Puolison ystävät ignooraa??

Miehelläni on useampi läheinen pariskunta ystävinään. Alunperin ovat olleet kaikki kavereita keskenään ja osa sitten on pariutunut keskenään. Tunnen itseni todelliseksi outolinnuksi näiden pariskuntien kanssa. Olen mieheni kanssa seurustellut 5 vuotta ja en silti tunne näitä pariskuntakavereita tai kuulu joukkoon. On vietetty lähinnä mieheni aloitteesta näiden pariskuntien kanssa porukalla aikaa, mutta jotenkin keskustelut aina menee inside jutuiksi joihin en pääse mukaan. Oloni tuntuu aina jokseenkin ulkopuoliselta näissä porukoissa ja viime aikoina jopa kiusallisilta. Isompi ongelma on kuitenkin seuraava: Minua huolettaa, että jään asioista paitsi kun muut pariskunnat+mieheni viettävät aikaa ja he sopivat kaikki yhteiset menonsa keskenään ilman, että minua osallistettaisiin. Ymmärrän ettei minua ehkä haluta mukaan, koska en kuulu porukkaan/olen hiljainen. Kuulen ehkä jälkikäteen, että minutkin olisi haluttu tavata, mutta kukaan ei viitsinyt sitten kutsua Mieheni pyytää joskus minua mukaan vähän jälkikäteen. Yksi konkreettinen tilanne oli vähän aikaa sitten: muut olivat porukalla sopineet menevänsä illalla aftereille ja mies heti ilmoitti minullekin menevänsä Saaran, Joonan, Matin ja Mikaelan kanssa. Sitten hän lähtiessään kysyy, olisinko halunnut mukaan. Ehkä minun pitäisi olla enemmän oma-aloitteinen näissä tilanteissa, mutta tuntuu vuosien jälkeen lähes toivottomalta kinuta minullekin paikkaa porukasta. Mieheni sanoo, että hänen kaverit ovat myös minun kavereita ja hän toivoo, että olisin mukana heidän yhteisissä jutuissa. Muutenhan tätä en enää jaksaisi yrittää. Toisinaan lähden näihin minun silmin yllättäen sovittuihin menoihin,  mutta välillä minullakin on omia aiemmin sovittuja menoja enkä oikeasti pääse mukaan. olen sanonut miehelle että jos hän ja hänen ystävät todella haluavat minuun tutustua, olisi kohteliasta yrittää oikeasti osallistuttaa minut jo näiden treffien suunnitteluun. Viidessä vuodessa asia ei kuitenkaan ole edennyt ja vielä kehtaavat harmitella, kun en ole mukana porukassa. Mies sanoo, että tilanne johtuu siitä kun osallistun niin harvoin. En ymmärrä miten voin osallistua, kun minua ei kutsuta alunperinkään, menot sovitaan aina heidän toiveiden mukaan eli vaikka olisin ollut kiinnostunutkin yhteisestä mökkiviikonlopusta, minun työmatkalla tms ei ole mitään väliä vaan reissu sovitaan juuri sille päivälle, kun minä en ainakaan ole käytettävissä sen sijaan, että yritettäisiin löytää päivämäärä, mikä kävisi kaikille. Sama tosin koskee miestänikin, hän on valmis perumaan aivan kaiken, jos kaverit haluaa tavata hänet päivänä X juuri tiettyyn aikaan. Minun kanssa ennalta sovittuja menoja hän ei tosin peru, ja välillä kyllä itse kehotan häntä menemään kavereidensa luo jos meillä ei ollut tavallista koti-iltaa kummempaa sovittu. Välillä kun näitä kavereita pääsen tapaamaan, jälkikäteen on tullut kuulemma tyytyväistä palautetta, kun minäkin olen ollut mukana, vaikkakin sitten vähän sivustaseuraajana. 

Muiden mieheni ystävien, sekä naisten että miesten, kanssa tulen toimeen ihan hienosti.