Kysymys teille, uusien ekaluokkalaisten vanhemmat!

Minun esikoiseni tosin menee vasta eskariin tänä syksynä, mutta myönnän, että sekin jo hirvittää. En uskalla edes ajatella häntä ekaluokkalaisena...



Meillä on lapsi, jolla on aistiyliherkkyysoireita. Tämän saman lapsen vuoksi minut on viimeisen kuuden vuoden aikana varmaan tuhansia kertoja leimattu ja suoraan sanottukin huonoksi äidiksi, joka keksii päästään lapsen ongelmat ja saa lapsen kuvittelemaan milloin mitäkin oireita ja käyttäytymään niiden mukaan. Tätä on tapahtunut neuvolan, lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden toimesta aina siihen asti, kun viime syksynä lapsen kerhon opettaja, lastentarhanopettaja ammatiltaan, kirjoitti meille kirjallisen lausunnon siitä, että tässä lapsessa todella on aistiyliherkkyyteen viittaavia piirteitä. Eskarin kohdalla pelottaa, että "vanha kaava" toistuu, eli lapsen erityispiirteet teilataan minun keksimiksi ja lasta pidetään tahallaan hankalana ja "häirikkönä", vaikkei hän sitä todellakaan ole. Häirikkönä häntä on pidetty siksi, että hän on tuottanut lisätyötä vaatimalla erityistä panostusta työhön mm. neuvolan terveydenhoitajilta sekä lääkäreiltä. Termi ei siis tässä tapauksessa viittaa lapsen käytökseen.



Minä ilmoitin jo miehellenikin, että yksikin tällainen "vanhan kaavan" suhtautuminen kun tulee eskarissa vastaan, meidän lapsemme lopettaa eskarin siihen paikkaan. Koulun suhteen en tiedä vielä, mitä teen, mutta koska lapseni ongelmat ovat ihan oikeita ja olemassaolevia, en aio enää kuunnella mitään ylimielistä sontaa tässä asiassa keneltäkään - en opettajalta enkä keltään muultakaan.

Jos vanhemmat koko ajan nakertaa tata kritisoimalla opea kotona ja vaatii erityisjuttuja omalle lapselleen, niin luokkaan tulee tosi huono ilmapiiri.

että kaikki on hyvin ja oikein, vaikkei ole ja lapsi kärsii, että syntyisi hyvä luokkahenki ja open auktoriteetti säilyisi. Mitenkähän sellaisessa tilanteessa käy lasten ja vanhempien välisen luottamuksen?

Eiköhän olisi parempi kritisoida opettajan valintoja suoraan opettajalle (=aikuinen aikuiselle), kuin suolata lapsen ja opettajan välejä ja antaa lapselle ikään kuin lupa kyseenalaistaa opettajan auktoriteetti. Eiköhän tässä ole sama periaate kuin avioerotilanteissakin: lapselle tärkeää ihmistä ei mustamaalata lapsen kuullen vaan aikuiset selvittäköön erimielisyytensä keskenään aikuisten maailmassa. Lapsen ei tarvitse kuulla niistä asioista.

t.sivustaseuraaja

Se open on tarkeaa muistaa. Siina vaiheessa, kun vanhemmat on eri mielta asioista, jotkut opet tekee arvovaltasyista karpasesta harkasen.



Sellainen syo luottamusta opettajaan. Esin. kun vanhemmat on sita mielta, etta koulussa kiusataan, mutta ope ei sita nae, se ei tarkoita, etta open taytyisi pitaa vanhempia lastensuojelutapauksena (siis naiden perattomien kuvitelmien vuoksi).



Nain siis tapahtui siella Steiner-koulussa.



En olisi tuonut tata esiin, mutta kun ap kysyi itse. Useimmiten luottaisin kuitenkin open arvostelukykyyn.

On osattava tukea heikoimpia oppilaita. Puututtava kiusaamiseen.

vaan kaikkein kovimpaan mekastavat, aina ekaks ryntäävät, aina äänesssä olevat vie kaiken huomion ja saavat kaiken haluamansa

eli ope auta hiljaisia, kilttejä, yms anna heillekin aikaa ja huomiota

auta jso joku lapsi on aina ilman kaveria, järkkää ryhmiä, älä aina anna lasten tehdä itse ryhmiä koska valitsevat aina samat kaverit niihin....

yritä siis huomioda , et kaikilla lapsillla olis kaveria, ja puuutu tilanteeseen, jos näin ei ole

mutta mieleeni tuli vielä yksi luokkahenkeen ja ilmapiiriin liittyvä asia. Muutama onkin kirjoittanut kiusaamisesta ja siihen puuttumisesta sekä siitä että opettaja huolehtisi, että kaikki löytävät kaverin. Minusta olisi tärkeää, että kaikki luokan lapset tutustuisivat toisiinsa mahdollisimman hyvin heti syksyllä. Niin että jokaisella ei olisi vain yhtä tai kahta kaveria, vaan luokallinen. Uskoisin sen ehkäisevän kiusaamista ja edistävän haluamaasi luokkahenkeä.

Lisaksi olisi hyva, jos saisi viela vanhemmat vanhempainilloissa tutustumaan toisiinsa ainakin jossain maarin. Helpottaisi lasten valisten juttujen selvittelya.

