Puolison ystävät ignooraa??

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän samantyylinen kaveriporukka, ja nyt yksi joka on alkanut seurustelemaan yrittää hivuttaa uutta naistaan porukkaan mukaan. Mutta valitettavasti, ei me muut oikeasti haluta uusia tyyppejä tähän. Ollaan kuitenki tunnettu jo yli 20 vuotta, ja meidän tapaamisten pointti on inside jutut ja vanhojen muistelu. Ei siihen mitään uusia tyyppejä kaivata keitä pitäisi erikseen huomioida jotenkin. 

Tää on ymmärrettävää jos tavataan kerran vuodessa. Jos useammin, niin kuulostaa lähinnä säälittävältä juuttumiselta menneisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa vielä. Painoin vahingossa enteriä. 

 

Siis toinen näistä pariskunnista asuu suht lähellä meitä ja meillä on saman rotuiset koirat. (Tyhmä detaili, mutta tunnistakoot jos lukevat tätä). Minusta olisi aivan riittävä tuttavuuden taso jo se, että voitaisiin tämän pariskunnan kanssa vaikka käyttää koiriamme joskus yhteisellä lenkillä/mennä läheiseen koirapuistoon. Mutta ei. Mieheni he kutsuvat yhteisille koiralenkeille, minua ei. Jälleen ymmärrän ettei aina minua kutsuta, mutta kun ei koskaan ole kutsuttu. Mieskin sanoo, että olisi kiva jos voitaisiin yhdessä käydä, muttei silti yhteislenkit onnistu. Käydään välillä sitten lenkillä niin, että minä käyn miehen ja koiramme kanssa lenkillä ja sitten mies menee vielä koiramme ja ystäviensä kanssa heti perään toiselle lenkille, suurella todennäköisyydellä kulkevat saman reitinkin. 

"Mieheni he kutsuvat yhteisille koiralenkeille, minua ei."

No mutta eihän sinua tarvitse erikseen kutsua sille koiralenkille, voit tietenkin mennä tuollaiseen mukaan ihan noin vain. Miksi et voisi? 

...Paitsi että miehesi ei halua sinua mukaan, ja verukkeeksi sanoo, ettei "sinua kutsuttu", vaikka tietenkin hän voisi kairalenkille kysymiseen vastata kaverilleen vaan, että "Mirkku" tulee kanssa.

Itsekin voit testata mitä tapahtuu, kun ohjat käsiisi; kun mies kertoo seuraavan kerran, että on menossa koiran ja tuon pariskunnan kanssa, niin vain sanot miehelle, että sinä voisit tulla kanssa. Ja sitten menette yhdessä. Alkaisiko todella tuossakin vänkäämään jotain, että "sinua ei ole kutsuttu", kuin Linnan Juhliin konsanaan. Se olisi naurettavaa. Jos on edelleen jokin ongelma, niin kissa pöydälle ja oikean vastauksen vaatiminen niin kauan että sellaisen saa, miksei käy, jos kerran kaikki haluavat, että tutustutte toisiinne. Eihän tuossa ole mitään logiikkaa.

Todella omituista. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä exän kanssa sekä minä, että molempien ystävät yrittivät tutustua ja kutsua illanviettoihin, mutta ex oli aina näitä tapaamisia vastaan. Lähti kyllä kanssani kahdestaan viihteelle tai meni yksin kavereidensa kanssa, mutta ei halunnut millään lähteä niin, että olisi ollut me ja jomman kumman kaverit. Keksi aina ihme tekosyitä, tai ei vaan huvittanut, vaikka olisi ollut kuinka kiva tapahtuma tiedossa. Saattoi sitten suuttua, jos lähdin yksin omien kavereiden kanssa. Joskus lähdin hänen kavereidensa kanssa, kun en jaksanut jäädä kotiin nyhjäämään, ja siitäkös vasta loukkaantui. Pikkuhiljaa kutsut väheni ja saimme sitten nyhjätä kotona oikein olan takaa.

Jotkut saattavat olla mustasukkaisia niin kavereista kuin kumppanistaankin, ja siksi haluaa pitää nämä erillään. Todella raskasta.

