Olenko ainoa joka EI pidä imettämisestä?

"Rinnat ovat luonnollisestikin turvonneet ja painavat. Kaikki paikat haisevat maidolle liivinsuojista (joita saa alvariinsa vaihtaa) huolimatta. Nännit ovat kipeät ja jano jatkuvaa. Kahvia ei voi juoda ja seksiä miehen kanssa en pysty edes harkitsemaan." Ei näistä asioista kukaan tykkää, vaan siitä läheisyydestä vauvan kanssa, Se vaan on niin että jos haluaa nauttia vauvan imettämisen tuomasta läheisyydestä, joutuu kaikki nuo paskamaisuudetkin kestää, Toki joillakin ei kipeydy tissit kovin paljon, varsinkin jos on useamman jo imettänyt, mutta silti, kyllähän se monelta osin on aina epämukavaa, varsinkin alussa kun maito nousee voimalla.

Et ole ainoa. Minäkin inhosin imettämistä, siis aivan käsittämättömän tylsää puuhaa. Enkä todellakaan halunnut kaivaa tissiä esiin julkisilla paikoilla, en pitänyt edes siitä jos joku oli kylässä kun imetin. Onneksi lapsi söi myös pullosta. Maidon tulo loppui kokonaan kun muksu oli 3kk vanha, en tiedä miksi. Vi utti lujaa kun appiukko tuli neuvomaan asiassa, että "kyllä sitä maitoa tulee kun yrität". No enpä yrittänyt väkisin, oikeasti olin vain iloinen asiasta, mutta eihän sitä saa ääneen sanoa. Ja ihan fiksu, hauska ja kohtelias teini kasvoi Tuttelillakin.

Vierailija kirjoitti:

"Rinnat ovat luonnollisestikin turvonneet ja painavat. Kaikki paikat haisevat maidolle liivinsuojista (joita saa alvariinsa vaihtaa) huolimatta. Nännit ovat kipeät ja jano jatkuvaa. Kahvia ei voi juoda ja seksiä miehen kanssa en pysty edes harkitsemaan." Ei näistä asioista kukaan tykkää, vaan siitä läheisyydestä vauvan kanssa, Se vaan on niin että jos haluaa nauttia vauvan imettämisen tuomasta läheisyydestä, joutuu kaikki nuo paskamaisuudetkin kestää, Toki joillakin ei kipeydy tissit kovin paljon, varsinkin jos on useamman jo imettänyt, mutta silti, kyllähän se monelta osin on aina epämukavaa, varsinkin alussa kun maito nousee voimalla.

En tajua tuota läheisyysjuttua. Kyllä minä olen läheinen lapseni kanssa ja pidän sylissä vaikkei olekaan tissi mukelon suussa.

En ole ap, mutta ymmärrän häntä

Et ole ainut. En minäkään pitänyt, suurimpana syynä tietysti se, että maitoa ei tullut tarpeeksi ja vauva alkoi parkua kun maito ei riittänyt. Yritin silti imettää 3 kk ajan, että lapsi saisi infektiosuojaa, mutta jouduin antamaan myös pullomaitoa koko ajan. Ruokinta kesti imetysyritysten takia valtavan pitkään, olisi ollut helpompaa vaan antaa suoraan pullosta.

Auttaisiko rintakumi (vai onko nännikumi nimellä)?

Mutta joo, en minäkään pitänyt imettämisestä, eikä minulla sitten tullutkaan maitoa kovinkaan paljoa. Vauvani nyt 4kk vanha. Hyvin juo korvikettakin.

Pakollinen suoritus. Imetin vuoden.

Älkää viitsikö romantisoida äitiyttä tai varsinkaan imettämistä. Se hoidetaan, sillä sipuli.

Miltähän oman vauvan imetys tuntuu 💕

Vierailija kirjoitti:

Älkää viitsikö romantisoida äitiyttä tai varsinkaan imettämistä. Se hoidetaan, sillä sipuli.

Olen aina unelmoinut äitiydestä. Tunne siitä, että minussa kasvaa uusi elämä, on kiehtonut minua. Hetki, jolloin tajusin olevani raskaana, oli taianomainen. Tunsin syvää onnea ja jännitystä sisälläni. Ajatus siitä, että minusta tulisi äiti, täytti minut kiitollisuudella. Katsellessani ultraäänikuvaa, näin pienen sydämen sykkivän. Kyynel vierähti poskelleni.

Minä tykkäsin. Parasta makoilla ja antaa vauvan imutella. Ei ollut mitään kipujakaan, johtui varmaan osittain siitä että annoin vauvan aina myös "hoitaa" nännejä eli en repinyt sitä pois kun oli ruokahetki loppu.

