Lue keskustelun säännöt.
"Keskustele avoimesti" - kun toisen kanssa EI pysty?!
16.06.2025 |
Miten keskustella kun puoliso ei siihen kykene? Ihan sama aloitanko aamulla illalla lomalla... Mikään ajankohta ei ole hänelle sopiva keskusteluun. Mikäli hetken kuuntelisikin, alkaa vastaan vääntäminen ja syyllistäminen!
Mm:- Niinkö se asia on? Kuvittelet omiasi! Ei se niin ole vaikka siltä tuntuu! Itse syytät minua kaikesta! Sinähän itse olet täydellisyys!
Kerron miltä tuntuu ja mitä toivoisin. Saattaa vaan hymähtää, ei yritäkkään muuttaa käytöstään. Täydellisen itsekäs ja omaa etua ajatteleva.
Ei auta missään raskaassa, maton pesut, remontointi tms. Silti väheksyy kun minä teen ne yksin.
Joskus jos hän onkin huomioiva niin yllätyn(!), saatan ajatella "miksi hän nyt on kiltti?". Olen siis tottunut siihen että hänellä on taka-ajatus, ei ole hvyyttään kiltti.
Nyt sanoin että tarvitsemme pariterapiaa. Hän oli sitä mieltä että hoida itsesi kun olet kaikkeen tyytymätön, tee asialle jotain. En kai minä nyt hänen puolesta voi saada häntä muuttamaan käytöstään?
25v vuotta oltu yhdessä, nytkö pitäisi erota? Tuhota kaikki? Vain siksi että mies ei kykene ottamaan vaimoaan huomioon?
Olkaa onnellisia joilla mies osaa huomioida. Minulle olisi suuri asia jos joskus pitäisi ovea auki tai kysyisi miten päiväsi meni? Tai osoittaisi KIINNOSTUSTA ylipäänsä.
Kommentit (19)
Mitä odotit tasa-arvoiselta parisuhteelta?
Sitäkö, että sinä saat kertoa, mitä tunnet ja toivot ja mies sitten sen toteuttaa?
Et sinä ole käymässä keskusteluja, sinä olet minä-minä -puhumassa.
Ero olisi hyvä ratkaisu, ei siinä tuhottaisi yhtään mitään, koska kertomasi perusteella kaikki on huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelu ei ole sitä että vain toinen puhuu.
Kyllä tuo sama ilmiö on myös muissakin, pitkissä ihmissuhteissa: sisarukset, pitkäkestoiset ystävyyssuhteet, vanhat työkaveruudet yms. Parisuhteessa vain ollaan niin paljon yhdessä 24/7, että puhumattomuudesta tulee liiankin raskasta. Ja silti kaikilla kyse on samasta piirteestä, etteivät kaikki joko osaa tai eivät vain pidä suorista, avoimista välien selvittelyistä. Se on ärsyttävä ominaisuus , ainakin minulle, ettei saa vastauksia ja selityksiä mitä oma ajattelutapa vaatisi selvitäkseen toisen kanssa eri tilanteissa. Tulee tunne kuin toinen olisi kylmä, välinpitämätön ja sokea ongelmille.
Olen omalla kohdallani kokeillut kaikenlaisia neuvoja ja vinkkejä opettelemalla eri tavan lähestyä ongelmaa, mutta ehkä minulle tärkein on ottaa hajurakoa toiseen ja rakentaa omaa, itsenäistä elämää parisuhteen rinnalle. Sillä on ollut positiivisia seurauksia fokusoidessani ajatukseni omana ihmissuhdeverkostooni, matkoihin jne. Se muutos vaikuttaa toiseenkin, eikä huonolla tavalla.
Ottaminen irti siitä 25 vuoden roolistaan voi olla joskus tarpeellista ja lopettaa tamppaamasta samassa. Näe itsesi niin hyvänä tyyppinä, että ansaitset välillä iloa, naurua ja hyvää seuraa. Ystäviä sinulla varmasti on, niin aloita vaikka heistä ja miettikään jotakin mukavaa matkaa tai muuta.
