Lue keskustelun säännöt.
Puolison ystävät ignooraa??
22.05.2025 |
Miehelläni on useampi läheinen pariskunta ystävinään. Alunperin ovat olleet kaikki kavereita keskenään ja osa sitten on pariutunut keskenään. Tunnen itseni todelliseksi outolinnuksi näiden pariskuntien kanssa. Olen mieheni kanssa seurustellut 5 vuotta ja en silti tunne näitä pariskuntakavereita tai kuulu joukkoon. On vietetty lähinnä mieheni aloitteesta näiden pariskuntien kanssa porukalla aikaa, mutta jotenkin keskustelut aina menee inside jutuiksi joihin en pääse mukaan. Oloni tuntuu aina jokseenkin ulkopuoliselta näissä porukoissa ja viime aikoina jopa kiusallisilta. Isompi ongelma on kuitenkin seuraava: Minua huolettaa, että jään asioista paitsi kun muut pariskunnat+mieheni viettävät aikaa ja he sopivat kaikki yhteiset menonsa keskenään ilman, että minua osallistettaisiin. Ymmärrän ettei minua ehkä haluta mukaan, koska en kuulu porukkaan/olen hiljainen. Kuulen ehkä jälkikäteen, että minutkin olisi haluttu tavata, mutta kukaan ei viitsinyt sitten kutsua Mieheni pyytää joskus minua mukaan vähän jälkikäteen. Yksi konkreettinen tilanne oli vähän aikaa sitten: muut olivat porukalla sopineet menevänsä illalla aftereille ja mies heti ilmoitti minullekin menevänsä Saaran, Joonan, Matin ja Mikaelan kanssa. Sitten hän lähtiessään kysyy, olisinko halunnut mukaan. Ehkä minun pitäisi olla enemmän oma-aloitteinen näissä tilanteissa, mutta tuntuu vuosien jälkeen lähes toivottomalta kinuta minullekin paikkaa porukasta. Mieheni sanoo, että hänen kaverit ovat myös minun kavereita ja hän toivoo, että olisin mukana heidän yhteisissä jutuissa. Muutenhan tätä en enää jaksaisi yrittää. Toisinaan lähden näihin minun silmin yllättäen sovittuihin menoihin, mutta välillä minullakin on omia aiemmin sovittuja menoja enkä oikeasti pääse mukaan. olen sanonut miehelle että jos hän ja hänen ystävät todella haluavat minuun tutustua, olisi kohteliasta yrittää oikeasti osallistuttaa minut jo näiden treffien suunnitteluun. Viidessä vuodessa asia ei kuitenkaan ole edennyt ja vielä kehtaavat harmitella, kun en ole mukana porukassa. Mies sanoo, että tilanne johtuu siitä kun osallistun niin harvoin. En ymmärrä miten voin osallistua, kun minua ei kutsuta alunperinkään, menot sovitaan aina heidän toiveiden mukaan eli vaikka olisin ollut kiinnostunutkin yhteisestä mökkiviikonlopusta, minun työmatkalla tms ei ole mitään väliä vaan reissu sovitaan juuri sille päivälle, kun minä en ainakaan ole käytettävissä sen sijaan, että yritettäisiin löytää päivämäärä, mikä kävisi kaikille. Sama tosin koskee miestänikin, hän on valmis perumaan aivan kaiken, jos kaverit haluaa tavata hänet päivänä X juuri tiettyyn aikaan. Minun kanssa ennalta sovittuja menoja hän ei tosin peru, ja välillä kyllä itse kehotan häntä menemään kavereidensa luo jos meillä ei ollut tavallista koti-iltaa kummempaa sovittu. Välillä kun näitä kavereita pääsen tapaamaan, jälkikäteen on tullut kuulemma tyytyväistä palautetta, kun minäkin olen ollut mukana, vaikkakin sitten vähän sivustaseuraajana.
Muiden mieheni ystävien, sekä naisten että miesten, kanssa tulen toimeen ihan hienosti.
Kommentit (103)
Ihan liian pitkää turhaa ulinaa. Ei jaksanu lukee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap jatkaa vielä. Painoin vahingossa enteriä.
