Kysymys teille, uusien ekaluokkalaisten vanhemmat!
Mitä toivotte ja odotatte tulevalta kouluvuodelta, opettajalta, koululta jne? Mitä ette missään nimessä halua?
Olen itse opettaja ja aloitan uuden ekaluokan kanssa parin viikon päästä. Suunnittelen paraikaa tulevaa syksyä ja olisi kiva kuulla teidän vanhempien odotuksia, pelkoja, toiveita koskien pienen ekaluokkalaisenne koulutaivalta.
t. ope
Kommentit (74)
Voi lopulta olla vakavampaa kuin ensin ajateltiin.
että olisit tasapuolinen kaikille oppilaillesi.
sekä osaisit pitää luokassa kuria sekä ymmärtäisit "rangaista" vain niistä pahimmista mokista ettet lähtisi kantelulinjalle pikkuasioista.
onnea sulle ap, kyllä sä pärjäät!
Tässäkin asiassa olen törmännyt kahdenlaisiin vanhempiin: toiset haluavat kuulla kaikista välituntikahinoista ja loukkaantuvat, jos olen jättänyt raportoimatta jotakin ja jotkut eivät ole kiinnostuneita "turhista" nahisteluista vaan toivovat opettajan ottavan yhteyttä vain jos sattuu jotain vakavaa (tyyliin jotain hajoaa tai tulee verta päästä).
Opettajan kannalta pulmallista on, jos tällaisten eri ääripäitä edustavien vanhempien muksut tappelevat keskenään, tulee naarmuja, tilanne selvitetään koulussa ja saadaan sovittua. Ilmoittaako kotiin vai ei?
Itse äitinä toivoisin, että ilmoitettaisiin kaikesta. :) Toivon sinulta palautetta puolin ja toisin(itse olen taas valmis ottamaan kritiikkiäkin vastaan ja keskustelemaan asioista, ei siinä mitään, kyllä ensimmäisen lapsen kanssa itsekin joutuu kasvamaan ja käy tietyt ikävaiheet läpi aina ensimmäisen kerran.
Toivon aitoa, lämminhenkistä kohtelua lapselleni, toivon tasapuolisuutta, viestien kulkemista, luottamuksellista yhteistyötä, napakkuutta mutta ei nipoutta, järjestelmällisyyttä mutta ei pilkunviilausta, pedagogisia taitoja ym.
Tsemppiä!
Eli ei mitään "pojat on poikia"-meininkiä, vaan vaadit kaikilta yhtä hyvää käytöstä. Vielä nykyäänkin on tavallista, että opettaja hyväksyy pojille huonomman käytöksen kuin tytöille, älä sinä tee niin!
Siis sanon nain vanhempana ja opena. Vanhempien koulutustaso tai open kauneus ei saisi olla ratkaisevia tekijoita.
On hyva, jos vanhempainilloissa pystytaan luomaan sellainen henki, etta esim. nukkumaanmenoajat olisi aika lailla samat, samoin saannot pipon pitamisesta sisalla (pojilla) jne. Jos vanhemmat koko ajan nakertaa tata kritisoimalla opea kotona ja vaatii erityisjuttuja omalle lapselleen, niin luokkaan tulee tosi huono ilmapiiri.
Esittamassani Steiner-koulu -esimerkissa ongelmat lahti liikkeelle siita, ettei vanhempainiltoja ja vanhempainvartteja pidetty. Oli koko vuoden taydellinen hiljaisuus koulun puolelta. Ongelmat kasaantui, eika yhteishenkea syntynyt. Johan siina opekin vasyy. Ja tama siis Steiner-koulussa, joka painottaa sosiaalisia taitoja! En tieda, mita tyoyhteisossa oli tapahtunut, kun opettaja oli joutunut turvautumaan tyosuojeluun.
Mutta siis tarkeaa on luoda luottamuksen ilmapiiri vanhempainilloissa.
Ja painotan myös, että älä lässytä. Todennäköisesti suuri osa vanhemmista on sinua fiksumpia, koulutetumpia ja sivistyneempiä, älä yritä asettaa itseäni vanhempien yläpuolelle - se kapsahtaa omaan nilkkaasi. Niille jos rupeat lässyttämään, niin arvaa vaan, mitä ne ajattelevat sinusta...
