Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Puolison ystävät ignooraa??
22.05.2025 |
Miehelläni on useampi läheinen pariskunta ystävinään. Alunperin ovat olleet kaikki kavereita keskenään ja osa sitten on pariutunut keskenään. Tunnen itseni todelliseksi outolinnuksi näiden pariskuntien kanssa. Olen mieheni kanssa seurustellut 5 vuotta ja en silti tunne näitä pariskuntakavereita tai kuulu joukkoon. On vietetty lähinnä mieheni aloitteesta näiden pariskuntien kanssa porukalla aikaa, mutta jotenkin keskustelut aina menee inside jutuiksi joihin en pääse mukaan. Oloni tuntuu aina jokseenkin ulkopuoliselta näissä porukoissa ja viime aikoina jopa kiusallisilta. Isompi ongelma on kuitenkin seuraava: Minua huolettaa, että jään asioista paitsi kun muut pariskunnat+mieheni viettävät aikaa ja he sopivat kaikki yhteiset menonsa keskenään ilman, että minua osallistettaisiin. Ymmärrän ettei minua ehkä haluta mukaan, koska en kuulu porukkaan/olen hiljainen. Kuulen ehkä jälkikäteen, että minutkin olisi haluttu tavata, mutta kukaan ei viitsinyt sitten kutsua Mieheni pyytää joskus minua mukaan vähän jälkikäteen. Yksi konkreettinen tilanne oli vähän aikaa sitten: muut olivat porukalla sopineet menevänsä illalla aftereille ja mies heti ilmoitti minullekin menevänsä Saaran, Joonan, Matin ja Mikaelan kanssa. Sitten hän lähtiessään kysyy, olisinko halunnut mukaan. Ehkä minun pitäisi olla enemmän oma-aloitteinen näissä tilanteissa, mutta tuntuu vuosien jälkeen lähes toivottomalta kinuta minullekin paikkaa porukasta. Mieheni sanoo, että hänen kaverit ovat myös minun kavereita ja hän toivoo, että olisin mukana heidän yhteisissä jutuissa. Muutenhan tätä en enää jaksaisi yrittää. Toisinaan lähden näihin minun silmin yllättäen sovittuihin menoihin, mutta välillä minullakin on omia aiemmin sovittuja menoja enkä oikeasti pääse mukaan. olen sanonut miehelle että jos hän ja hänen ystävät todella haluavat minuun tutustua, olisi kohteliasta yrittää oikeasti osallistuttaa minut jo näiden treffien suunnitteluun. Viidessä vuodessa asia ei kuitenkaan ole edennyt ja vielä kehtaavat harmitella, kun en ole mukana porukassa. Mies sanoo, että tilanne johtuu siitä kun osallistun niin harvoin. En ymmärrä miten voin osallistua, kun minua ei kutsuta alunperinkään, menot sovitaan aina heidän toiveiden mukaan eli vaikka olisin ollut kiinnostunutkin yhteisestä mökkiviikonlopusta, minun työmatkalla tms ei ole mitään väliä vaan reissu sovitaan juuri sille päivälle, kun minä en ainakaan ole käytettävissä sen sijaan, että yritettäisiin löytää päivämäärä, mikä kävisi kaikille. Sama tosin koskee miestänikin, hän on valmis perumaan aivan kaiken, jos kaverit haluaa tavata hänet päivänä X juuri tiettyyn aikaan. Minun kanssa ennalta sovittuja menoja hän ei tosin peru, ja välillä kyllä itse kehotan häntä menemään kavereidensa luo jos meillä ei ollut tavallista koti-iltaa kummempaa sovittu. Välillä kun näitä kavereita pääsen tapaamaan, jälkikäteen on tullut kuulemma tyytyväistä palautetta, kun minäkin olen ollut mukana, vaikkakin sitten vähän sivustaseuraajana.
Muiden mieheni ystävien, sekä naisten että miesten, kanssa tulen toimeen ihan hienosti.
Kommentit (103)
41/103
|
22.05.2025 |
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis jutellut asiasta miehesi kanssa? Oletko sanonut, että sinä mielelläsi osallistuisit kaikkeen? Miten mies on tähän toiveeseesi suhtautunut?