Siis toinen näistä pariskunnista asuu suht lähellä meitä ja meillä on saman rotuiset koirat. (Tyhmä detaili, mutta tunnistakoot jos lukevat tätä). Minusta olisi aivan riittävä tuttavuuden taso jo se, että voitaisiin tämän pariskunnan kanssa vaikka käyttää koiriamme joskus yhteisellä lenkillä/mennä läheiseen koirapuistoon. Mutta ei. Mieheni he kutsuvat yhteisille koiralenkeille, minua ei. Jälleen ymmärrän ettei aina minua kutsuta, mutta kun ei koskaan ole kutsuttu. Mieskin sanoo, että olisi kiva jos voitaisiin yhdessä käydä, muttei silti yhteislenkit onnistu. Käydään välillä sitten lenkillä niin, että minä käyn miehen ja koiramme kanssa lenkillä ja sitten mies menee vielä koiramme ja ystäviensä kanssa heti perään toiselle lenkille, suurella todennäköisyydellä kulkevat saman reitinkin.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kusee sinua silmään. Ihan tavallista, että vain toinen pariskunnasta kutsutaan, ja oletetaan että se ottaa puolison mukaan. Mies ei kutsu sinua mukaan tai kutsuu viimehetkellä niin ettet voi tulla, koska ei halua sinua mukaan.
Tämä. Ei ole muuta selitystä. Mies kyllä ottaisi heti asian suunnitteluvaiheessa ap:n kanssa puheeksi, koska sopii mennä, jos asialla olisi hänelle mitään väliä. Noloa, että kehittää vieläpä skismaa kavereiden välille sen takia. Ei kenellekään normaalille tule mieleenkään, että jonkun puoliso pimittää tietoja reissuista, ja että toinen osapuoli pitää kutsua vielä erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa vielä. Painoin vahingossa enteriä.
Siis toinen näistä pariskunnista asuu suht lähellä meitä ja meillä on saman rotuiset koirat. (Tyhmä detaili, mutta tunnistakoot jos lukevat tätä). Minusta olisi aivan riittävä tuttavuuden taso jo se, että voitaisiin tämän pariskunnan kanssa vaikka käyttää koiriamme joskus yhteisellä lenkillä/mennä läheiseen koirapuistoon. Mutta ei. Mieheni he kutsuvat yhteisille koiralenkeille, minua ei. Jälleen ymmärrän ettei aina minua kutsuta, mutta kun ei koskaan ole kutsuttu. Mieskin sanoo, että olisi kiva jos voitaisiin yhdessä käydä, muttei silti yhteislenkit onnistu. Käydään välillä sitten lenkillä niin, että minä käyn miehen ja koiramme kanssa lenkillä ja sitten mies menee vielä koiramme ja ystäviensä kanssa heti perään toiselle lenkille, suurella todennäköisyydellä kulkevat saman reitinkin.
Ei sun miehet ystävät ignooraa, vaan sun mies. Miehesi on sanonut muille, ettei sinua tule kutsua. Joten kutsua ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa vielä. Painoin vahingossa enteriä.
Siis toinen näistä pariskunnista asuu suht lähellä meitä ja meillä on saman rotuiset koirat. (Tyhmä detaili, mutta tunnistakoot jos lukevat tätä). Minusta olisi aivan riittävä tuttavuuden taso jo se, että voitaisiin tämän pariskunnan kanssa vaikka käyttää koiriamme joskus yhteisellä lenkillä/mennä läheiseen koirapuistoon. Mutta ei. Mieheni he kutsuvat yhteisille koiralenkeille, minua ei. Jälleen ymmärrän ettei aina minua kutsuta, mutta kun ei koskaan ole kutsuttu. Mieskin sanoo, että olisi kiva jos voitaisiin yhdessä käydä, muttei silti yhteislenkit onnistu. Käydään välillä sitten lenkillä niin, että minä käyn miehen ja koiramme kanssa lenkillä ja sitten mies menee vielä koiramme ja ystäviensä kanssa heti perään toiselle lenkille, suurella todennäköisyydellä kulkevat saman reitinkin.
Mitä sinä siis odotat? Että he laittaa sinulle JA miehellesi viestin, että tulkaa kävelylle? Se on miehesi vastuulla sanoa, että muija tulee myös, jos ei erikseen kutsuta. Hän ei halua sinua mukaan jostain syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti se on sun mies, joka sen ignooraamisen hoitaa.
Mun ex-mies teki sitä, että meni yhteisten kavereiden bileisiin yksin ja väitti että on kyseessä poikien ilta. Sitten multa kyseltiin myöhemmin että miksen mä ollut halunnut tulla. Ja ihan yksin olin kotona sillon.
En saanut mitään järkevää selitystä mieheltä tuohon(kaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kusee sinua silmään. Ihan tavallista, että vain toinen pariskunnasta kutsutaan, ja oletetaan että se ottaa puolison mukaan. Mies ei kutsu sinua mukaan tai kutsuu viimehetkellä niin ettet voi tulla, koska ei halua sinua mukaan.