Tää kyllä kertoo ihan vain sun koulutustasosta :) :)
Onko teillä odotuksia tai toiveita opetusmetodien suhteen? Yksilöllistä työskentelyä vai ryhmätöitä? Konstruktivismia vai behaviorismia? Vai kaikkea sopivassa suhteessa? Haluatteko kuulla opettajan perustelut ratkaisuilleen vai haluatteko säästyä yksityiskohtaisilta selvityksiltä? Onko kivempi kuulla yleisesti koko luokan kuulumisia, vai pelkästään palautetta omasta lapsestanne? Haluatteko saada muidenkin vanhempien yhteystiedot (toki heidän luvallaan), jotta pystytte olemaan yhteydessä toisiinne, esim. kiusaamis- ja riitatilanteissa? Haluatteko lisätehtävävinkkejä, tai ehdotuksia, miten harjoitella opeteltuja asioita kotona? Entä vanhemmille tarkoitettuja lapsen kehitykseen ja kasvuun liittyviä kirjavinkkauksia (tyyliin "Tästä asiasta mm. Jari Sinkkonen on kirjoittanut kirjassaan NN", tai "Lisää temperamenttityypeistä voitte lukea Liisa Keltikangas-Järvisen kirjasta Temperamentti ja koulumenestys" jne)?
Onko teillä odotuksia tai toiveita opetusmetodien suhteen? Yksilöllistä työskentelyä vai ryhmätöitä? Konstruktivismia vai behaviorismia? Vai kaikkea sopivassa suhteessa? Haluatteko kuulla opettajan perustelut ratkaisuilleen vai haluatteko säästyä yksityiskohtaisilta selvityksiltä? Onko kivempi kuulla yleisesti koko luokan kuulumisia, vai pelkästään palautetta omasta lapsestanne? Haluatteko saada muidenkin vanhempien yhteystiedot (toki heidän luvallaan), jotta pystytte olemaan yhteydessä toisiinne, esim. kiusaamis- ja riitatilanteissa? Haluatteko lisätehtävävinkkejä, tai ehdotuksia, miten harjoitella opeteltuja asioita kotona? Entä vanhemmille tarkoitettuja lapsen kehitykseen ja kasvuun liittyviä kirjavinkkauksia (tyyliin "Tästä asiasta mm. Jari Sinkkonen on kirjoittanut kirjassaan NN", tai "Lisää temperamenttityypeistä voitte lukea Liisa Keltikangas-Järvisen kirjasta Temperamentti ja koulumenestys" jne)?
on ap
Auttaisi lasta jos lapsi on yksin välituntisin jne.
Jos on vanhempia, jotka haluaa tietaa metodeista opetuksessa, niin ehka sitten. Voihan se olla mielenkiintoista kuulla. Luottaisin kuitenkin siihen, etta koulutettu ope osaa hommansa. Olisin enemman kiinnostunut, miten lapseni voi, onko vasynyt aamulla, onko innostunut, miten kavereiden kanssa jne. Opettajahan nakee lasta monen tunnin ajan paivittain.
Eihan esim. laakaritkaan joka hetki tuo esiin, etta mihin ammattikirjallisuuteen tai tutkimuksiin tai yliopistossa oppimaansa he pohjaavat ratkaisunsa.
Onko teillä odotuksia tai toiveita opetusmetodien suhteen? Yksilöllistä työskentelyä vai ryhmätöitä? Konstruktivismia vai behaviorismia? Vai kaikkea sopivassa suhteessa? Haluatteko kuulla opettajan perustelut ratkaisuilleen vai haluatteko säästyä yksityiskohtaisilta selvityksiltä? Onko kivempi kuulla yleisesti koko luokan kuulumisia, vai pelkästään palautetta omasta lapsestanne? Haluatteko saada muidenkin vanhempien yhteystiedot (toki heidän luvallaan), jotta pystytte olemaan yhteydessä toisiinne, esim. kiusaamis- ja riitatilanteissa? Haluatteko lisätehtävävinkkejä, tai ehdotuksia, miten harjoitella opeteltuja asioita kotona? Entä vanhemmille tarkoitettuja lapsen kehitykseen ja kasvuun liittyviä kirjavinkkauksia (tyyliin "Tästä asiasta mm. Jari Sinkkonen on kirjoittanut kirjassaan NN", tai "Lisää temperamenttityypeistä voitte lukea Liisa Keltikangas-Järvisen kirjasta Temperamentti ja koulumenestys" jne)?
on ap
vaan koetat löytää ne menetelmät, jotka kunkin lapsen kanssa sopivat. Ja myönnät, että kyllä nitä ehtii käyttää saman tunnin aikana useampiakin menetelmiä. Kuulen mielelläni perusteluita valinnoille.