"25v vuotta oltu yhdessä, nytkö pitäisi erota? Tuhota kaikki? Vain siksi että mies ei kykene ottamaan vaimoaan huomioon?"
Vain siksi? Tuo on niin paha puute, että en edes harkitsisi parisuhdetta tuollaisen tyypin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä odotit tasa-arvoiselta parisuhteelta?
Sitäkö, että sinä saat kertoa, mitä tunnet ja toivot ja mies sitten sen toteuttaa?
Et sinä ole käymässä keskusteluja, sinä olet minä-minä -puhumassa.
Ero olisi hyvä ratkaisu, ei siinä tuhottaisi yhtään mitään, koska kertomasi perusteella kaikki on huonosti.
Molemminpuolista huomioimista tietenkin. Saa mieskin kertoa omistaan! En ole estellyt. Olipa typerä kommentti, minä minä keskustelua en ole pitänyt. Olen esittänyt toiveita että YHDESSÄ kävisimme jossain tms Ihankuin mieheni olisi tuon typerän komentin kirjoittanut; syyllistävästi - kuin minulla ei saisi olla omia toiveita, KAIKESSA pitäisi ottaa mies huomioon. Hän ottaa mutta ei anna.
Huomioin miehen aina, jos hän pyytää jotain niin sen teemme. Kuskaan jos tarvitsee. Samaa en saa takaisin, sekö on minäminä keskustelua?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä odotit tasa-arvoiselta parisuhteelta?
Sitäkö, että sinä saat kertoa, mitä tunnet ja toivot ja mies sitten sen toteuttaa?
Et sinä ole käymässä keskusteluja, sinä olet minä-minä -puhumassa.
Ero olisi hyvä ratkaisu, ei siinä tuhottaisi yhtään mitään, koska kertomasi perusteella kaikki on huonosti.
Molemminpuolista huomioimista tietenkin. Saa mieskin kertoa omistaan! En ole estellyt. Olipa typerä kommentti, minä minä keskustelua en ole pitänyt. Olen esittänyt toiveita että YHDESSÄ kävisimme jossain tms Ihankuin mieheni olisi tuon typerän komentin kirjoittanut; syyllistävästi - kuin minulla ei saisi olla omia toiveita, KAIKESSA pitäisi ottaa mies huomioon. Hän ottaa mutta ei anna.
Huomioin miehen aina, jos hän pyytää jotain niin sen teemme. Kuskaan jos tarvitsee. Samaa en saa takaisin, sekö on minäminä keskustelua?
ap
Miten se ilmenee että sinun pitää ottaa mies kaikessa huomioon? Miten mies reagoi kun teet omia juttujasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä odotit tasa-arvoiselta parisuhteelta?
Sitäkö, että sinä saat kertoa, mitä tunnet ja toivot ja mies sitten sen toteuttaa?
Et sinä ole käymässä keskusteluja, sinä olet minä-minä -puhumassa.
Ero olisi hyvä ratkaisu, ei siinä tuhottaisi yhtään mitään, koska kertomasi perusteella kaikki on huonosti.
Molemminpuolista huomioimista tietenkin. Saa mieskin kertoa omistaan! En ole estellyt. Olipa typerä kommentti, minä minä keskustelua en ole pitänyt. Olen esittänyt toiveita että YHDESSÄ kävisimme jossain tms Ihankuin mieheni olisi tuon typerän komentin kirjoittanut; syyllistävästi - kuin minulla ei saisi olla omia toiveita, KAIKESSA pitäisi ottaa mies huomioon. Hän ottaa mutta ei anna.
Huomioin miehen aina, jos hän pyytää jotain niin sen teemme. Kuskaan jos tarvitsee. Samaa en saa takais
Ilmenee mm. ettei hänen tarvitse tehdä kotona mitään, jos extemporee pyytää hakemaan jostain, haen, en tee sellaista ruokaa jota tiedän hänen inhoavan, siivoan hänen jäljet (hän ei ikinä pyyhi keittiön pöytiä mm), se mistä tiedän hänen tykkäävän teen niin, jne..