Tämä. Ei ole muuta selitystä. Mies kyllä ottaisi heti asian suunnitteluvaiheessa ap:n kanssa puheeksi, koska sopii mennä, jos asialla olisi hänelle mitään väliä. Noloa, että kehittää vieläpä skismaa kavereiden välille sen takia. Ei kenellekään normaalille tule mieleenkään, että jonkun puoliso pimittää tietoja reissuista, ja että toinen osapuoli pitää kutsua vielä erikseen.
Ehkä se on sitten jotain tämmöistä. Veikkaan ettei miehelle ole ainakaan enää niin väliä olenko mukana. Onhan se vuosien aikana jo huomattu ettei asia onnistu ja itse olen vähän sillä rajalla, että ketä yritän enää miellyttää jos asioista ei voi sopia etukäteen, yhdessä. Väkisinkin tulee olo, että olen toisarvoinen asia hänen ystäviin verrattuna. Minä ilmoitan aina hyvissä ajoin, kun olen omien kavereiden kanssa sopinut jotain. Mieheni puheista tulee joskus sellainen olo, että useimmiten menot sovitaan todella extempore ja hän joutuu itse tekemään mielestäni kohtuuttomia kompromisseja kavereidensa takia, jotta voi heidät tavata. Olen miettinyt myös sitä, että onko mieheni oikeasti yhtä tärkeä näille kavereille kuin mies luulee. Tiedän, tosi kummallista pohtia tämmöistä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli tuota aikoinaan. En sitten jaksanut säätämistä vaan menin omiin menoihini. Mieskin vieraantui näistä kavereista myöhemmin, oikeasti oli vain kyse siitä, ettei 'ulkopuolista' haluttu ottaa porukkaan mukaan. En jaksanut jatkuvasti kuunnella inside-läppää vaan valitsin seurani paremmin. Ap voisi vielä kertoa miehelleen ajatuksensa, josko saisi porukan heräteltyä ajattelemaan vähän muitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kusee sinua silmään. Ihan tavallista, että vain toinen pariskunnasta kutsutaan, ja oletetaan että se ottaa puolison mukaan. Mies ei kutsu sinua mukaan tai kutsuu viimehetkellä niin ettet voi tulla, koska ei halua sinua mukaan.
Tämä. Ei ole muuta selitystä. Mies kyllä ottaisi heti asian suunnitteluvaiheessa ap:n kanssa puheeksi, koska sopii mennä, jos asialla olisi hänelle mitään väliä. Noloa, että kehittää vieläpä skismaa kavereiden välille sen takia. Ei kenellekään normaalille tule mieleenkään, että jonkun puoliso pimittää tietoja reissuista, ja että toinen osapuoli pitää kutsua vielä erikseen.
Juuri näin. Jos mä kutsun ystäväni puolisoineen jonnekin, niin en mä soita sekä ystävälleni että hänen puolisolleen vaan ainoastaan ystävälleni. Hän sitten kertoo asiasta puolisolleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa vielä. Painoin vahingossa enteriä.
Siis toinen näistä pariskunnista asuu suht lähellä meitä ja meillä on saman rotuiset koirat. (Tyhmä detaili, mutta tunnistakoot jos lukevat tätä). Minusta olisi aivan riittävä tuttavuuden taso jo se, että voitaisiin tämän pariskunnan kanssa vaikka käyttää koiriamme joskus yhteisellä lenkillä/mennä läheiseen koirapuistoon. Mutta ei. Mieheni he kutsuvat yhteisille koiralenkeille, minua ei. Jälleen ymmärrän ettei aina minua kutsuta, mutta kun ei koskaan ole kutsuttu. Mieskin sanoo, että olisi kiva jos voitaisiin yhdessä käydä, muttei silti yhteislenkit onnistu. Käydään välillä sitten lenkillä niin, että minä käyn miehen ja koiramme kanssa lenkillä ja sitten mies menee vielä koiramme ja ystäviensä kanssa heti perään toiselle lenkille, suurella todennäköisyydellä kulkevat saman reitinkin.
Oletan, että mieheni kutsuu minut silloin kun on soveliasta minunkin tulla mukaan. Ei minulla ole näiden kavereiden yhteystietoja, tuskin heilläkään minun. Joskus on käynyt niin, että olen mieheni kanssa ollut kaupungilla vaikkapa ravintolassa syömässä ja sitten joku kaveri (ei pariskuntakaveri) ottanut yhteyttä, että on lähistöllä ja haluaisi käydä esim yksillä. Sitten ollaan porukalla menty ja kaikilla ollut tosi mukavaa. Jotenkin korostuu vain näiden pariskuntakavereiden kanssa tämä hankaluus.