Nyt mä niinku näkisin, että alottaja on niinku uhri.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vaadit mieheltäsi palvelua ja huomiointia niin ne miehen ystävät on miehen ystäviä ei sinun et voin vain vaatia heiltä vaan sinun pitää panostaa itse todella paljon jos haluat liittyä siihen ystävä porukkaan. Moneen asiaan voit mennä miehen varjolla mutta toisia ihmisiä et voi pakottaa tykkäämään sinusta ja sinun pitää tehdä näiden hyväksi asioita että pääset porukkaa. Sinä voit olla mulkku miestäsi kohtaan mutta kiitä ystäviä kohtaan et todellakaan voi olla jos haluat olla niiden kanssa tekemisissä

Eikä olisi helpompaa vain kieltää miestä olemasta tekemisissä niiden ystäviensä kanssa kun ne ei toimi niin kuin sinä haluat? Siinä onnistut parhaiten kiristämällä seksillä tai uhkailemalla erolla jos vielä mies tapaa niitä ystäviään

Niin, parisuhde toisiaan vaatii toisen huomiointia. Vain kammo-kumppani pitää sellaista jonain outona asiana. 

Ap, saitko mitään ideaa tai näkemystä kommenteista tilanteeseen ja sen ratkaisuun? 

Mitä tuota mietit? Niillä on äijien yhteinen  h u o r a   virosta ja   k i m p p a p a n o   muistelmia varten tulevassa vanhainkoti-iässä. Näitä köörejä on paljon, yhtenä minäkin.

Kaksi kertaa olen joutunut samanlaisen käytöksen kohteeksi ja kummallakin kerralla enteili eroa. Haluaako miehesi naimisiin sinun kanssa tai kihloihin? Jos ei niin olet vaan varalla ja ero on tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan liian pitkää turhaa ulinaa. Ei jaksanu lukee

Jaksatko lukea lehtiä, uutisia tai kirjoja? Ja jos et lukenut, niin mistä tiedät että oli turhaa ulinaa? Oot varmaan tosi kiva kaveri ja kaikki 14 yläpeukuttajaa myös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan liian pitkää turhaa ulinaa. Ei jaksanu lukee

Olisi voinut jakaa kappaleisiin, helpottaa lukemista ja ymmärtämistä. Tämä oli sikäli uuvuttava, että mietin, etten minäkään haluaisi monologia kauempaa kuulla enkä lukea.

UUVUTTAVA??? Nyt hanki rautapillereitä ja d vitamiinia, nukkuu yöt hyvin niin et uuvu niin helposti. 

Meillä kyllä mies olettaa kutsun koskevan molempia, jos kyse ei selkeästi ole poikienillasta. Emmekä edes asu yhdessä. Miehen kaveriporukka on tuntenut toisensa kauan, mutta tosi mukavasti pääsin mukaan porukkaan. Mies taisi itse joitakin vuosia sitten ehdottaa, että minut liitettäisiin wa-ryhmään, kun jotain illanistujaista taas suunniteltiin, koska minua kiinnosti paljon enemmän esim tarjoiluihin osallistuminen ym. Ja myöhemmin olen vaihtanut numeroita kaikkien kanssa. Jos jutut menevät inside jutuiksi, pyydän kertomaan lisää tarvittaessa, jotta ymmärrän, usein selittävät itse mistä on kyse. Saatan kyllä myös kysyä, että voidaanko välillä puhua jostakin mihin minäkin voin osallistua ja puheenaihe vaihtuu sujuvasti. Aivan loistava porukka.

Onkohan tämä palstan historian yksimielisin keskustelu? :D

Vierailija kirjoitti: Ei sun miehet ystävät ignooraa, vaan sun mies. Miehesi on sanonut muille, ettei sinua tule kutsua. Joten kutsua ei tule.

Tai sitten antaa kavereille ymmärtää ettei Ap:tä kiinnosta, tai että aikoo heti kysyä tältä sopiiko joku ajankohta, mutta ei sitten oikeasti kysy. Ei vain halua Ap:tä mukaan. 

Onkohan tässä ystäväporukassa joku miehen exä, tai vahva ihastuksen kohde? 

Vierailija kirjoitti:

Miehesi kusee sinua silmään. Ihan tavallista, että vain toinen pariskunnasta kutsutaan, ja oletetaan että se ottaa puolison mukaan. Mies ei kutsu sinua mukaan tai kutsuu viimehetkellä niin ettet voi tulla, koska ei halua sinua mukaan.

Samaa mietin. Itse aloittaisin vastaavassa suhteessa jo lähtölaskennan eroon, koska olettaisin toisen joko a) häpeävän minua, tai b) olevan ihastunut johonkin kaverinsa, jolloin myös läsnäoloni häiritsisi. 