Kun teen omia juttujani, hän jättää minut täysin huomiotta. Ei myöskään anna positiivista palautetta vaan etsii kritiikin kohteen aina. En saa tuntemusta että olisin hyvä. Jos käyn yksin jossain hän ei näytä sitä, että se häiritsee häntä, vaan myöhemmin saattaa "kostaa" sen, lähtemällä vaikka ilman että ilmoittaa minulle, minne tai kenen kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttäisi jos tehdessäni omia juttujani mies oli vieressä huomioimassa oli se huomioiminen sitten positiivista tai negatiivista. Enkä oikein usko että mieskään pitäisi siitä että olisin joka hetki huomioimassa häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä odotit tasa-arvoiselta parisuhteelta?
Sitäkö, että sinä saat kertoa, mitä tunnet ja toivot ja mies sitten sen toteuttaa?
Et sinä ole käymässä keskusteluja, sinä olet minä-minä -puhumassa.
Ero olisi hyvä ratkaisu, ei siinä tuhottaisi yhtään mitään, koska kertomasi perusteella kaikki on huonosti.
Molemminpuolista huomioimista tietenkin. Saa mieskin kertoa omistaan! En ole estellyt. Olipa typerä kommentti, minä minä keskustelua en ole pitänyt. Olen esittänyt toiveita että YHDESSÄ kävisimme jossain tms Ihankuin mieheni olisi tuon typerän komentin kirjoittanut; syyllistävästi - kuin minulla ei saisi olla omia toiveita, KAIKESSA pitäisi ottaa mies huomioon. Hän ottaa mutta ei anna.
Huomioin miehen aina, jos hän pyytää jotain niin sen teemme. Kuskaan jos tarvitsee. Samaa en saa takaisin, sekö on minäminä keskustelua?
ap
Mitä mies on siis sinulle kertonut omista toiveistaan, miten hän on keskustellut? Kertonut, että vie auton huoltoon, tuletko hakemaan huollosta kotiin?
Jos sinä koet täysin vieraan ihmisen kirjoituksen syyllistävänä, niin vika ei ole siinä kirjoittajassa, vika on sinussa. Ihan samalla tavalla sinun on turha syyllistää miestäsi siitä, että hänellä on omia ajatuksia ja oma tahto.
Kyllä sinulla saa olla omia toiveita, saat jopa toteuttaa omia toiveitasi, mutta kukaan toinen ei ole velvollinen uhraamaan elämäänsä sille valheelle, jota haluat elää. Eroa miehestä ja huomaa, että olet kohtalaisen köyhä ja tavallinen, et kiinnosta ketään eikä ole edes sitä miestä, jota jatkuvasti moittia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä odotit tasa-arvoiselta parisuhteelta?
Sitäkö, että sinä saat kertoa, mitä tunnet ja toivot ja mies sitten sen toteuttaa?
Et sinä ole käymässä keskusteluja, sinä olet minä-minä -puhumassa.
Ero olisi hyvä ratkaisu, ei siinä tuhottaisi yhtään mitään, koska kertomasi perusteella kaikki on huonosti.
Molemminpuolista huomioimista tietenkin. Saa mieskin kertoa omistaan! En ole estellyt. Olipa typerä kommentti, minä minä keskustelua en ole pitänyt. Olen esittänyt toiveita että YHDESSÄ kävisimme jossain tms Ihankuin mieheni olisi tuon typerän komentin kirjoittanut; syyllistävästi - kuin minulla ei saisi olla omia toiveita, KAIKESSA pitäisi ottaa mies huomioon. Hän ottaa mutta ei anna.