-ap
Kuinka vanhoja olette? Mielestäni hieman outoa, jos vielä kolme-neljäkymppisenä ollaan noin kiinni kavereissa. Kyllä puolison (ja perheen) kuuluu mennä kavereiden edelle tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on sinun ja miehesi välinen. Miehesi kutsuu tai ei kutsu sinua mukaan. Eivät ne kaverit lähetä kutsuja kaverinsa puolisolle erikseen, vaan kaveri ottaa itse sen puolisonsa mukaan.
Tuo on ihan paskaa. Samaa kokenut. Vikaa siinä on kaikissa, eniten toki miehessäsi. Mutta kyllä siinäkin ettei porukkaan kunnolla oteta, muut tuntee toisensa jo ennestään niin voisi vähän avittaa uutta ihmistä tuntemaan olonsa tervetulleeksi. Jos juttu lähtee alkuunsa väärille raiteille niin hankala sitä on enää korjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälläset jutut kannattaa käydä vuodattamassa terapeutille. Sillä sen verran hyvä liksa et jaksaa "kiinnostaa".
Taitaa miehesi sykkivä ja suonikas soutaa mikaelan tai saaran annelissa useammin kun tohdit ajatellakkaan xd
Mua ei kutsuttu 7 vuoden aikana mihinkään.
Yritin kutsua miehen kavereita kylään, mutta kukaan ei tullut.
Kaikki kuuluivat harrasteporukkaan, johon miehen exkin kuului.
Ehkä mies piilotteli minua tältä exältä. Tai sitten se ex oli niin hyvä, etteivät kaverit pitäneet erosta, ja hyväksyneet minua.
Miten olisivat voineet hyväksyä, koska kukaan ei minua edes nähnyt.
Tuli sekin mieleen, että ehkä ex haukkui minua kavereilleen.
Kaikki oli niin outoa, että halusin toisenlaisen elämän. Erottiin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan paskaa. Samaa kokenut. Vikaa siinä on kaikissa, eniten toki miehessäsi. Mutta kyllä siinäkin ettei porukkaan kunnolla oteta, muut tuntee toisensa jo ennestään niin voisi vähän avittaa uutta ihmistä tuntemaan olonsa tervetulleeksi. Jos juttu lähtee alkuunsa väärille raiteille niin hankala sitä on enää korjata.
Ystävälläni oli kauan sitten puoliso, jonka seurassa ei saanut puhua yhtään mitään, mistä hän ei tiennyt mitään. Olin ystäväni kanssa samassa opiskelupaikassa ja olimme tunteneet jo nuoruudessa ennen opiskelua. Jäykisti keskustelua kummasti, kun piti huolehtia aikuisen ihmisen ulkopuolisuuden tunteista.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa vielä. Painoin vahingossa enteriä.
Siis toinen näistä pariskunnista asuu suht lähellä meitä ja meillä on saman rotuiset koirat. (Tyhmä detaili, mutta tunnistakoot jos lukevat tätä). Minusta olisi aivan riittävä tuttavuuden taso jo se, että voitaisiin tämän pariskunnan kanssa vaikka käyttää koiriamme joskus yhteisellä lenkillä/mennä läheiseen koirapuistoon. Mutta ei. Mieheni he kutsuvat yhteisille koiralenkeille, minua ei. Jälleen ymmärrän ettei aina minua kutsuta, mutta kun ei koskaan ole kutsuttu. Mieskin sanoo, että olisi kiva jos voitaisiin yhdessä käydä, muttei silti yhteislenkit onnistu. Käydään välillä sitten lenkillä niin, että minä käyn miehen ja koiramme kanssa lenkillä ja sitten mies menee vielä koiramme ja ystäviensä kanssa heti perään toiselle lenkille, suurella todennäköisyydellä kulkevat saman reitinkin.
Miehesi on siis aikuinen? Muut määrittelevät kenen kanssa hän lenkittää koiraansa?
Jos sinua ei kiinnosta mennä miehesi juttuihin mukaan tai tutustua eikä ole kemiaa, niin ei sinun tarvitse. Saatpahan itsellesi omaa aikaa. Hommaa oma porukka. Se on tässä maassa ihan laillista kun meillä on yksilönvapaus.
Miehesi kusee sinua silmään. Ihan tavallista, että vain toinen pariskunnasta kutsutaan, ja oletetaan että se ottaa puolison mukaan. Mies ei kutsu sinua mukaan tai kutsuu viimehetkellä niin ettet voi tulla, koska ei halua sinua mukaan.