Rakkaus omaan lapseen on paljon suurempaa, kuin etukäteen kuvittelin. Ei sitä edes voi sanoin kuvailla. Tosin se rakkaus ei välttämättä syty heti, minullakin se kasvoi vauvavuoden aikana.

Plus siinä lapsiarjessa on paljon sellaista ihanaa, jota kukaan ulkopuolinen ei pääse näkemään. Se tunne, kun lapsi kömpii aamulla viereen, sanoo rakastavansa tai kun lapsi kikattaa sydämensä kyllyydestä, kun hänelle hassuttelee.

Se, että lapseton ei voi koskaan tajuta täysin, millaista on olla vanhempi. Lapseton kuvittelee tajuavansa, niin itsekin kuvittelin. Ei sitä tajua, jos ei itse ole vanhempi. Eikä sisarusten/kaverien lasten seuraaminen vierestä ole sama asia. Vanhempana se vastuu on ihan oikeasti 24/7, eikä sitä kukaan perheen ulkopuolinen näe.

Enkä siis tällä kommentillani tarkoita, että lapseton olisi jotenkin huonompi tai jollain tavalla vajaa. Hän ei vain voi täysin tajuta vanhemmuutta. Ihan samalla tavalla kuin en itse vaikka ymmärrä, mitä koiran omistajan elämä oikeasti on, kun minulla ei ole koiraa.

Ihanaa kun on kohtalotovereita! Olen tähän asti hautonut ihan yksin fiiliksiäni!

Minunkin vauvani juo myös pullosta, mutta en uskalla vaihtaa korvikkeeseen kun pelkään hänen saavan jonkin pahan taudin jos en imetä. Läheisyydestä taas en ole itse huolissani yhtään, meillä on sitä paljon muutoinkin eikä mitenkään ole imetyksestä riippuvainen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa. Minäkin inhosin imettämistä, siis aivan käsittämättömän tylsää puuhaa. Enkä todellakaan halunnut kaivaa tissiä esiin julkisilla paikoilla, en pitänyt edes siitä jos joku oli kylässä kun imetin. Onneksi lapsi söi myös pullosta. Maidon tulo loppui kokonaan kun muksu oli 3kk vanha, en tiedä miksi. Vi utti lujaa kun appiukko tuli neuvomaan asiassa, että "kyllä sitä maitoa tulee kun yrität". No enpä yrittänyt väkisin, oikeasti olin vain iloinen asiasta, mutta eihän sitä saa ääneen sanoa. Ja ihan fiksu, hauska ja kohtelias teini kasvoi Tuttelillakin.

Itse en imettänyt julkisesti ja pyysin vieraita poistumaan jos piti imettää. Ei sen mikään julkinen spektaakkeli tarvitse olla. 

Et ole. Minusta päinvastoin tuntuu, että harvassa on naiset jotka tykkäävät imetyksestä?

Varsinkin nykyään, kun ensisynnyttäjät on usein jo aika iäkkäitä, niin vauvan sitovuus ja imetys on iso shokki ja epämiellyttäväksi koettu asia. 

Jatkan imettämistä, kun ympärilläni aika tuntuu pysähtyvän. Kaikki huolet ja kysymykset, mitä tulevaisuudessa on, häipyvät. Tämän hetken kauneus ja rauha täyttävät minut. En halua, että tämä hetki koskaan päättyy. Vauvan tyytyväinen ähkäisy saa minut hymyilemään entistä leveämmin tiedän, että tämä on vain alkua. Meillä on edessä koko elämänmittainen matka, ja tällä matkalla tulee olemaan vielä monia ihania hetkiä yhdessä.

Lapset ovat aiheuttamastaan vaivannäöstä huolimatta parasta mitä elämässä on puolison kohtaamisen lisäksi tapahtunut. Ihmisenä olisin vajavainen enkä kehittynyt siten kuin vain lapsi voi ihmismieltä kehittää. Saan siis olla kiitollinen monesta rakkaille lapsilleni. En olisi tullut mieleenkään jättää tätä väliin, olivat aina kuuluneet suunnitelmiin.

Minä haluaisin jo tämän kehon vain itselleni.

Tämä tuntuu olevan tosi yleinen ajatus ainakin vähän vanhemmalla iällä ensimmäistä kertaa äidiksi tulevilla naisilla, joten tuskin olet harvinaisuus tai sen itsekkäämpi kuin muutkaan nykyihmisistä sukupuoleen katsomatta.