Olemme jutelleet tästä useasti vuosien varrella. Mies sanoo, että kutsuu minut aina kun minut on kutsuttu ja jos ei ole kutsuttu, niin mies kysyy tilanteen mukaan voinko minäkin osallistua. Jos siis on tiedossa, että muilla avecit sallittu tai nämä pariskunnat ovat kutsuneet toisensa vaikka lounaalle tms missä ei pitäisi olla mitään "salassapidettävää". Minusta on ihan ok, että joskus haluavat olla ihan vain keskenään ja jutella vaikka jostain henk.koht. ongelmista mitä ei minulle halua jakaa - olenhan heille tavallaan vieras. Tämä miehen lähin pariskuntakaveripiiri tosiaan on sellainen, että kaikki (miehet ja naiset) ovat keskenään olleet kavereita jo alunperinkin ja sitten pari tyyppiä on alkanut parisuhteeseen myöhemmin. En ekaan pariin vuoteen edes tiennyt, että Saara ja Joona (nimet muutettu) ovat myös suhteessa keskenään.
Olen miehelle myös sanonut, että hänkin voi olla se aloitteentekevä osapuoli ja järkätä jonkun yhteisen tekemisen, mutta se ei oikein ole onnistunut aiemmin eikä nykyäänkään. Joskus olen itse mieheltä kysynyt, että pitäisikö hänen kavereitaan kutsua (esim miehen kanssa ollaan oltu jossain) ja ei sekään ole onnistunut. Ei vain koskaan ole vaivaa nähty asian eteen. Miehellä on kaikki kontaktit ja hän on minun näkökulmasta se, joka voisi minut halutessaan sisällyttää kaverimenoihin. En oleta, että hänen kaverit edes muistaa minunkin olevan olemassa.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis jutellut asiasta miehesi kanssa? Oletko sanonut, että sinä mielelläsi osallistuisit kaikkeen? Miten mies on tähän toiveeseesi suhtautunut?
Olemme jutelleet tästä useasti vuosien varrella. Mies sanoo, että kutsuu minut aina kun minut on kutsuttu ja jos ei ole kutsuttu, niin mies kysyy tilanteen mukaan voinko minäkin osallistua. Jos siis on tiedossa, että muilla avecit sallittu tai nämä pariskunnat ovat kutsuneet toisensa vaikka lounaalle tms missä ei pitäisi olla mitään "salassapidettävää". Minusta on ihan ok, että joskus haluavat olla ihan vain keskenään ja jutella vaikka jostain henk.koht. ongelmista mitä ei minulle halua jakaa - olenhan heille tavallaan vieras. Tämä miehen lähin pariskuntakaveripiiri tosiaan on sellainen, että kaikki (miehet ja naiset) ovat keskenään olleet kavereita jo alunperinkin ja sitten pari tyyppiä on alkanut parisuhteeseen myöhemmin. En e
Entä tuo, että kutsuu sinut mukaan, kun on jo lähdössä? Mitä hän sanoo syyksi siihen, että mikset saa tulla, vaikka hän kysyy saako ottaa sinut mukaan? Sanooko että ne kaverit ei halua sinua sinne vai hä?
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kusee sinua silmään. Ihan tavallista, että vain toinen pariskunnasta kutsutaan, ja oletetaan että se ottaa puolison mukaan. Mies ei kutsu sinua mukaan tai kutsuu viimehetkellä niin ettet voi tulla, koska ei halua sinua mukaan.
Tai sitten joukossa on draamanhakuinen primadonna, joka ei välitä seurastasi. Siksi menot sovitaan niin, että et välttis pääse. Voihan se olla, että ajattelevat sun liittyvän seuraan jotenkin vastahakoisesti ja velvollisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidätkö sinä heistä?