Luulisi, että puolisoaan haluaisi ylpeästi esitellä kavereilleen, eikä pitää piilossa. Tosin, joskus nuorena tein tuota samaa silloiselle poikaystävälle, koska illanvietoissa tämä joi itseltään jalat alta, ja sen takia en halunnut häntä enää mukaan.

Ehkä mies ei halua, että lähennyt hänen parhaiden ja läheisimpien kavereidensa kanssa siksi, kun hän ei ole niin varma teidän suhteenne tulevaisuudesta. Haluaa pitää oman erillisen elämän ja omat läheisimmät kaverit ns. vain itsellään. Tosin jotkut miehet saattavat olla muutenkin tuollaisia, etteivät halua oikeasti jakaa elämäänsä edes aviopuolisonsa kanssa. 

Tietenkin omaa elämää saa suhteessa olla, mutta ei ole mielestäni ok, jos tahallaan ja tarkoituksella pitää erossa oman elämän muista tärkeistä asioista, jotka vievät paljon vapaa-aikaakin, ja vielä valehtelee asiasta.

Jos esim. miehestä oikeasti olisi mukava, että lähtisit koiralenkeille kaveriparisunnan kanssa, niin olisit siellä ollut jo monet kerrat. Vai onko mies jotenkin autistinen (tms. sosiaalisen kanssakäymisen ja ymmärryksen ongelmia), jos ei ymmärrä, että voi ottaa sut tuollaisiin menoihin hyvin mielin mukaan ilman mitään erillisiä kutsumisia.

Meillä oli porukka, pääosa jengistä hyvää akateemista tekijätyyppiä, tokikaan kaikki eivät, mutta saman henkistä ja tietty kuje mielessä koko ajan. Ex-vaimoni ei ollut ihan kaikkien mieleen, totesi vain, että jotkut tyypit eivät puhu hänelle ollenkaan, tarkoittaa siis, että oma-aloitteisesti eivät aloittaneet mitään. Tässä tapauksessa pointti kyllä oli, että ex oli muita dorkempi. Ei paljoa tuo ideoita pöytään, putoaa jutuista tai ne menee ohi jne. Oikeasti inklusiivinen ja avoin porukka, mutta ei ole jännää tyypin kanssa, joka tyypillisin taito on osata kysyä ilmeinen. Siis alle Oscar Wilden.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli porukka, pääosa jengistä hyvää akateemista tekijätyyppiä, tokikaan kaikki eivät, mutta saman henkistä ja tietty kuje mielessä koko ajan. Ex-vaimoni ei ollut ihan kaikkien mieleen, totesi vain, että jotkut tyypit eivät puhu hänelle ollenkaan, tarkoittaa siis, että oma-aloitteisesti eivät aloittaneet mitään. Tässä tapauksessa pointti kyllä oli, että ex oli muita dorkempi. Ei paljoa tuo ideoita pöytään, putoaa jutuista tai ne menee ohi jne. Oikeasti inklusiivinen ja avoin porukka, mutta ei ole jännää tyypin kanssa, joka tyypillisin taito on osata kysyä ilmeinen. Siis alle Oscar Wilden.

No jopas se oli ylimielinen kerho. Ja varsinkin itsestäsi annat tosiaan aivan "samanhenkisen " vaikutelman. Mitä sitten, jos joku ei pysy aina kärryillä kaikessa (mistä tällä porukalla oli tapana jutella), ei ole niin vakavaa. Ihmisillä on erilaisia vahvuuksia. Eri asia jos exäsi olisi ollut jotenkin ikävä tai käyttäytynyt huonosti tms. Ei kyllä vaikuta näillä tiedoin mitään avoimelta porukalta, vaan vain hyvinkin tietynlainen ihmisryhmä sopii mukaan, muita katsotaan nenänvartta pitkin.

Vierailija kirjoitti:

Ap, saitko mitään ideaa tai näkemystä kommenteista tilanteeseen ja sen ratkaisuun? 

Ap tässä kirjoittelee. Pitkä viesti ja huono kappalejako tiedossa. Puhelimella kirjoitan.

Kiitos kaikille, sain hyviä huomioita ja oli helpottavaa päästä avautumaan tilanteesta anonyymisti. Siis asiasta on ollut tosi vaikea jutella kenellekkään ja tietysti kun ei uskalla ottaa härkää sarvista ja kysyä suoraan, että onko minussa jotain vikaa kun tuntuu etten ole tervetullut porukkaan.

