväni. Ja se on kiusallista, koska en halua dissata toisen uskoa ja katsomusta ja silti se ei "kelpaa" itselleni.
Voidaan kyllä toivottaa siunausta, puhua Raamatusta jne.
Mutta näinhän se on kaikilla uskovaisilla. Ja ateisteillakin. Ei se että vl:lle ei "kelpaa" hel larin tavat ja ateistille ei kelpaa uskovansa tavat
Onko teillä katolisilla näkemys, että ihminen voisi siirtyä "puolelta toiselle" vielä kuoleman jälkeen?
No tuossahan sen jo sanoit: usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut.
Samaan Jumalaan uskovat kuuluvat samaan seurakuntaan. Ei Jumalaa kiinnosta seurakuntien maalliset rajat.
Minä olen esikoisl. Vastasin kun kysyit yleisesti lestadiolaisilta.