Minusta kaikki ovat olleet ihan mukavia, mutta toki se yhteinen jutteleminen on ollut tosi vähäistä, pintapuolista ja on ollut vaikea saada suunvuoroa kun muilla on niin paljon yhteisiä kokemuksia ja muistoja. Toinen pariskunta on sellainen, jonka kanssa alku lähti hyvin käyntiin ja tutustuttiin jotenkun puolin ja toisin, mutta sitten ei vain enää tavattukaan. Toinen naisista on sellainen, joka ei hirveästi reagoi kun olen mukana, vaikka erityisesti hän kuulemma ihmettelee missä minä olen, kun en ole ollut paikalla (mieheni mukaan).
-ap
Mitä mä just luin? Toihan on todella inhottavaa käytöstä ja mitään järjellistä selitystä "ehkä se juna meni jo" ei ole, vaan asian olisi voinut korjata ihan_minä_hyvänsä päivänä näiden vuosien aikana! Tai tänään.
Mun miesystävä ei todellakaan edes haluaisi pyöriä porukassa, johon en olisi tervetullut. Hän heti alussa kun alettiin seurustelemaan, VAATI mut lähtemään mukaan. Toki hänellä on omiakin ystäviä, siis miesystävä, joiden kanssa voi käydä syömässä, yhdellä tms, mutta sillon kun jotain on tarkoitus tehdä isommalla porukalla, on itsestään selvää, että lähden mukaan. Mies on pahoillaan jos en lähde, mutta ymmärtää jos sanon, etten tällä kertaa tahdo tai jaksa. Ei sitten aina lähde edes yksinään, vaikka voisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kusee sinua silmään. Ihan tavallista, että vain toinen pariskunnasta kutsutaan, ja oletetaan että se ottaa puolison mukaan. Mies ei kutsu sinua mukaan tai kutsuu viimehetkellä niin ettet voi tulla, koska ei halua sinua mukaan.
Tai sitten joukossa on draamanhakuinen primadonna, joka ei välitä seurastasi. Siksi menot sovitaan niin, että et välttis pääse. Voihan se olla, että ajattelevat sun liittyvän seuraan jotenkin vastahakoisesti ja velvollisuudesta.
Tämäkin on mahdollinen. Yhdessä kaveriporukassani on sellainen vähän "suosittu koulukiusaaja" -henkinen naishenkilö, sellainen joka on kietonut koko porukan pikkusormensa ympärille ja kovaan ääneen sanelee mitä ollaan mieltä mistäkin, tai kenestäkin. Päsmäröi myös kaikki tapaamiset, ja aikatauluttaa ne niin että hänen suosikkinsa pääsevät paikalle, mutta myös kätevästi niin että ne kenestä hän ei välitä, unohtuu kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis jutellut asiasta miehesi kanssa? Oletko sanonut, että sinä mielelläsi osallistuisit kaikkeen? Miten mies on tähän toiveeseesi suhtautunut?
Olemme jutelleet tästä useasti vuosien varrella. Mies sanoo, että kutsuu minut aina kun minut on kutsuttu ja jos ei ole kutsuttu, niin mies kysyy tilanteen mukaan voinko minäkin osallistua. Jos siis on tiedossa, että muilla avecit sallittu tai nämä pariskunnat ovat kutsuneet toisensa vaikka lounaalle tms missä ei pitäisi olla mitään "salassapidettävää". Minusta on ihan ok, että joskus haluavat olla ihan vain keskenään ja jutella vaikka jostain henk.koht. ongelmista mitä ei minulle halua jakaa - olenhan heille tavallaan vieras. Tämä miehen lähin pariskuntakaveripiiri tosiaan on sellainen, että kaikki (miehet ja naiset) ovat keskenään olleet kavereita jo alunperinkin ja sitten pari
Rehellisesti, tuntuu välillä tosi pahalta jos mies heti alkuun sanoo että hän lähtee muiden kanssa jonnekkin kahden tunnin päästä. En siinä ole enää alkanut kyselemään, että onko minutkin kutsuttu. (Joo, oletan jo itsekin etten ole) Toki joskus saatan sanoa, että minäkin haluaisin, oli se sitten siinä kohtaa kun miehellä on jo kengät jalassa tai aiemmin. Sitten mies on soittanut kavereilleen perään ja kysynyt, saanko minäkin tulla ja useimmiten olen saanut. Joskus on käynyt niin, että mies kutsuttiin johonkin ja sovittiin että minäkin tulen, kaverit tekivät lopulta meille oharit sillä aikaa, kun puin farkut jalkaan ja tehtiin miehen kanssa lähtöä hänen kavereilleen. Ei mennyt edes kymmentä minuuttia, kun sanottiin että ei nähdäkään tänään.