Yleisissä tilaisuuksissa yleistä asiaa ja palautetta, yksityisissä yksityistä. EIkö tämä ole suhteellisen selvä periaate.
Yhteystietojen jako on ok, siis tietenkin jokaisen omalla luvalla.
Onko teillä odotuksia tai toiveita opetusmetodien suhteen? Yksilöllistä työskentelyä vai ryhmätöitä? Konstruktivismia vai behaviorismia? Vai kaikkea sopivassa suhteessa? Haluatteko kuulla opettajan perustelut ratkaisuilleen vai haluatteko säästyä yksityiskohtaisilta selvityksiltä? Onko kivempi kuulla yleisesti koko luokan kuulumisia, vai pelkästään palautetta omasta lapsestanne? Haluatteko saada muidenkin vanhempien yhteystiedot (toki heidän luvallaan), jotta pystytte olemaan yhteydessä toisiinne, esim. kiusaamis- ja riitatilanteissa? Haluatteko lisätehtävävinkkejä, tai ehdotuksia, miten harjoitella opeteltuja asioita kotona? Entä vanhemmille tarkoitettuja lapsen kehitykseen ja kasvuun liittyviä kirjavinkkauksia (tyyliin "Tästä asiasta mm. Jari Sinkkonen on kirjoittanut kirjassaan NN", tai "Lisää temperamenttityypeistä voitte lukea Liisa Keltikangas-Järvisen kirjasta Temperamentti ja koulumenestys" jne)?
on ap
vaan koetat löytää ne menetelmät, jotka kunkin lapsen kanssa sopivat. Ja myönnät, että kyllä nitä ehtii käyttää saman tunnin aikana useampiakin menetelmiä. Kuulen mielelläni perusteluita valinnoille.
Yleisissä tilaisuuksissa yleistä asiaa ja palautetta, yksityisissä yksityistä. EIkö tämä ole suhteellisen selvä periaate.
Yhteystietojen jako on ok, siis tietenkin jokaisen omalla luvalla.
Lisätehtäviä kaikille niille lapsille, jotka tarvitsevat niitä potentiaalinsa käyttöön ottamiseksi.
Voit jakaa kirjavinkkejä jos olet myös valmis vastaanottamaan niitä.
ja siitä lässytyksestä. Kyllä opettajilla monesti jää päälle sellainen lapsillepuhumismoodi ja auktoriteettimoodi siitä huolimatta, että yleisö vaihtuu. Siinä missä voi olla ihan ok sanoa KERRAN, että nukkumaanmenoajat ja aamiaiset ovat tärkeitä, on aliarvioivaa dissata vanhempien kertomus siitä, että lapsi menee jo nukumaan ja syö jo aamiaista painottamalla näiden tärkeyttä kerta toisensa jälkeen. Samoin on asiallista ymmärtää, että etenkin niiden hankalampien ja erityistarpeisten lasten vanhemmat ovat yleensä jo kauan sitten käyneet läpi tämmöiset perusjutut ja melkoisen kasan muutakin materiaalia kursseja, luentoja ja psykologien ohjausta lastensa erityisyyksistä. Sinun on mutupohjalta ihan turha luennoida heille, kuuntele mieluummin heidän neuvojaan lapsensa suhteen.
EI sun tarvi olla aina oikeassa, sä voit myös kuunnella muita.
Jos vanhemmat koko ajan nakertaa tata kritisoimalla opea kotona ja vaatii erityisjuttuja omalle lapselleen, niin luokkaan tulee tosi huono ilmapiiri.
että kaikki on hyvin ja oikein, vaikkei ole ja lapsi kärsii, että syntyisi hyvä luokkahenki ja open auktoriteetti säilyisi. Mitenkähän sellaisessa tilanteessa käy lasten ja vanhempien välisen luottamuksen?
Ilmoittamista ja tiedonkulkua. Kiva kuulla positiivisiakin juttuja omasta lapsesta.
Eli tuo ryhmäyttäminen ja yhteishengen luominen. Minä kysyin keväällä tulevien ekaluokkalaisten vanhempainillassa, että mitä keinoja opettajat käyttävät ryhmäyttämiseen. Ja vastaukseksi sain opettajien vilkaisuja sivulle päin, eikä oikein osattu vastata kuin mumisemalla.
Odotin vastausten olevan ihan peruskauraa, että tehdään ryhmissä juttuja, vaihdellaan istumajärjestyksiä ja tämän tyyppistä. Olin yllättynyt, että kysymykseni oli niin hankala, ja tilanteesta jäi minulle huoli, että tehdäänkö koulussa ryhmähengen luomisen eteen yhtään mitään.