Otin teidän neuvot heti käyttöön tänä viikonloppuna. Minulla oli sovittuna oma meno ennestään ja mies oli menossa näiden pariskuntien kanssa illalla omiin menoihin. Minun meno peruuntui ja tällä kertaa SANOIN (en kysynyt) miehelle tulevani heidän kanssaan sitten sinne paikkaan X. En tiedä kysyikö mies asiaa kavereiltaan erikseen, vaan yhdessä mentiin parin tunnin varoitusajalla. Normaalisti en todellakaan olisi vain ilmoittanut ja ängennyt mukaan, mutta päätin ottaa nyt asian omaan haltuun ja mies ainakaan ei ollut asiasta moksiskaan.

Illan aikana olin avoimin mielin, koska nyt kerrankin pääsin mukaan ilman vänkäämistä. Tavattiin muitakin tuttuja sitten sattumalta, joten oltiin pitkin iltaa sekaisin vähän kaikkien kanssa. Se oli mielestäni ihan hyvä, koska ei ollut sitä normaalia ryhmädynamiikkaa ja kaikki saivat vähän esittäytyä toisilleen. Yritin itse enemmän olla pariskuntien kanssa, koska heidän kanssaanhan alunperin illanviettoon lähdettiin. Illan aikana oli muutamia hämmentäviä tilanteita lähinnä toisen näistä pariskunnan kanssa. Aiemmin pidin juuri heitä "mukavampana" parina näistä kahdesta. Jos en olisi viime viikolla miettinyt tätä ignooramisen tunnetta, en olisi välttämättä näitä asioita huomioinut. Kysyin mieheltä yhdestä tilanteesta ja hän totesi, että oli hänen kavereiltaan tökeröä käytöstä. Mies meinasi kysyä asiaa kavereiltaan, mutta sanoin että annetaan asian olla. Yhdessä kohtaa oltiin ravintolassa ja jäin kaksin tämän toisen pariskunnan kanssa pöytään, muu seurue oli tiskillä/vessassa missälie. Ei hirveästi juteltu, mutta ei mykkinäkään oltu. Itse lähinnä otin hetken hyvänä "rauhoitumishetkenä" ja minusta ei esim tuntunut kiusalliselta vähän aikaa henkäistä ja katsoa, mitä ympärillä tapahtuu. Yhtäkkiä he vain nousivat pöydästä ja hävisivät, en kerennyt kysymään että mihin matka. Muut tuli yksitellen takaisin pöytään ja sanoivat, että se pariskunta lähti kokonaan pois. He ihmettelivät, että miksi minut jätettiin yksin. Minä ihmettelin miksei minulle voinut sanoa että he lähteekin nyt pois. Ei ollut niin kovaääninen ravintola ettenkö olisi kuullut, jos he sanoivat lähtevänsä pois. Tai jos sanoivat, niin tekivät sen niin vähäeleisesti kuin mahdollista, ilman katsekontaktia. 

Muuten illasta jäi ihan hyvä mieli ja aion kyllä jatkossakin lähteä mukaan, jos aikataulut vain sopii -enhän nytkään tullut elävältä syödyksi, vaikka välillä tuli hämmentäviä tilanteita. En ollut illan aikana kertaakaan jännittänyt, mitä tavallaan aiemmin olen pelännyt etukäteen, koska välit ovat vaan niin oudot. Voitte ehkä kuvitella. Aion kyllä pitäytyä neutraalina, koska minulle ei ole mitään heitä vastaan. Mikä tärkeintä, mieheni oli minun puolellani ja lähinnä yhtä hämmentynyt samoista asioista kuin minäkin. 

Kertomus varmasti tuntuu sekavalta, pahoittelen sitä! En tiedä tulenko tänne enää päivittämään miten asia etenee! Olo tuntuu heti paljon kevyemmältä, kun on vähän saanut tätä haastavaa tilannetta purettua. 

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli porukka, pääosa jengistä hyvää akateemista tekijätyyppiä, tokikaan kaikki eivät, mutta saman henkistä ja tietty kuje mielessä koko ajan. Ex-vaimoni ei ollut ihan kaikkien mieleen, totesi vain, että jotkut tyypit eivät puhu hänelle ollenkaan, tarkoittaa siis, että oma-aloitteisesti eivät aloittaneet mitään. Tässä tapauksessa pointti kyllä oli, että ex oli muita dorkempi. Ei paljoa tuo ideoita pöytään, putoaa jutuista tai ne menee ohi jne. Oikeasti inklusiivinen ja avoin porukka, mutta ei ole jännää tyypin kanssa, joka tyypillisin taito on osata kysyä ilmeinen. Siis alle Oscar Wilden.

Voi oksennus mikä kommentoija 🤮