Ennakkoon sovittuihin menoihin en oikein osaa tuppautua mukaan, kun mies aloittaa selostuksen "ollaan mietitty *kavereiden nimet* kanssa yhteistä reissua sille ja sille viikonlopulle". Kysymys on silloin ennemminkin, että käykö minulle jos mies lähtee. No tottakai minulle käy, mitä sanomista minulla voisi asiaan olla?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mä just luin? Toihan on todella inhottavaa käytöstä ja mitään järjellistä selitystä "ehkä se juna meni jo" ei ole, vaan asian olisi voinut korjata ihan_minä_hyvänsä päivänä näiden vuosien aikana! Tai tänään.
Mun miesystävä ei todellakaan edes haluaisi pyöriä porukassa, johon en olisi tervetullut. Hän heti alussa kun alettiin seurustelemaan, VAATI mut lähtemään mukaan. Toki hänellä on omiakin ystäviä, siis miesystävä, joiden kanssa voi käydä syömässä, yhdellä tms, mutta sillon kun jotain on tarkoitus tehdä isommalla porukalla, on itsestään selvää, että lähden mukaan. Mies on pahoillaan jos en lähde, mutta ymmärtää jos sanon, etten tällä kertaa tahdo tai jaksa. Ei sitten aina lähde edes yksinään, vaikka voisi.
Minunkin mies sanoo ettei pidä sellaisia kavereinaan, jotka eivät minusta pidä. Se tässä onkin, kun mies antaa ymmärtää että nämä pariskuntakaverit pitää minustakin, muttei se siltä sitten todellisuudessa tunnu. Toki joskus on niinkin, että koira on ollut työpäivän yksin ja en silloin edes halua koiraa jättää enää illaksi kotiin, ihan sama vaikka olisi kutsuttu mihin tahansa. Tai olen muuten väsynyt enkä jaksa lähteä kokeilemaan onneani näiden ns hankalien kavereiden kanssa. En minäkään aina kerta kaikkiaan pysty lähtemään.
-ap
Parisuhteessa ollessa, kun järjestimme tapaamisia kavereiden kanssa, mies kutsui omat ystävänsä ja minä omani puolisoineen. Otimme yhteyttä vain omiin kavereihimme ja mainitsimme, että heidän puolisonsa ovat toki myös tervetulleita. Ei tullut mieleenkään ottaa erikseen yhteyttä kavereiden puolisoihin.
Varmasti sinäkin olisit ollut tervetullut, mutta jostain syystä miehesi ei ole halunnut sinua mukaan näihin tapaamisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidätkö sinä heistä?
Minusta kaikki ovat olleet ihan mukavia, mutta toki se yhteinen jutteleminen on ollut tosi vähäistä, pintapuolista ja on ollut vaikea saada suunvuoroa kun muilla on niin paljon yhteisiä kokemuksia ja muistoja. Toinen pariskunta on sellainen, jonka kanssa alku lähti hyvin käyntiin ja tutustuttiin jotenkun puolin ja toisin, mutta sitten ei vain enää tavattukaan. Toinen naisista on sellainen, joka ei hirveästi reagoi kun olen mukana, vaikka erityisesti hän kuulemma ihmettelee missä minä olen, kun en ole ollut paikalla (mieheni mukaan).
-ap
Eikö niillä ole muuta puhuttavaa kuin muistella vanhoja yhteisiä kokemuksia?