Eli tuo ryhmäyttäminen ja yhteishengen luominen. Minä kysyin keväällä tulevien ekaluokkalaisten vanhempainillassa, että mitä keinoja opettajat käyttävät ryhmäyttämiseen. Ja vastaukseksi sain opettajien vilkaisuja sivulle päin, eikä oikein osattu vastata kuin mumisemalla.



Odotin vastausten olevan ihan peruskauraa, että tehdään ryhmissä juttuja, vaihdellaan istumajärjestyksiä ja tämän tyyppistä. Olin yllättynyt, että kysymykseni oli niin hankala, ja tilanteesta jäi minulle huoli, että tehdäänkö koulussa ryhmähengen luomisen eteen yhtään mitään.



Sillä kuten joku edellä jo sanoi, niin minäkin uskon, että hyvällä ryhmähengellä ennaltaehkäistään kiusaamista todella hyvin. Ja tässäkin ketjussa todella moni oli huolissaan kiusaamisesta...

Saat vastalahjaksi innostuneen ja motivoituneen luokan ihania tyttöjä ja poikia!

Se osoittaa aitoa kiinnostusta.

Tuli mieleen, et luokkahengen luomiseksi retket on kivoja!

Ajattelin kysyä täältä, kun täällä ekaluokkalaisten vanhempia tuntuu pyörivän. Lupaan lopettaa av:lla käymisen heti kun koulu alkaa. Muita toiveita?

Toivon, ettet ole poissa töistä jatkuvasti. Ja kyllä ymmärrän, ettei siihen voi itse vaikuttaa, mutta sitä kuitenkin toivon:)



Mukavaa, alkavaa lukuvuotta sinulle! Me odotamme kouluvuoden alkua hyvin positiivisin mielin reippaan tyttöni kanssa.

ja kunnollista kuria. Esikoisen koulunkäynti alkoi todella huonosti kun opettajalla ei ollut mitään auktoriteettia luokassa ja häirikkölapset pääsivät ihan vapaasti terrorisoimaan opetusta.



Toivon myös sitä, että vanhemmat saavat tietää mitä omalle lapselle kuuluu - hyvässä ja pahassa.



Hienoa, että opettajaa kiinnostaa tämä oikeasti :)

komppi seiskalle.

Hän on vielä pieni ja tullut suureen maailmaan turvallisista ja tutuista ympyröistä. Kaikki jännittää, mutta varmasti myös innostaa. Heitä pitää muistutella ja opastaa kaikessa vähäpätöisessäkin asiassa. Ole itsekin innostunut ja kannustava. Silloin saat opin siemenen hyvin itämään.



Meillä menee lapsi jo tokalle, mutta tällainen ihana ope oli hänellä ja paljolti tämän ihanan open ansiosta oli niin kiva koulun alku ja luokkahenki.

- hyvää yhteistyötä koulun ja vanhempien välillä, siis aitoa yhteistyötä, ei näennäistä

- välitöntä puuttumista kiusaamiseen ja vanhempien mukaan ottamista kiusaamisasian hoitamiseen

- lasten erilaisuuden ymmärtämistä, erityisesti poikalasten ymmärtämistä (suomen koulujärjestelmä rakennettu tytöille)

- empatiaa, ystävällisyyttä, kannustavuutta

- lasten tasapuolista kohtelua, ei suosikkeja



Hyvää lukuvuotta sinulle ope!

Mä toivoisin, että ensimmäinen vanhempainilta järjestettäisiin kohtalaisen varhain. Mä myös toivoisin, että opettaja ymmärtäisi miten iso asia myös vanhemmille on se, kun esikoinen aloittaa koulun.



Mun lapsen opettaja on jäämässä eläkkeelle, ja hoitaa enää poikani luokan vielä tokan vuoden. Hän ei jaksanut järjestää mitään vanhempainvartteja, vaan totesi vain, että hän sitten soittelee MAALISKUUSSA... Toki siis piti vartit niille, joiden kanssa se oli tärkeää, mutta meidän peruskiltti ja hyvä koulussa-poika siis ansaitsi vain soiton, että nautihan taitavasta lapsestasi.



Se on kuitekin niin erilaista se meininki koulussa ja aikamoinen kulttuurishokki vanhemmalle, joka on tottunut, että jokainen röyhtäyskin vanhemmille raportoidaan.

se ope kysyis näitä asioita sitten niiden varsinaisten lasten vanhemmilta eikä anonyymeiltä ihmisiltä...

Hän on vielä pieni ja tullut suureen maailmaan turvallisista ja tutuista ympyröistä. Kaikki jännittää, mutta varmasti myös innostaa. Heitä pitää muistutella ja opastaa kaikessa vähäpätöisessäkin asiassa. Ole itsekin innostunut ja kannustava. Silloin saat opin siemenen hyvin itämään.

Muutos tarhamaailmasta koululaisen paljon itsenäisempään elämään on iso harppaus niin sille pienelle ekaluokkalaiselle kuin vanhemmillekin. On tärkeää, että opettaja tukee omalta osaltaan tätä itsenäistymisprosessia tarpeeksi hellin, mutta lujin ottein.

Eskarissa ei ollut niin. Tytöiltä vaadittiin paljon enemmän mm. joutuivat siivoamaan poikien sotkuja, vahtimaan pienempiä lapsia yms. Poikien annettiin olla vapaammin, heiltä siedettiin enemmän meteliä ja riehumista.