Huomioin miehen aina, jos hän pyytää jotain niin se
Jos ette koskaan keskustele, niin miten ihmeessä tiedät, mistä ruuasta mies ei pidä tai mistä tiedät hänen pitävän? Sinä oletat miehestäsi melkoisen määrän asioita ihan ilman keskusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttäisi jos tehdessäni omia juttujani mies oli vieressä huomioimassa oli se huomioiminen sitten positiivista tai negatiivista. Enkä oikein usko että mieskään pitäisi siitä että olisin joka hetki huomioimassa häntä.
En tietenkään tarkoita että pitäisi olla häiritsemässä. Itsestäni olisi kiva kun koko päivän maalaan että mies ohimennessään kävisi vaikka pikaisesti jotain sanomassa. Ilman että kävelee vaan ohi kuin ei näkisikään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttäisi jos tehdessäni omia juttujani mies oli vieressä huomioimassa oli se huomioiminen sitten positiivista tai negatiivista. Enkä oikein usko että mieskään pitäisi siitä että olisin joka hetki huomioimassa häntä.
En tietenkään tarkoita että pitäisi olla häiritsemässä. Itsestäni olisi kiva kun koko päivän maalaan että mies ohimennessään kävisi vaikka pikaisesti jotain sanomassa. Ilman että kävelee vaan ohi kuin ei näkisikään.
ap
Vastaavissa tilanteissa minä kyllä huomaan puolison ja kiinnitän hänenkin huomion sanomalla vaikka moi. Joskus olen itsekin omissa maailmoissa niin että en huomaa puolisoa ja vastaavasti hän kiinnittää minun huomioni. Erityisesti ei tarvitse kommentoida että "ai sinä maalaat" tms.
Valtaosa miehistä ei haluaisi olla avioliitossaan ollenkaan, mutta ei osaa/uskalla erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näillä kommenteilla mitä ap on tänne laittanut niin eroaisin välittömästi. Ihan hirveää elää tuollaisen ankeuttajan kanssa, joka ei huomioi ja kostaa, kun toinen tekee itselleen mielekkäitä asioita. Joskus suhteet tulee tiensä päähän ja tässä tapauksessa se tie on loppunut aikaa sitten. Mies ei edes halua muuttua, eikä ilmeisesti ymmärrä että ero voisi käydä ap:n mielessä ihan vakavasti. Tai sitten hän ei edes välitä, vaikka eroaisitte, missä tapauksessa siitä erosta ei koidu muuta kuin hyvää. Oppikoot olemaan itsekseen, jos vaimon seura ja arjen apu on noin vaikea ottaa huomioon muuten kuin antamalla kritiikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa miehistä ei haluaisi olla avioliitossaan ollenkaan, mutta ei osaa/uskalla erota.
No voi voi. Entä jos nainen ottaa eron?
Osa kommenteista meni sivuraiteille minun syyllistämiseksi. En ole sokea omalle käytökselleni ja pyrin olemaan hyvä kumppani.
Mies käyttää sitä surutta hyväkseen. En saa tukea, huomiota, tai muuta normaalia.
Miehen kommunikaatio on myrkyllinen minua kohtaan.
ap
Se on niinkin, että jos toinen pälpättää kaiken aikaa tai riehuu tekemässä, silloin toinen voi lopulta kyllästyä ja sulkeutua. Tämä koskee muitakin kuin vain parisuhteita. Minulla esimerkiksi on sukulaissuhde, jossa ei saa suunvuoroa, ei muu auta ku pitää itse turpansa tukossa. TYMPEÄÄ. Myös sen toisen puheenaiheet tai tapa puhua, esimerkiksi aggressiot, voi aiheuttaa tosi tympääntymisen ja vaikenemisen. Omalla k pälpätystä.ohdallani pyrin välttelemään kaikkea yhteydenpitoa tästä syystä. Ikävöin kyllä, mutta en kestä typerää
25v kestänyt sua ap? Mun ei tarvinu ku lukea muutama sun aivopieru kommentti ja sain jo susta tarpeekseni. Kyllä puolisosi aikamoisen hatun noston ansaitsee.
"En kai minä nyt hänen puolesta voi saada häntä muuttamaan käytöstään?"
Et voi, eikä siihen pysty pariterapiakaan.