Menet vaan mukaan noihin tapaamisiin, jos suinkin mahdollista. Jos mies kutsuu viimetingassa, niin silloinkin. Ja siellä tapaamisessa ilmaiset tuon että mies on se, joka ei aina sua pyydä mukaan tai pyytää viime tipassa. Ei toki tarvitse mitään draamaa kehitellä, ihan vaan vaikka naurahdat että taas meidän Marko unohti mainita ajoissa mulle että tänään nähdään täällä. Mutta onneksi et ehtinyt sopia muuta ja pääsit mukaan. Siinä saattaa nähdä muiden reaktioista miten on, ehkä ne kaverit tajuaa että se on se mies joka tuon aiheuttaa, etkä sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä he eivät koe olevansa pariskuntia vaan vanha kaveriporukka. Minulla on sellainen vanha porukka, joka kokoontuu muutaman kerran vuodessa ja johon kuuluvat ainoastaan ne nuoruuden ystävät. Jos joskus mukana on ollut jostain syystä ylimääräisiä, illanvieton luonne on muuttunut.
Aloittajana antaisin olla ja keskittyisin omiin kavereihini. Jos puolisoni olisi jatkuvasti menossa, ihmettelisin kyllä asiaa, mutta varmaan nauttisin siitä että saan olla kotona yksin. Olen sinkku ja asun yksin, joten minulla on eri näkökulma, kun itseä enemmän mietityttäisi yhdessäasuminen siinä mielessä, että milloin saisin olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kusee sinua silmään. Ihan tavallista, että vain toinen pariskunnasta kutsutaan, ja oletetaan että se ottaa puolison mukaan. Mies ei kutsu sinua mukaan tai kutsuu viimehetkellä niin ettet voi tulla, koska ei halua sinua mukaan.
Tämä. Ei ole muuta selitystä. Mies kyllä ottaisi heti asian suunnitteluvaiheessa ap:n kanssa puheeksi, koska sopii mennä, jos asialla olisi hänelle mitään väliä. Noloa, että kehittää vieläpä skismaa kavereiden välille sen takia. Ei kenellekään normaalille tule mieleenkään, että jonkun puoliso pimittää tietoja reissuista, ja että toinen osapuoli pitää kutsua vielä erikseen.
Samalla kun nämä miehen kaverit todennäköisesti ovat siinä luulossa, että asia on ap:stä kiinni, eikä hän vain yleensä halua tulla mukaan, ja sitten harmittelevat, ja kertovat että olisivat mielellään ap:nkin nähneet. Ovat ihan hyvin voineet monesti myös kutsua monikossa (miehesi ja sinut) ,mutta mies pimittää tämän kutsun, tai kysyy viimetipassa, joka tarkoittaa päivänselvästi sitä, ettei halua sinua oikeasti mukaan. Ystävien puheet viittavat selvästi siihen, että olet heidän puoleltaan tervetullut. Mutta tähän mennessä ovat kyllä voineet myös jo tottua siihen, ettet yleensä tule (vaikka kutsut ovat koskenet sinuakin, ja ovat toivoneet sinutkin näkevänsä.) Mies ei varmaan myöskään kerro etukäteen sinun menojasi tai työmatkojasi heille jne. Tällainen toiminta on itse asiassa jo jokseenkin manipulatiivistakin.
Ihan naurettavalta kuulostaa tuo koiranulkoilutushommakin. Ei ole mitään syytä, miksi et vain voisi mennä yhdessä miehen kanssa mukaan tuollaiseen kasuaaliin näkemiseen. Tai vaikka ilman miestäkin!
Mies siis ei jostain syytä halua sinua mukaan ja haluaa pitää tämän kaveriporukkansa sinusta erillään. Mikä sitten tähän olisi syynä, että haluaa pitää sinut ulkopuoella, voi vain arvailla. Miehelle nuo kaverit ovat kertomasi mukaan muutenkin prioriteetti sinun ja teidän suhteenne yli.
Nyt härkää sarvista. Koitahan ottaa toisenaisen rohkeampi asenne asiaan, jotta nämä epäkohdat saadaan oikaistua. Miehesi pitäisi myös suunnitella enemmän vapaa-ajanviettoaan, menojaan / ja varsinkin nämä yhteiset menonne ensisijaisesti ensin sinun kanssasi. Nyt kävelee mennen tullen yli, eikä ota sinua asianmukaisesti huomioon, kuten hyvässä parisuhteessa tehdään.