Sillä kuten joku edellä jo sanoi, niin minäkin uskon, että hyvällä ryhmähengellä ennaltaehkäistään kiusaamista todella hyvin. Ja tässäkin ketjussa todella moni oli huolissaan kiusaamisesta...
Tämä ryhmäytyminen on minusta erittäin tärkeä pointti. Meillä esikoinen oli ekat vuodet Steiner-koulussa ja en voi kuin kiitellä hänen opettajaansa siitä että käytti paljon aikaa ja energiaa hyvän yhteishengen luomiseen luokassa. Ei sielläkään kokonaan vältytty kiusaamiselta, mutta ope tarttui niihin heti reippaalla otteella ja alussa ne oli paljon helpompi hoitaa kuin jos olisi lakaistu ongelma maton alle.
Muutettuamme tyttömme on tavallisessa koulussa ja vaikka lukuaineissa ollaan paljon jämptimpiä, niin koin kyllä sen Steiner-opin olevan koko elämän kannalta hyödyllisemmän. Toki kaikki on kiinni open persoonasta, ehkä meillä vaan oli pätevä Steiner-ope ja lillukanvarsiin tarttuva peruskoulunope. Tiedä häntä.
Ikävä kyllä niitä on sellaisiakin vanhempia, joille sanotaan, että lapsi on väsynyt (ja joiden lapsi ei todellakaan mene nukkumaan puoli 9), ja joiden lapsi ei syö (eikä muuten syö kotonakaan). Mutta jotka tuon kertomisen jälkeen sanovat, että muuttavat tapojaan - vaikka eivät sitä teekään. Sen takia joskus asioiden varmistaminen ja jankkaaminen on pakollista. Toisaalta - luojalle kiitos! - on myös niitä, jotka tekevät kaiken "oikein" tai jotka viimeistään asiasta sanomisella muuttavat tapojaan. Aina näin ei kuitenkaan ole. Kyllä sitä kaiken maailman vipeltäjää mahtuu maailmaan... Nimim. opettaja, jonka oppilas ei ollut koskaan ensimmäiselle tullessaan mennyt nukkumaan ennen puolta yötä...
aivan, et mistään. Sä oot vaan päättänyt näin. Sä et ole valmis hakemaan esim lapsen väsymyksen syytä siitä, että vaikka aistiherkkyyden tai migreenitaipumuksen takia luokassa on vain liian kova meteli hänelle. EIkä sulle riitä,e ttä sanot vain lapsen olevan edelleen poikkeavan väsynyt, jotta vanhemmat voisivat vaikka tutkituttaa sen kuuluisan diabeteksen, sun täytyy siis vaan jankuttaa siitä nukkumaanmenoajasta koska sä et voi uskoa, että lapsi menee nukkumaan ajoissa ku nvanhemmat niin sanovat? Ja uskotko sä tosiaan, jos joku sun oppilaista sanoo, ettei ole koskaan mennyt nukkumaan ennen kahtatoista? Samainen kersa kertoo todennäköisesti kotona, että ope ei ole ikinä luokassa kun tunti alkaa, eikä ikinä anna hänen olla järjestäjänä. Vanhemmat vaan ymmärtää ottaa ne jutut ekaluokkalaiskertoimen kanssa. Sääli, jos ope ei ymmärrä...
Meillä on juuri tuo sun mainitsema aistiherkkä ja migreenitaipuvainen lapsi. Ja opettaja otti elämäntehtäväkseen opettaa lapsen syömään. Kuvitteli, että hän nyt vuodessa opettaa lapsen syömään, kun kotona sitä syömistä on harjoiteltu jo vuosikausia. Tuloksena tuli syömisessä taantumaa, yhtään uutta lajia lapsi ei oppinut syömään, sen sijaan joitain ennen syömiään lopetti syömästä. Kiitos kuuluu juuri tuollaiselle ymmärtämättömälle opettajalle.
Nyt kesälomalla on taas alkanut menemään monta uutta ruokalajia, kun ei ole opettajaa sotkemassa asiaa.
Steiner-koulun opettajan persoona on olennaisen tarkea, samoin hanen henkilokohtainen kykynsa toimia lasten ja vanhempien kanssa. Nain on siksi, etta Steiner-koulun opettajan koulutus on erilainen kuin peruskoulun open. Peruskoulussa kaikki opet saa samanlaiset valmiudet kohdata ryhma ja mahdolliset kiusaamis- ja konfliktitilanteet.
