Olen hyvätuloisen miehen "kotirouva" kultaisessa häkissä. Miksi olen niin onneton?
Ulkopuolisen silmin elämäni on täydellistä. Asumme isossa omakotitalossa Espoon parhaalla alueella, ajamme uusilla autoilla ja lomailemme ulkomailla useita kertoja vuodessa. Mieheni on korkeassa asemassa ja tienaa todella hyvin. Sain jäädä kotiin lasten kanssa, kun esikoinen syntyi, ja siitä on nyt kymmenen vuotta. En ole "joutunut" menemään takaisin töihin.
Kuulostaa unelmalta, eikö? Totuus on kuitenkin toinen. Tämä unelma on kultainen häkki. Minulla ei ole omaa rahaa. Kaikki on mieheni nimissä. Minulla on käyttöön tarkoitettu luottokortti, jonka jokaisen ostoksen hän tarkistaa tiliotteelta. Jos ostan jotain vähänkään kalliimpaa itselleni, saan kuulla kysymyksiä ja piikittelyä "meidän rahojemme" tuhlaamisesta. Tunnen itseni enemmänkin palkatuksi työntekijäksi kuin tasavertaiseksi kumppaniksi.
Viimeinen niitti oli eilen. Olin ostanut uuden, vähän kalliimman talvitakin, ja illalla mieheni tokaisi viinilasin ääressä: "Sinun on helppo hymyillä ja shoppailla, kun minä raadan niska limassa tämän kaiken eteen." Se iski syvälle. Olen uhrannut urani, taloudellisen itsenäisyyteni ja koko elämäni tälle perheelle, ja hänen silmissään olen vain laiskottelija, joka tuhlaa hänen rahojaan.
Olenko vain kiittämätön ja hemmoteltu, kun valitan tällaisesta? Moni varmaan antaisi mitä vain ollakseen tilallani. Mutta tämä tunne siitä, että on täysin toisen ihmisen vallassa ja armoilla, syö minua sisältä. Onko mitään keinoa saada oma itsenäisyys takaisin menettämättä kaikkea?
Kommentit (101)
Hittooko sä talvitakkia keskellä kesää hankit.
Vierailija kirjoitti:
Hittooko sä talvitakkia keskellä kesää hankit.
Oli alennuksessa?
Siis tuo on ahdistava tilanne, vaikka mies ei sanoisikaan mitään.
Mikä sinua on estänyt opiskelemasta ja menemästä töihin?
Vähän vielä kehittelisin novellia.
Jos tositarina, niin onpa inhottava tilanne. Kuulostaa siltä ettei teidän välillä ole aitoa yhteyttä ja turvaa. Oletko puhunut miehellesi siitä minkälaiseksi itsesi tunnet?
Miksi ostit talvitakin keskellä kesää?
Mulla samanlainen tilanne, vaikka mieheni ei kyllä ikinä ole sanonut mitään tuollaista. Luulen tyytymättömyyden liittyvän siihen etten pääse kehittymään, olemaan laajemman yhteisön kanssa tai hyödyksi sellaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua on estänyt opiskelemasta ja menemästä töihin?
Tai mikä estää menemästä nyt töihin?
Vierailija kirjoitti:
Hittooko sä talvitakkia keskellä kesää hankit.
Olet väärässä. Nyt on helmikuu 20. 2024.
T. Chat gpt
Mielekkään tekemisen puute turruttaa.
Itse olen aina joutunut olemaan töissä, eikä minun alalla voi puhua mistään hienosta urasta. Mutta, vaikka vierelle olisi löytynytkin rikas mies, en olisi luopunut omasta työstä. En olisi suostunut elätettäväksi. Ja vaikka olen käynyt töissä, olen silti hyvin ehtinyt olemaan äiti. Minusta ihmisellä pitää olla omaa, itselle tärkeitä asioita, vaikka se aika päällisin puolin mitäänsanomaton työ. Kunhan on itse tyytyväinen ja onnellinen.
Mitä jos vaikka kertoisit hänelle ajatuksistasi? Että halusit mahdollistaa hänen unelmansa hyvästä työpaikasta, perheestä? Että luovuit omasta urastani, jotta voit olla läsnä lapsillenne? Että koko ajan olet laittanut toiset edellesi, ja antanut perheellesi kaiken, jopa itsenäisyytesi? Että teit sen rakkaudesta häntä ja lapsiasi kohtaan? Jos todella tunnet noin, ja hän pitää sinua laiskottelijana, voit samalla ehdottaa hänelle että menisit nyt töihin? Sitten saisit itsenäisyyttä ja omaa rahaa. Tuskinpa hän sitä vastustaa jos ajattelee todella että vain loisit hänen rahoillaan. Hohhoijaa, äly älä jätä
No meet töihin, ehkä kouluttaudut myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sinua on estänyt opiskelemasta ja menemästä töihin?
Tai mikä estää menemästä nyt töihin?
No tämä nyt on työllisyystilanteen huomioon ottaen ihan järjetön kysymys, pelkkää v*ttuilua.
Menepäs lukemaan vähän feminismin historiaa ja miksi/miten se syntyi.