Alahan vaatia jämäkästi reiluutta, jotta homma sataisiin oikeille raiteille. Jos mies ei herää asiaan ja muuta käytöstään, prioriteettejään ja toimintamallejaan, vaikka nostat asian pöydälle, ja alat itse myös toimia aktiivisesti muutoksen suuntaan, niin ongelma on sitten syvemmällä miehen luonteessa tai persoonassa, ja se onkin jo vähän hankampi tilanne. Ei kannata olla suhteessa, jossa ei kohdella lähtökohtaisesti tasavertaisesti ja huomioida asianmukaisesti. Toki omia menojaan saa molemmilla olla, mutta tuollainen jatkuva perustavanlaatuinen ylikäveleminen (yhteisessäkin) ajanvietossa ei ole ok. Onko mies joisain muissakin asioissa kontrolloiva tms? Mies mys maniuoin sinua, kun hn itse ei haua sinua mukaan ja antaa sinun olettaa
Kai sinulla on näiden kaikkien kavereiden numerot myös itselläsi? Voit alkaa myös viestiä suoraan heillekin välillä, ja lähentyä sillä tavallakin henkilökohtaisesti heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kusee sinua silmään. Ihan tavallista, että vain toinen pariskunnasta kutsutaan, ja oletetaan että se ottaa puolison mukaan. Mies ei kutsu sinua mukaan tai kutsuu viimehetkellä niin ettet voi tulla, koska ei halua sinua mukaan.
Tämä. Ei ole muuta selitystä. Mies kyllä ottaisi heti asian suunnitteluvaiheessa ap:n kanssa puheeksi, koska sopii mennä, jos asialla olisi hänelle mitään väliä. Noloa, että kehittää vieläpä skismaa kavereiden välille sen takia. Ei kenellekään normaalille tule mieleenkään, että jonkun puoliso pimittää tietoja reissuista, ja että toinen osapuoli pitää kutsua vielä erikseen.
Ehkä se on sitten jotain tämmöistä. Veikkaan ettei miehelle ole ainakaan enää niin väliä olenko mukana. Onhan se vuosien aikana jo huomattu ettei asia onnistu ja itse olen vähän sillä rajalla, että ketä yritän enää miellyttää jos asioista ei voi sopia etukäteen, yhdessä. Väkisinkin tulee olo, että olen toisarvoinen asia hänen ystäviin verrattuna. Minä ilmoitan aina hyvissä ajoin, kun olen omien kavereiden kanssa sopinut jotain. Mieheni puheista tulee joskus sellainen olo, että useimmiten menot sovitaan todella extempore ja hän joutuu itse tekemään mielestäni kohtuuttomia kompromisseja kavereidensa takia, jotta voi heidät tavata. Olen miettinyt myös sitä, että onko mieheni oikeasti yhtä tärkeä näille kavereille kuin mies luulee. Tiedän, tosi kummallista pohtia tämmöistä.
-ap
Ei ole ollenkaan kummallista pohtia tällaisia, kun miehesi käyttäytyy kummallisesti ja huonosti ainakin tässä asiassa sinua kohtaan. Eikä ota asianmukaisella tavalla huomioon. Onko sinulla itsetunto-ongemia? Jos, niin oliko niitä jo ennen tätä suhdetta, vain onko tuollainen epävarmuus lisääntynyt vasta suhteenne aikana? Millainen mies muuten on luonteeltaan? Onko muuten ja muissa asioissa vaikkapa empaattiinen ja huolehtiva sinua kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti se on sun mies, joka sen ignooraamisen hoitaa.
Mun ex-mies teki sitä, että meni yhteisten kavereiden bileisiin yksin ja väitti että on kyseessä poikien ilta. Sitten multa kyseltiin myöhemmin että miksen mä ollut halunnut tulla. Ja ihan yksin olin kotona sillon.
En saanut mitään järkevää selitystä mieheltä tuohon(kaan).