Olen kuullut monilta juuri tuon, etta Steiner-koulu on hyva. Meillekin se oli sita ennen kuin opettaja kieltaytyi olemasta tukena kiusaamistilanteissa ja alkoi vaittaa, etta kyse on vanhempien harhakuvitelmista. Meidat tosiaan taman jalkeen eristettiin seka savustettiin ulos koulusta. Ei se silti esta sita, etta jollakulla muulla on voinut olla koulusta hyvia kokemuksia.
Lisaksi kyseisen Steiner-koulun tyoyhteisossa oli ollut vakavia ongelmia, koska opettaja oli joutunut turvautumaan tyosuojeluun. Nainhan voi tapahtua missa tahansa koulussa.
Se, etta kyseinen opettaja ei juurikaan pitanyt vanhempainiltoja eika vanhempainvartteja enaa tokalla, johtui Steiner-koulun open suuresta vapaudesta tehda itse pedagogiset ratkaisunsa. Jonkun toisen open kohdalla sekin olisi voinut olla ihan hyva juttu.
Steiner-koulussa kaikki on siis kiinni tuurista, ei niinkaan tietyista perusasioista tai standardivaatimuksista.
minulla on tapana kirjoittaa reissuvihkoon pienistäkin asioista, jotka jollakin tavalla poikkeavat ns. normaalista. Eli jos lapsella on ollut suurempi riita kirjoitan mitä tapahtui ja kenen kanssa. JOs asia on selvitelty koululla niin, ettei vanhempien tarvitse siihen enää puuttua kirjoitan senkin viestiin. Kirjoitan myös jos koulussa on tapahtunut jotakin erityisen mukavaa :) Yleensä vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä.
t: toinen ope
Ja painotan myös, että älä lässytä. Todennäköisesti suuri osa vanhemmista on sinua fiksumpia, koulutetumpia ja sivistyneempiä, älä yritä asettaa itseäni vanhempien yläpuolelle - se kapsahtaa omaan nilkkaasi. Niille jos rupeat lässyttämään, niin arvaa vaan, mitä ne ajattelevat sinusta...
Älä hössötä, vaan ole tyynen rauhallinen. Hössötys tarttuu lapsiin, ja tekee heistä rauhattomia. Ole tyynen rauhallinen, mutta jämäkkä.
Toivoisin myös, että et olisi merkittävästi ylipainoinen. Olet esimerkki lapsille, jotka vielä opettelvat terveellisiä elämäntapoja, ja nykyään painotetaan joka paikassa tervettä hoikkuutta. Ei ole hyvä, jos opettaja antaa esimerkin jostain muusta. Tämä on minun mielipiteeni.Kiitos tästä näkökulmasta. Onneksi olen normaalipainoinen ja tosi kauniskin, ettei tarvitse ruveta kahden viikon nälkäkuurille vielä näin loman päätteeksi :)
Tuohon vanhempien koulutukseen täytyy sanoa, että se on kyllä pääkaupunkiseudulla kaupunginosakohtaista, mutta onneksi voin tsekata vanhempien ammatit etukäteen koulun papereista, jotta voin säätää omaa esiintymistäni vanhemman koulutukseen ja sosioekonomiseen taustaan sopivaksi :)
On dokumentti, johon jatkossa vedota, jos jokin asia otetaan esim. vanhempien taholta uudestaan esiin.
aivan, et mistään. Sä oot vaan päättänyt näin. Sä et ole valmis hakemaan esim lapsen väsymyksen syytä siitä, että vaikka aistiherkkyyden tai migreenitaipumuksen takia luokassa on vain liian kova meteli hänelle. EIkä sulle riitä,e ttä sanot vain lapsen olevan edelleen poikkeavan väsynyt, jotta vanhemmat voisivat vaikka tutkituttaa sen kuuluisan diabeteksen, sun täytyy siis vaan jankuttaa siitä nukkumaanmenoajasta koska sä et voi uskoa, että lapsi menee nukkumaan ajoissa ku nvanhemmat niin sanovat? Ja uskotko sä tosiaan, jos joku sun oppilaista sanoo, ettei ole koskaan mennyt nukkumaan ennen kahtatoista? Samainen kersa kertoo todennäköisesti kotona, että ope ei ole ikinä luokassa kun tunti alkaa, eikä ikinä anna hänen olla järjestäjänä. Vanhemmat vaan ymmärtää ottaa ne jutut ekaluokkalaiskertoimen kanssa. Sääli, jos ope ei ymmärrä...