Mulla ex teki myös tuollaista. Mutta hänellähän oli muutenkin täys hyvän tyypin rooli päällä, hän esitti reilua ja ahkeraa, rentoa ja rauhallista. Kotona hän oli kaikkea muuta, täys kilari, itsekäs, laiska ja todella ilkeä. Ei kai halunnut että ystävänsä saisivat vihiä oikeasta luonteestaan, joten piti minut ja heidät erillään. Ystävilleen oli väittänyt etten välitä heidän seurastaan. Eron aikaan totuus tosin paljastui heillekin, kun exällä lähti minun haukkuminen vähän laukalle.
Sama täällä, paitsi kyseessä nyksä. Ennen tuntui pahalta, kun jätettiin ulkopuolelle. En vaan jaksa välittää enää. Surullistahan se on että se oma todellinen luonne on jotain mitä pitää piilotella jopa hyviltä ystäviltä. Välillä olen miettinyt kuinka huonoja ihmistuntijoita nämä kaverit ovat, eikö heille tule mitään fiilistä siitä että jokin ei natsaa. Varmaan mies sepittää niille minustakin jotain keksimäänsä itseään hyödyttävää tarinaa.
Tässä on tullutkin jo monta hyvää vastausta. Olen samaa mieltä, että avainasemassa asioiden korjaamiseksi on mies .
Itse en suhteen alussa mahtunut miehen porukoihin. Hän ja kaverinsa ovat suomenruotsalaisia , minä en. Puhun kyllä sujuvaa (Ruotsin) ruotsia, joten kieliongelmista ei ollut kysymys. He olivat kaikki keskenään lapsuuden kavereita pienestä saaristokunnasta ja jutut olivat pelkästään vanhojen muistelua, johon ulkopuolisten oli vaikea osallistua.
Tässä kävi lopulta niin, että mies etääntyi tästä porukasta. Parin miespuolisen kaverin kanssa on vielä tekemisissä. Ekan kerran, kun menin johonkin tämän porukan bileisiin, yksi jengin naisista tilitti mulle useaan kertaan illan mittaan, kuinka todella TODELLA läheisiä ja pitkäaikaisia ystäviä he ovat tässä porukassa ja tulevat aina olemaan. Korosti ja alleviivasi , kuinka paljon heillä on yhteisiä kokemuksia ja vuosia . Silloin en osannut muuta virkata, kuin että "kuulostaa kivalta ja lycka till" . Jälkeen päin ajattelin, että tällainen korostaminen yli 30 vuotiaan aikuisen ihmisen suusta vaikutti lähinnä erikoiselta ja -ikävä kyllä - hieman säälittävältä. Miten se on pois keneltäkään tutustua uusiin ihmisiin?
Onneksi mies sopi todella hyvin omaan kaveriporukkaani ja on saanut hyvien ystävieni puolisoista itselleen omia kavereita, joiden kanssa käy esim. treenaamassa viikoittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät he enää tule puhuneeksi te-muodossa, kun te ette ole heidän silmissään viidessä vuodessa muuttuneet yhdessä liikkuvaksi pariskunnaksi.
Ehkä tuo juna meni jo.
Ap täällä. Tätä mieltä itsekin olen ja mieskin on sanonut samaa. Se vaikeuttaa asioita, kun on jäänyt jotenkin kiusallisen etäiset välit juuri näiden miehen lähimpien ystävien kanssa. Meidän suhde toki alkoi koronan aikoihin, jolloin vietettiin paljon aikaa miehen kanssa ihan kahdestaan ja sellaista normaalia tutustumista ei oikein tapahtunut. Tai ei viety toisiamme mihinkään "näytille" kavereiden luokse.
No miksei mies kysymykseen jostain menosta vaan viestitä takaisin, vaikka että joo tulen, ja että sinä tulet myös. Miehen tehtävä nostaa sut joukkoon, jos niin haluaa. Onko miehesi jotenkin vähän nössö?
Todella outoa, että oltaisiin jotenkin kauhean sensitiivisiä siitä, ja asia olisi jokin juttu, että saako nyt seurusteukumppani tulla vai ei johonkin ihan tavallisiin kaverimenoihin. Ei ole normaalia.
Alue: Aihe vapaa